Mikä on äitiydessä ja äidiksi tulemisessa negatiivista?

Pidemmällä jaksolla oman riittämättömyyden tunne, pelko siitä, että epäonnistuu kasvattajana ja huoli lasten elämän kehityksestä.

kaikesta tulee paljon kauheampaa äitinä kestää, esim. menemiset on tosi hankalia kun ei väsyneenä jaksaisi pakata&varmistaa että on sitten se ja se mukana, lapsi huutaa, hiki pukkaa, tärykalvot soi- tuntuu että pää räjähtää, ei jaksa....



Mutta kyllä se lapsen hymy aina aamuisin on se maailman paras asia :D

Pienten lasten kanssa tuntuu tavallaan, ettei ole ikinä "lomaa". Aina herätään samaan aikaan, lapsia täytyy ruokkia samoihin aikoihin, tekemiset täytyy sovittaa päikkäreihin.... Eli juu, kaipaan kyllä sitä Lomaa, jolloin saisi elää vähän vapaammin. Ehkä joskus 10 v. päästä...

Lapsen syntymä on ollut meille (minulle ja miehelle myös) jotenkin niin luonnollinen asia, että riippuvuus ei ole ahdistanut.

Lapsia on nyt 3 ja elämämme on melko aktiivista, koko perheen voimin.

Ehkä tässä suurin tekijä on ollut se, että mies on alusta asti ollut täysin tasavertainen vanhempi ja ottanut hoitovastuun itsestään selvänä asiana.

Täysimetyksen aikaan tietysti olen ollut vauvassa kiinni tiukasti, mutta se on niin lyhyt aika ettei ole ehtinyt ahdistaa, päinvastoin, olen kokenut sen todella ihanana aikana.

ja se, että on koko ajan melko kiinni lapsessa?

oman ajan puute ja se että on koko ajan kiinni lapsessa. Ettei enää pysty elämään hetkessä vaan kaikki pitää suunnitella. Ei voi laittaa omaa väsymystä, nälkää tms etusijalle.



Ja tietysti unenpuute.

Ja sitten se, että koko ajan on joku lahkeessa kiinni. Olin kyllä etukäteen valmistautunut siihen, että lapsiperheelle sopimattomat menot jäävät vähiin. Enkä minä baariin, bileisiin, aikuisten matkoille yms. kaipaakaan. Tykkään istua hiekkalaatikolla, ulkoilla koko perheen voimin, käydä HopLopissa, matkustaa rantakohteeseen jne.

Siihen en vaan osannut varautua, kuinka paljon aikaa ja huomiota lapsi ihan siinä arkisessa elämässäkin vaatii. Todennäköisesti lapsi vaatii huomiotasi tai hoitoasi juuri silloin, kun olet saanut ruuan lautaselle, kahvin keitettyä, istahtanut pytylle isommalle hädälle, avannut lehden, saanut ripsivärin toiseen silmään, asioit puhelimessa pankkivirkailijan kanssa jne.

noin 90- prosenttisesti kivaa ja 10- prosenttisesti rasittavaa vai päinvastoin vai mitä sanoisitte?

Esimerkiksi siten että lapsi voi sanoa kodin ulkopuolella mitä tahansa järkyttävää meistä, joko totta tai epätotta, eikä siihen oikein voi vaikuttaa. Meillä esim. oli jossain yhteydessä selitetty lapselle että on olemassa tietty sairaus - sen nimi varmaan tuli esiin jossakin - ja eipä aikaakaan niin lapsi oli sanonut kaverilleen että hänen vanhemmillaan ON se sairaus.

Joiden lapset eivät nauti kasvatusta....



Ennen oltiin rennosti yhdssä ja juteltiin omia asioita, nykyään ystävien mukana pelmahtaa lauma kauhukakaroita, jotka eivät osaa alkeellisiakaan käytöstapoja.



