Mun mielestä VAUVAN etua ei juurikaan ajatella näissä hoitopaikkakeskusteluissa

kirjoittanut kuin ne kaksi/kolme viestiä, joiden loppuun olen merkinnyt ap, muut ovat kyllä muiden ihmisten kirjoittamia.



Nro 21 tiivisti hyvin sen mitä tarkoitin eli kyllä VAUVALLAKIN pitäisi olla oikeus siihen, että edes VÄLILLÄ hänen tarpeensa tyydytetään ensimmäisinä ja hän saa jakamattoman huomion.



Luulkaa rauhassa provoksi, mutta olen oikeasti sitä mieltä, että vauvan tarpeet ovat nro 1 sen ensimmäisen vuoden ajan. Eikä se tarkoita sitä, että muiden tarpeista ei välitettäisi mitään. Vaan sitä, että muun perheen elämä yritetään järjestää niin, että vauvan lähtökohdat turvalliseen, onnelliseen elämään ovat mahdollisimman hyvät.



Ap

Meillä on kaksi vanhinta hoidossa 13 kertaa kuussa max. täydellä päivällä.

Aloittivat hoidossa 10 kk ikäsenä ja 2- vuotiaana.

Nyt vauva talossa ja yksi mikä pysyy samana on tarha: on oma ryhmä vanhoilla hoitajilla.

3- vuotiaalle on ollut rankkaa 5 päivän hoitopäivän vaihtuminen 2-3 kertaan viikossa. Vaikka luulisi että määrän vähentäminen olisi lapsellekin helpotus?



Minusta myös se vauvan tarve pitää huomioida: Meillä mies käy reissuhommissa, nyt ollut viikon poissa kotoa. Joka päivä jos kaikki lapset olisivat kotona niin hyvää olisi että asutaan omakotitalossa ja vauva on tähän saakka ollut helppo hoitonen ja tyytyväinen.

Mutta omasta kokemuksesta väitän että osa syy miksi kolmas lapsi perheessä jossa on kaksi pientä ennestään tulee siitä että TÄNÄÄN vauva saa nukkua täydessä hiljasuudessa, ei äidin huomioo viedä riitaan, leikissä ohjaamiseen..



Jaksan hyvin perhettämme ja lisäystä haaveillaan. Tällä hetkellä perheen pienin jää sitten kotiin eikä mene tarhaan kun uusi syntyy aikanaan. Tähänhän sun väite menee nro 22!

Lyhyesti; Meillä isoimmat lapset on hoidossa monesta syystä:

* Säilyy tarhapaikka, nuorin helppo siirtää samaan tarhaan kun sielä ennestään sisaruksia.

* En halua viedä kerhoihin ja harrastuksiin jotta saan vauvalle rauhaa taloon!

Eikä seurakunnan mamma-vauva kerhot toimi jos repeän kolmeen eri suuntaan. Ne oli hankalia aikanaan testasin kahden pienen kanssa.

* Vauva saa hiljasuutta. 4-5 päivää viikossa talossa onkin menoa ja meteliä!

* Saan mahdollisuuden järjestää menoja ilman koko laumaa: kahville, neuvolaan, uimaan vauvan kanssa.



Isommat lapseni ei pärjää ilman apua! Ja jos saadaan neljäs lapsi jää kolmonen kotiin koska hän ei ole tarhaa tarvinnut.

2 vanhinta lasta hyötyy siitä että saavat pelata porukassa, askarrella..



Meillä siis kaikki hyötyy tästä, keskimmäisellä on hankalaa vielä hahmottaa viikkoa milloin ollaan kotona, milloin hoidossa .

Uhmaa äitiä ja osoittaa mieltä. Tämä nyt on monella vaikka olisi vaan kotona, kun tilanne vaihtuu: syntyy vauva, se on paljon sylissä, alkaa liikkumaan, sekottaa leikkejä.. Ne on kaikki isommille lapsille hankalia aikoja.



Mutta minä itse komppaan ap.stä. Onko se ainoastaan esikoisen onni saada hiljasuutta?

Meillä esikoinen oli rauhallinen pienenä ja pieni ikäero jotenkin "sulautti" lapset paidaksi ja pepuksi.

3- vuotiaalle vauvan syntyminen on raskaampaa.



Jos saadaan neljäs vauva ja pienellä ikäerolla, niin elättelen toiveita että tilanne sama kuin esikoisella ja kakkosella aikanaan.

