Lue keskustelun säännöt.
kuinka moni meistä tekee ratkaisujaan lapsia ajatellen?
12.05.2009 |
siis isommista jutuista nyt puhun. Välillä tuntuu että toiset ajattelee ainoastaan omaa egoaan kun tekee valintoja elämässä eikä lasten parasta - minä, minä ja minä nyt tässä ja hetiperiaatteella.
Itselläni on 4 lasta (3 teiniä ja kuopus 5v) ja rehellisesti voin sanoa että olen kyllä monta monta vuotta laittanut itseäni ja toivomuksiani vimppaan sijaan ja tehnyt asioita lasten parasta ajatellen. Enkä koe että se olisi väärin vaan luonnollinen tapa ajatella noin 10-13v lapsen elämässä. Sitten voi pikkuhiljaa laajentaa ns "omaa elämää", ja näin olin ajatellut jo raskauden aikana ekan lapsen odotusaikana. Miten muut? Esim
- jättänyt jonkun juhlan väliin koska ei viitsinyt viedä lasta hoitoon koska oli viime viikonloppuna hoidossa
- mennyt ajoissa kotiin jostain että ehtii nukuttaa pientä vaikka ois voinut olla pidempään mutta tiedät että lapsi kaipaa sua
- jättänyt jonkun leffaillan väliin koska lapselle tuli kuume ja tiedät ettet ois voinut nauttia leffasta
- et mennyt ulos syömään tyttöporukan kanssa koska lapsella tosi huono ja kiukkuinen pv
- et pyörinyt kaupungissa kaverin kanssa töiden jälkeen koska et ollut eilen illallakaan kotona
jne jne jne??????? OI, niitä kertoja kun olen näitä asioita tehnyt (tai jättänyt tekemättä) - silti olen tyytyväinen valintoihin ja lapset ovat erittäin tasapainoisia nuoria jotka pärjäävät hyvin, tunnen että olen ainakin YRITTÄNYT tehdä parhaani ja se on pääasia että yritys on ollut kova. Kommentteja??
Kommentit (24)
minä en myös ymmärrä mitä ihmeen ratkaisuja nuo ap:n esittämät asiat ovat, luulin että KAIKKI äidit tekevät niin.
mielestäni ratkaisuja ovat juuri nuo monien mainitsemat asuinpaikan valinta, työn tai uran valinta, jne. me muutimme pääkaupunkiseudulta samalle paikkakunnalle isovanhempien kanssa jotta voisimme tarjota lapsille jotain muuta kuin vuokrakolmion... eli nyt meillä on iso omakotitalo ja iso piha missä lapset mahtuvat leikkimään kavereineen... ja halusin että lapset tutustuvat isovanhempiin ja muihin sukulaisiin ennen kuin on liian myöhäistä... ja lapsilla on turvallinen ympäristö mukavine kavereineen jotka tulevat samantapaisista perheistä kuin me ja tunnemme kaverien vanhemmat.... itse jäin pois työelämästä kokonaan toistaiseksi, myöhemmin teen osa-aikatöitä niin että olen aina tarvittaessa kotona.... mieheni perusti oman yrityksen koska muita töitä täältä ei hänelle löytynyt... emme edes harkitse mitään ulkomaanmatkoja nyt koska lapset ovat niin pieniä etteivät he nauttisi niistä... niin ja vielä yksi ratkaisu: suljen nyt tietokoneen ennen kuin eskarilainen tulee kotiin ja kiellän häntä pelaamasta tietokoneella koska se ei ole hänelle hyväksi vaikka itse tietysti pääsisin helpommalla jos vain antaisin pelata!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "lapen edun mukaan" tai "aikuisen edun mukaan". Valinnat tehdään jokainen erikseen, ja pitää ajatella kokonaisuutta, useimmiten siis perhettä. Pelkästään lapsen ehdoilla ei voi elää, muttei toki aikustenkaan.
siten että välillä isä on ollut kotona lapsen kanssa ja minä töissä, että lapsella olisi kaksi yhtä rakasta vanhempaa enkä olisi lapselle etusijalla vaikka itsekkäästi ajateltuna niin haluaisin (kuten ap).
Mutta jospa minulle joskus tapahtuukin jotain, on hyvä, että toinen vanhempi on yhtä läheinen.
Esim. kun menin hoitovapaalta töihin niin etsin työpaikan mahd. läheltä kotia ettei pojan päivät päiväkodissa venyneet pitkiksi. Samaten nykyinen työpaikkani on 10min ajomatkan päässä. Poika nyt ekaluokalla joten kiva myös nyt ettei mulla mene työmatkoihin about tunti / suunta.
Aika vähän on mitään iltamenoja tai työjuttuja työajan jälkeen tmv. mutta jos on niin äitini on onneksi hoitoapuna.
Tällä hetkellä en harrasta mitään kävelylenkkejä kummempaa. Nyt kun poika on jo koululainen niin pärjää kotona yksinkin (tai kaverinsa kanssa) sen tunnin verran mitä käyn lenkillä. Mutta aika paljon lenkkeillään pojan kanssa kimpassakin (pyöräillen tai minä kävellen ja poika pyörällä).
En kyllä ymmärrä ihan sellaistakaan että jatketaan elämää lapsen saannin jälkeen ihan kuin oltaisiin edelleen lapsettomia. Tietty on oltava omiakin juttuja, kuten harrastuksia, mutta jos lasta näkee tunnin verran arki-iltaisin niin silloin on kyllä jossain vikaa. Ja se vika löytyy kun katsoo peiliin.