Miehen katoamiset, näitä noin kerta kuussa.
Jonkun riidan päätteeksi ottaa tavarat ja lähtee sukulaistaan näkemään. Ei siinä mitään, mutta alkaa radiohiljaisuus, ensin luvataan tulla kotiin myöhemmin, yö menee pyöriessä ja vielä seuraavana iltakaan ei tulla kotiin tai vastata puheluihin.
Minun vika kai kun painostan ja haluaisin riitoja ja asioita selvitellä.
Todella tuhoisaa minun psyykeelle, en tiedä missä on, onko kunnossa, onko tulossa ja missä kunnossa, onko muita ihmisiä...
Asuntoja jo itselleni katselen, ei tällainen kuulu parisuhteeseen.
Kommentit (10)
Älä vain katsele, vaan katoa sinäkin miehen elämästä lopullisesti. Henkistä väkivaltaa ei pidä sietää.
Vierailija kirjoitti:
taidat olla se riidan haastaja,"nyt jutellaan"
En tiedä olenko, kyllä minusta on oikeus yrittää saada keskusteluyhteyttä, jos mieltäni jokin painaa. Ehkä olen liian painostava. Mene ja tiedä. Ollut jo useamman vuoden sama kaava. Ahdistaa vaan tämä kovasti. Enkö haluaisi olla martyyri tai perään soitteleva riippakivi.
T. Ap
Näytä sä sille esimerkkiä, miten ihminen voi olla suora ja avoin. Kerro että et voi enää elää näin, otat eron ja muutat pois.
Ilmeisesti teidän riitelytyylit on kovin erilaiset. Miehesi häipyminen vaikuttaa nopeasti ajateltuna vallankäytöltä, tosin en tiedä teidän riidoista, ehkä niissä on jotain, mikä loukkaa häntä niin, ettei pysty olemaan kotona. Voisitte yrittää pariterapiaa?
Samaa mieltä, noin ei voi jatkaa. Menkää terapiaan, jos haluatte vielä antaa suhteellenne vielä mahdollisuuden. Jos ette, niin jompi kumpi lähtee kokonaan. Koittakaa erota sovussa.
Niin kuin tuolla joku jo sanoikin, tuo on henkistä väkivaltaa. Sitä ei tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti teidän riitelytyylit on kovin erilaiset. Miehesi häipyminen vaikuttaa nopeasti ajateltuna vallankäytöltä, tosin en tiedä teidän riidoista, ehkä niissä on jotain, mikä loukkaa häntä niin, ettei pysty olemaan kotona. Voisitte yrittää pariterapiaa?
Minä saatan usein olla se joka haluaa tilaa ja mietin ennen kuin suutuspäissäni sanon jotain mitä en tarkoita. Mies on paljon impulsiivisempi, loukkaa minua usein sanoillaan, koska on niin tunnekuohuissaan, myöhemmin sanoo, että kyllä minun pitäisi tietää ettei oikeasti niin ajattele. Nämä katoamiset liittyvät myös siihen, että hän saa ns. itselleen luvan juoda, koska painostan häntä rakentavaan keskusteluun. Usein siis minä en näin tee, vaan itse vetäydyn esim. toiseen huoneeseen. Tulen takaisin keskustelemaan, kun olen rauhoittunut. Tämäkin ärsyttää häntä, tulee vaikka tunnin aikana monta kertaa ovelle ja vaatii, että voisin olla hyvällä päällä ja avoimempi.
T. Ap
Mies saattaa olla alkoholisti, joka haastaa riitaa kadotakseen juomaan. Olen nähnyt tämän kuvion parissa suhdevirityksessä.
Hell No. Saisi jäädä missä on, lukot olisi vaihdettu. Ei siinä parisuhteessa tarvitse kynnysmatoksi alkaa kuitenkaan! Onko tuo käytös ok toisin päin?
taidat olla se riidan haastaja,"nyt jutellaan"