Neljännen syntyessä vanhimmat luultavasti eskarissa ja viskarissa ja tämä vauva-aika menee ehkä erilailla?

Minäkin tekisin noin jos oltaisiin tehty kolmas putkeen! :D



Mutta halusin tehdä hiukan ikäeroa uuteen vauvaan ja jätettiin vauvahaaveet haaveeksi. Lapset meni tarhaan, minä töihin. Ensin olin osittain töissä ja vuorotyö mahdollisti välillä aamuja kun oltiin pitkään kotona ja mies haki aikaseen (hänellä liukuva työ).



Kun hoito tuntui maistuvan, alotin täydet päivät ja lapset kasvoi kiinni ryhmiinsä.

Tuntuisi pahalta ottaa 4- ja 5- täyttäviä pois hoidosta ihan että selvittäisiin puistolla. Kun hoidossa on paljon tekemistä ja tutut kaverit!



Mutta jos me oltaisiin oltu niin hassuja että oltaisiin tehty kolmas putkeen niin minäkin olisin kotona koko lauman kanssa! Muutaman vuoden päästä teillä vähän mietintää miten järjestää kaikille riittävästi toimintaa: omat ainakin tosi aktiivisia! Mutta ehkä silloin palaat töihin/opiskelemaan?



24

Pienen esikoisen etu EI OLE olla päivähoidossa jos vanhempi on kotona.



Jos sinulle on tärkeä, että jokainen lapsi saa jakamattoman huomion niin miksi pitää tehdä lapsia parin vuoden ikäeroilla? Ehkäisy on keksitty ja ikäeron voi pidentää vaikka 7 vuotaan, jolloin esikoinen on jo koulussa.

Jos kokee että haluaa antaa lapselle vain ja ainoastaan yksilöllistä huomiota, niitä kannattaa jättää lapsiluku yhteen. Siten ei lapsen tarvitse koskaan jakaa huomiota sisarusten kanssa.



Vaikka vauvalle ei pysty sataprosenttisesti omistautumaan, niin vauva saa niin paljon enemmän rakkautta kuin esikoinen, koska hänellä on isompia sisaruksia häntä rakastamassa ja huomioimassa. Ja aivan varmasti lämmin suhde syntyy nopeammin isojen sisarusten ja vauvan välille, kun isoja sisaruksia ei tyrkätä päivähoitoon syrjään, vaan heidät otetaan mukaan vauvanhoitoon



Katkonaisista päiväunista puhumista en ymmärrä. Kun kotona on monta lasta, aluksi ulkoilut ajoitetaan vauvan päiväunien mukaan: kun vauva nukkuu, mennään ulos. Jos nyt käy niin että ei päästäkään pariin kuukauteen kuin kerran päivässä ulos, se ei kenenkään maata kaada. Ja vauva ei kärsi siitä että ottaa unet turvakaukalossa kun isompaa vie kerhoon. Enemmän se isompi lapsi kärsii siitä, että isä vie aamuvarhaisella töihin mennessään hänet tarhaan ja tuo tullessaan (eihän äiti voi tuoda ja viedä, koska vauvan unet häiriintyvät...) Lisäksi osa-aikainen lapsi jää ryhmästä ulkopuoliseksi, koska suurin osa lapsista on siellä joka päivä, ja hän on vain vierailija.



Ei äitiys ole mitään suorittamista, tilanteen mukaan mennään ja joustetaan.

En ole nähnyt sellaista vauvaa, joka kärsisi isosisaruksen läsnäolosta. Se "vaativinkin" tapaus tuntuu yleensä viihtyvän paremmin, kun isosisko tai -veli puuhaa lähistöllä. Ja kanniskeltava vauva nukkuu kantoliinassa.



JOS on sellaisia vauvoja, joiden elämä menee sekaisin sisarusten läsnäolosta niin toki se pitää ottaa huomioon, mutta sitten ehkä tarvitaan jo muita apuja kuin muutaman tunnin päivähoitoa.



Meneekö muiden vauvat taaperoiden kanssa samaan aikaan nukkumaan? Meillä ei. Isot menee klo 20-21, pienin klo 21-22.30. Siinä jää ihania mukavia rauhallisia hetkiä kaksin vauvan kanssa, kieltämättä nautin niistä hetkistä :-)



Niin, ja meillä muuten isot (4 ja 6 v) on kyllä pari päivää päiväkodissa, juurikin kaverien ja pk-paikan pysymisen vuoksi sekä siksi, että niinä päivinä kirjoitan kirjaa vauvan päiväunien ajan. Mutta vauva ei tätä tarvitsisi.