Tottakai saa myös iloitsemaan omista normaaleista lapsista, kun tuttavapiirissä jokaikisellä kakrulla tuntuu olevan joku diagnoosi totaalisen epäsosiaaliseen käytökseen. Mutta silti :-(

ja on ollut 100 prosenttisesti kivaa. Johtuukohan siitä kun nukumme perhepedissä ja ei ole ollut nukkumis vaikeuksia.

kaikesta huolimatta:)

t;19

Ei ole mun elämäntyyli hirveesti muuttunut kahden lapsen äitinä. Meillä on miehen kanssa yhteisalmanakka, minne merkataan hierojat, lääkärit, ym. ja muutenkin vuorotellaan menojen kanssa. Tykkään liikkua paljon, mutta hyvin olen päässyt liikkumaan. Toinen lapsemme oli 4 kk:n ikään asti mukanani kuntosalilla (ja siitä sain muuten positiivista palautetta). Kunhan vain hyvissä ajoin muistaa kysyä "lupaa" menoihin. Mummola on lähellä ja kavereista saadaan apua tarvittaessa. Jokainen päättäköön itse, miten kiinni on lapsessaan/lapsissaan. Täytyyhän niitä ajatella koko ajan, mutta lasten kanssa voi kulkea aika monissa paikoissa. Ja jos ei voi, hankitaan hoitopaikka/hoitaja.

Täytyy se omakin elämä olla!

ja se, että on koko ajan melko kiinni lapsessa?

Ei ehdi ikinä lukea rauhassa lehteä/kirjaa

syödä ja juoda kahvikupillista

olla vaan

istua netissä

katsoa leffaa



...aina on stressi siitä, koska vauva kutsuu ja keskeyttää. Kaikki pitää tehdä nopeasti ja toisella kädellä :( Tuntuu, et on rytmihäiriöitäkin tämän takia.

Meillä on 3 lasta ja AINA olen ehtinyt käydä suihkussa, lukea päivän lehden, syödä, olla netissä, levätä, tehdä ruuan perheelle jne.

Monesti näitä on tosin tehty vauva käsivarsilla tai kantoliinassa, mutta mitäpäs tuosta.

Ei ehdi ikinä lukea rauhassa lehteä/kirjaa

syödä ja juoda kahvikupillista

olla vaan

istua netissä

katsoa leffaa

...aina on stressi siitä, koska vauva kutsuu ja keskeyttää. Kaikki pitää tehdä nopeasti ja toisella kädellä :( Tuntuu, et on rytmihäiriöitäkin tämän takia.

" Mummola on lähellä ja kavereista saadaan apua tarvittaessa. Jokainen päättäköön itse, miten kiinni on lapsessaan/lapsissaan. Täytyyhän niitä ajatella koko ajan, mutta lasten kanssa voi kulkea aika monissa paikoissa. Ja jos ei voi, hankitaan hoitopaikka/hoitaja."



KAIKILLA EI OO MUMMOLA VIERESSÄ. "Jokainen päättäköön itse", voi venäjä missä näitä idiootteja kasvaa....

Jos saisi nukkua, niin niitä lasten tappeluja, roikkumisia ja kiukkuja jaksaisi paljon paremmin. Elämää näkisi valoisammin, eikä se oma aikakaan tuntuisi niin henkireiältä.



Yhden lapsen valvottamiset vielä menevät ohi, mutta jos lapsia on kolmekin, niin se valvottamiskausi kestää vuosia. Se on oikeesti pitkä aika olla herkkä ja ärtynyt kaikkeen.



Ja jos pikkulasten uniongelmat ratkeaisivat perhepedillä, niin kenenkään ei tarvitsisi valvoa. Mutta kun ratkaisu ei ole ihan noin yksinkertainen.

Eli se kun mitään ei saanut tehdä _omaan_ tahtiin, vaan aina lapsen määräämässä tahdissa ja harvoin kerralla loppuun asti. Ja se että joka päivä toistui samanlaisena kuin edellin: herää, syötä, vaihda vaippa, nukuta ja toista n kertaa päivässä :P Ja kun leikeissäkin toisto oli ihaninta niin tylsyys oli maksimoitu.