Raskaudet nuorena ja vanhempana, onko eroa?

että niitä voisi verrata. Mutta kyllä minuakin kiinnostaa. Paras tietty, jos on saanut lapsia nuorempana ja sitten saman miehen kanssa vielä iltatähden, niin muuttuvia tekijöitä on edes pikkiriikkisen vähemmän.



Hyvä kysymys ap:llä.

sain ekan 26 v ja tokan 29v. Olin molemmissa raskauksissa loppuun asti ketterä kuin gaselli, ei mitään ongelmia liikkumisessa, ei erityisesti turvotustakaan, ei liitoskipuja tms. Ainoa vaiva oli nivelsiteiden pehmeneminen, joka aiheutti särkyä olkapäihin kun olkanivel meinasi kyljellä nukkuessa liukua pois paikoiltaan. Raskausarpia mulle ei kovin helposti tule, ei painoakaan- se ei ole iän myötä muuttunut mitenkään.



Mutta sitten, sain kolmoseni 32-vuotiaana ja kärsin aivan tolkuttomasta turvotuksesta loppuraskaudessa. Paino nousi 6 kg muutamassa päivässä ja mistään raskausmyrkytyksestä ei ollut kyse. Häpyliitos pehmeni sellaiseksi hetkuvaksi että se juuri ja juuri pysyi kasassa ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen kun mahan paino ei enää vakauttanut lantiota, liitos hetkui ja rutisi niin että lonkat muljahteli sijoiltaan... iskiaskipuja oli myös.



Nyt odotan nelosta rv 39+0 ja ikää on 33v. Selkä on jäykkä kuin rautakanki, mihinkään päin ei taivu (painoa tullut neljä kiloa, eikä mahakaan ole mitenkään suuri), väsyttää niin että nukahdan istualleni vaikka ruokapöydässä ja joka paikkaa särkee...



Palautumisessa on ollut sikäli eroa, että vaikka paino on lähtenyt, se raihnaisuus on jäänyt niin kauaksi kunnes on taas päässyt kunnolla lenkkeilemään ja salitreeneihin. Ilmeisesti tässä iässä nivelsiteet ym. vaatii tanakamman lihaksiston tuekseen jotta jaksavat vetäytyä takaisin normaalimittoihin?



Mutta mun mielestä siis kyllä, olen kokenut nämä kaksi viimeistä raskautta hankalampina ja rasittavampina kuin kaksi ekaa.

Paljon rankempi oli kuopuksen odotus fyysisesti ja henkisestikin. Esikoisen kanssa kaikki meni helposti ja luontevasti. Ei ollut mitään vaivoja, en stressannut tai ahdistellut ja vauvan kanssa jaksoin valvoa hyvin. Raskausaikana tein kaikkea ihan normaalisti, kevyenä pompahdellen kuin keiju konsanaan :)



27v kun odotin niin oli karmea selkäsärky, aikaisin alkoi supistukset, närästi, hirveä väsymys, kaiken kaikkiaan paljon vaikeampi olo ja en olis millään jaksanut sitä valvomista joka meni esikoisen kanssa ihan helposti, ilman mitään kiristelyjä...

ja pienillä ikäeroilla kolme lasta.



Nyt odotan 4. lasta ja ikää on 33v.

Raskaus on rv 25, joten hieman ennenaikaista sanoa vielä mitään, mutta tässä vaiheessa kaikki on kuten edellisillä kerroillakin. Eli voin tosi hyvin.

Raskaus ei estä vielä mitään, vaan olo on ihan tavallinen. Töissä käyn, ei supistuksia tai edes mitään mielenkiinnon laantumista työhöni, kuten monella tuntuu jo tässä vaiheessa olevan.



Toivon, että menee loppuun asti samalla helpolla kaavalla.

sain ekan 19-v ja mitään ongelmia ei ollut, seuraava 21v ja ongelmaton sekin. Kolmannen tein 38v ja vatsaan sattui kamalasti kävellessä, mut jotenkin se meni. Neljännen tein 39v ja raskaus oli kammottava. Oksensin 7kk ja paino putosi raskaus aikana 2kg. sain lisäksi raskaus diabeteksen ja piti pistää insuliiniä 6 viikkoa. Sairaslomalle jouduin kuukautta ennen äitiyslomaa, kun kaikissa musisa raskauksissa olen ollut loppuun saakka töissä, eikä kukaan edes ollut huomannut, et olen raskaana. Ekaa odottaessa piti sanoa pomolle, et kuule jään kuukauden päästä äitiyslomalle. Toista odottaessa pomolle sanoin 2kk ennen äitiyslomaa kun pomo ehdotti paikan vakinaistamista, Sanoin, et kyllä se mulle käy, mut 2kk päästä jään äitiyslomalle. Tehkää lapset nuorena!

että kyllä sitä ihan lasten kanssa jaksamisessakin on eroa. Silloin nuorena touhusi ihan hulluna, ei väsyttäny ym. Toista se on nyt, valitettavasti.