Missä ja miten on tutkittu, miten sisarusten läsnäolo tai poissaolo vaikuttaa alle yksivuotiaaseen?

Kiintymyssuhdeteoriat ovat teorioita ja aivan varmasti niissäkään ei todeta, että lapsi, jonka perheessä on isä, äiti ja muita lapsia, jää tunnesiteiltään kylmemmäksi kuin se, jolla on vain äiti.

Toisten lasten keskellä kasvava vauva nauttii muiden seurasta ja oppii mm. nukkumaan pienessä hälinässä, toisin kuin tynnyrissä kasvatettu.

Äitiyslomalla olevan äidin tehtävä on kyllä hoitaa ihan kaikki muksunsa eikä vaan sitä viimeisintä.

Ja edelleen vastaus viimeiseen kysymykseesi: Näkökulma jää pimentoon, koska se on pimeä näkökulma.

Jos tuntee vauvaiän psykologiaa ja kiintymyssuhdeteoriaa, niin ensimmäisen vuoden tärkeyttä ei voi vähätellä. Siksi tuntuu oudolta, että päivähoitokeskusteluissa mietitään vain sitä, mikä on isomman sisaruksen tai äidin etu. Kuitenkin äitiysloman TÄRKEIN tehtävähän on huolehtia siitä VAUVASTA?!!! Miksi tämä näkökulma jää aina pimentoon?

VAUVA on tärkein. VAUVA sitä, VAUVA tätä... näitä tyypillisiä mammoja, jotka vain haluavat VAUVAN, eivät lasta.



Onneksi ap:ta ja kaltaisiaan varten on virikehoito. Vaikka eiköhän sekin laman alta kohta lähde. Mites sitten suut pannaan, kun pitää itse hoitaa lapset? Ai, mutta ap:lla pääsee kuntoutuksellisista syistä hoitoon, kun äiti on vähän pipi. VAUVAVAUVAVAUVAVAUVA...

Muutenhan me kaikki oltaisiin yksilapsisia perheitä. Miten se sisarus voisi olla vauvalle haitallinen, kun sehän on juuri luonnollista että sellaisia on.



Aika huono selitys terveeltä äidiltä tuo "vauvan etu". Vauva saa imetyksen kautta valtavasti huomiota..sitähän lutkutetaan pitkin vuorokautta tunnin parin välein.



Itsekin olen pitänyt lapsen ensimmäistä vuotta sinä kaikkein tärkeimpänä ja olen vastannut nopeasti kaikkiin tarpeisiin. Muut sisarukset ovat saaneet odottaa vuoroaan sen aikaa ja uskon että se on tehnyt niille vain hyvää. Olen onnistunut kyllä huomioimaan ne muutkin imetyksen aikanakin jne., koska mustasukkaisuutta ei ole ollut.

Jos ei vanhempi lapsi/ lapset nyt ihan ns. erityislapsia ole, vauva ehtii saada ihan tarpeeksi läheisyyttä. Eihän sitä esikoisen kanssakaan istuta sylitysten 24/7, vai tekeekö joku näin? Meillä ainakin ovat vauvat nukkuneet pitkiä päikkäreitäkin ( 3-4 tuntia) ovatko sitten sinä aikanakin jääneet ilman läheisyyttä

;-)

No minusta nuo, jotka perustelevat vauvan tarpeilla isomman hoitoon vientiä,

eivät hirveästi vauvoista ymmärrä. Meillä on ollut useampi vauva, ja ehdottomasti raskain hoidettava oli se ensimmäinen, joka vietti päivät pitkät yksin äitinsä kanssa. Myöhemmät sisarukset ovat saaneet seuraa, läheisyyttä ja virikkeitä jo pienestä pitäen isommiltaan, ja äitikin on päässyt vauvan kanssa helpommalla, kun vauva on tyytyväisempi katsellessaan ison veljen autoleikkejä, tai köllötellessään siskon kainalossa.

Ja silti vauva saa äidin seuraa. Imetyshän on siitä nerokas ilmiö, että se takaa vauvan pääsyn äidin syliin ja katsekontaktiin ja ihokosketukseen aika usein, vähintään parin tunnin välein, monesti paljon useamminkin.

Vai miten muuten on mahdollista, että vauva ei KOSKAAN saa sitä yksilöllistä huomiota? Meillä on kolme lasta, ja heillä on isä. Jokainen saa sitä yksilöllistä huomiota tarpeen mukaan.



Kaikki lapset ovat kotihoidossa, tällähetkellä iät 1-6v. Esikoinen menee eskariin syksyllä. Kuopus on kehittynyt aivan eri tavalla, kun on saanut touhuta isompien sisarusten kanssa ihan pienestä pitäen. Isommat ovat oppineet ymmärrystä, kärsivällisyyttä, saaneet itsetuntoa lisää (hei, mähän osaan pitää pikkuveljestä huolta/ rauhoittaa sen), isoin oppinut lukemaan, laskemaan, tekemään hienoja askarteluja, keskimmäinen 3-v piirtelee sarjakuvia, oppi just ajamaan ilman apupyöriä, kavereita nähdään 2-3kertaa viikossa, ja 2 kertaa on kerho.



Naapurin tyttö kysyikin tuossa yksi päivä, että "saako XX Ja XX ihan oikeasti olla kotona sun ja vauvan kanssa?" Meidän äiti sanoi, että meidän pitää mennä päiväkotiin, koska me ollaan niin villejä ja se tahtoo olla kahdestaan pikkuveljen kanssa kotona."



JA kerrottakoon nyt, että tuo tyttö on jo eskarissa, että ihan ymmärrettävää, että on hoidossa. Mutta tuo kommentti kertoo aika paljon siitä, miten lapset voi asian kokea.

jos olisin aina hoitanut vauvaa pääasiassa sisarusten ollessa muualla päivisin. Ensimmäiset kaksi lasta syntyivät vuoden välein, siinähän ne meni, vaikka kolmannessa kerroksessa asuttiin.



Neljäsä vuodessa oli jo kolme lasta, jäin yksinhuoltajaksi vauvan synnyttyä, sitten soitin kaupungille saadakseni puistoon aídan ja hiekkalaatikot, jossa hoidin parikymmentä vierasta lasta puistotätinä sekä kolme omaani, myös parikuukautisen vauvani otin sinne vaunuun nukkumaan. Oli muutama muukin vauva, koska kaikilla ei ollut parveketta tai pihaa.



Kaksi kertaa päivässä lykkäsin vaunut n.2km:n päähän puistoon; yhdeksästä kaksi ja puoli tuntia ja iltapäivällä kaksi tuntia. Joskus talvella ei ollut kuin suksilatu kun aamulla lähdettiin, jolloin kulku oli työlästä. Ajokorttia ei ole vieläkään. Onneksi puistolasten äideistä sain vuorostaan apua, joku tuli hitaampaa pientä lastani vastaan että ehdin työhöni ajoissa, paha risteys oli ennen puistoa, joten apu oli joskus tarpeen. Ei ollut siihen aikaan esim. työttömyyskorvausta, ei kotihoidon tukea, ei lapsilisiä samassa suhteessa kuin nykyisin, että olisin voinut hoitaa kotona lapset, mutta on vaan selvitty, eikä yh-äideillä vieläkään ole raha-asiat kovin hyvin. haikeina muistan noita aikoja, se oli myös toisaalta hyvä työ omien lasten hoidon järjestämiseksi ja elättämiseksi. (Elatusmaksuja ei mieheltä tullut, elatustuki kylläkin)

Niin tai miten lapselle puhutaan! :D

Ihan hyvin voi lapselle tokasta että pääsette hoitoon koheltamaan kun olette villipetoja, äiti tulee kohta hakemaan! Meillä lapset tietää että olen kotona vauvan kanssa.

Ei se tarkoita että lapset ei sinne hoitoon halua.

Ja oletko kuullut että ton ikäset puhuu muutenkin höpöjä.. ;)



Meillä isäntä on nyt toista viikkoa reissussa. Lapset on paljon keskenään ja silloin kun mies on kotona, voi mennä yhden kanssa jonnekin.



Meillä päiviin mahtuu paljon tekemistä: vaikka parikytä tuntia viikosta menee isojen lapsien hoidossa: ei tartte kerhoilla tai harrastaa!

vissiin kirjoitinkin tuossa, että tiedä mitä ja miten lapsille on oikeasti sanottu, pointti olikin lähinnä se, että tuo tyttö ihmetteli sitä, että meidän lapset SAAVAT olla kotona "koko ajan". Kun hän ei nimenomaan omien sanojensa mukaan saanut.



Ja miten niin ei TARTTE kerhoilla tai harrastaa? Kerhoissahan nimenomaan saa ne hoidon hyvät puolet: siellä toiminta on järjestetty nimenomaan vain niiden virikkeiden puolesta, siellä ei ole sitä laitosmaista pakkoaikataulua ja pakkolepoja ja sen sellaisia. Harrastukset taas... no ei kenekään pidäkään harrastaa, jos ei yhtään tykkää mistään. Mutta aika hölmöä verrata päivähoitoa ja harrastamista, eihän niillä ole mitään tekemistä keskenään.

laittamalla esikoisen hoitoon kun uusi syntyy ei saa aikaan mitään positiivista. estätte sisrusten normaalin suhteen syntymisen,yhteen kasvamisen ja kiintymisen. esikoisesta kasvaa katkera ja itsensä toisarvoiseksi tunteva lapsi joka tulee 100% varmuudella oireilemaan elämänsä jossain vaiheessa. perhetilanteiden muuttuminen kuuluu luonnollisena osana elämään ja lasten kuuluu saada olla täysillä mukana tässäkin elämänvaiheessa. mäluulen että nykyisin äidit vaan ovat niin uusavuttomia ja peittelevät tätä kaikenmaailman selityksillä ja selityksiks ne kaikki muut tietävätkin, niistä on lasten etu kaukana.

Päiväkodissa työntekijänä olen sitä mieltä, että yleensä siellä ollaan ns. säilössä.



Yksilöllisyyttä voidaan yrittää toteuttaa, harvemmin onnistuu näissä puitteissa. Luistelemaan ja hiihtämään lähdetään joskus, ehkä yleisurheiluakin joskus kokeilemaan. Lapset jaksavat harrastaa jos ovat olleet suurimman osan päivästään stressittömässä kotihoidossa.



Kerran eräskin lapsi osasi tekeytyä sairaaksi kun ei jaksa käydä illalla telinejumpassa. Hän oli päiväkodin pihalla juossut ennen harrastukseen viemistä, ei ihme jos jalat olivat väsyneet päivän päätteeksi. Halusi leikkiä pihalla ja juosta...Eräs äiti ihmetteli kun aina vaan korjausten jälkeenkin lapsen nuottiteline oli "solmussa". Ilmeisesti lapsi ei halunut lähteä illalla päiväkotiajan jälkeen musiikkiopistoon soittoa oppimaan eikä voinut harjoitella läksyä telinevian vuoksi. Lapsillakin on rajansa, hyvä on olla harrastuksia, mutta kohtuudella elämän tilanteeseen nähden.

Meillä lapset 2v välein ja siinä vauva hengasi aina meidän mukana puisto ym. touhuissa. Nukkui kantoliinassa tai vaunuissa, tissiä sai kun tarvitsi ruokaa. Tosi pienestä saakka halusi aina katsella isomman lapsen touhuja ja isompi oppi tosi aikaisin huomioimaan myös pienempää. Nyt leikkivät paljon yhdessä ja tietysti myös erikseen oman ikäistensä kanssa. En ole ollut töissä lasten välissä mutta muuten olemme aktiivisena avoimissa kerhoissa, käymme puistossa useita kertoja viikossa, naapuruston lapsia tavataan jne. ja isompi käy 3krt viikossa kaksi tuntia kerrallaan kerhoilemassa. Kolmas lapsi syntyy kohta enkä hetkeäkään ajattele että hän jotenkin kärsisi siitä että on vielä kaksi jakamassa hänen kanssaan huomiota! Mitä vauva tarvitsee? Tarvitsee sen että hänen tarpeisiinsa vastataan eli että saa läheisyyttä, tisua ja kuivan vaipan ja vaatetta...Ei tarvitse mitään haudan hiljaisuutta nukkuakseen "häiriintymätöntä" päiväunta eikä minulla ainakaan ole ollut ongelmia vastata vauvan tarpeisiin isomman lapsen hoidon lomassa. Myös 2v ymmärtää jo että kun vauva itkee niin pitää antaa tisua. Ei siitä ole meillä koskaan ollut mitään mustasukkaisuutta.