Sain 1. 19v, 2. 21v ne meni ihan suht ok, eka kaikkein helpoimmin. Synnytys ekassa helpoin. Kilot ja enemmänkin lähti heti, painoin silloin normaalisti n. 45kg, kiloja tuli raskauksissa alle 10.



3. sain 28v ja 4. 31v ja ne oli rankkoja ja synnytykset venyi ja oli tosi kivuliaita. Kiloja tuli vikassa yli 20kg eikä niitä enää taida kaikkia saada pois. Vielä taitaa olla joku 6 ylimäärästä. Ja lähtöpaino oli alle 50kg.

ei mitää eroa, ei yhtikäs mitään

ihan yhtä hyvin jaksoin sekä raskauden, että vauvanhoidon, molemmilla kerroilla oli kaikki ihanaaaaaa

en huomannut mitään eroa raskauksissa. Voin hyvin ja painoa tuli kummastakin noin 10 kg. Raskaudesta toipuminen oli toisesta hitaampaa mutta siihen vaikutti tulehdus jonka takia jouduin olemaan sairaalassa noin kuukauden. Kumpikin lapsista on ollut samaa sukupuolta ja sama isä.

Sinkkuna sitä on erilaisessa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin perheellisenä. Lisäksi odottavan äidin yleiskunto noin yleensä vaikuttaa.



Haluaisiko joku 33+ esikoisensa saanut kertoa miten raskausaika meni?

26-vuotiaana ja nyt viidettä kertaa 41-vuotiaana.



Melkein yhtä ankeaa ja ahdistavaa kaikilla kerroilla. Nuorena tosin voin vielä pahemmin kuin nyt vanhana. Ja varsinkin ekalla kertaa raskaus tuntui kammottavammalta kohtalolta. Ei se kyllä kivalta asialta tunnu vieläkään. Ei ole ollut turvotuksia tai raskausarpia kertaakaan. Kilot rupeaa lähtemään heti kun viitsin laihduttaa. Imetyksen lopettamisen jälkeen siis, sillä imetysaikana ei voi laihduttaa ilman että se vaikuttaa maidon määrään. Ja itse imetys minun kokemukseni mukaan laihduttaa vasta kun se on kestänyt yli 2 vuotta ;)

Neljä ensimmäistä seitsemässä vuodessa ja lähes seitsemän vuoden kulutua kaksi lisää, vanhimman ollessa 17v kun nuorin syntyi.



Kun muut yleensä tuskailee, että syntyisi jo, kun on niin raskasta jne. niin minä olen aina ajatellut, (paitsi malttamattomana ensimmästä odottaessa), että kun ei ihan vielä syntyisi, on sitä ja sitä hommaa ennen vauvan tuloa, kyllähän se sieltä kuitenkin tulee...koska maha ei ole ollut pahemmin tiellä. Olen kumarrellut lattiasta ottamaan tavaroita jne. eikä nukkumisessa ole ollut ongelmia.



Raskauspahoinvoinnit jännästi pahimmat joka toisella kerralla, ensimmäistä odottaessa vaikein, mutta en ole koskaan oksentanut, kahvi on jäänyt ensimmäisinä kuukausina pois vähäksi aikaa. Olisi saanut tulla lisää, mutta ei ole kuulunut...

ja toiset kaksi raskautta yli 35 vuotiaana.



Raskaaksi tulin kaikista yhtä nopeasti (2-3 kiertoa), raskausajan vointi kaikissa sama eli hyvä paitsi kolmannessa liitoskipuja. Töissä olin kaikista loppuun asti.

Synnytykset samantyyppisiä, joista kolmas nopein.

Yövalvomisiin väsyin kakkosen syntymän jälkeen, siksi varmaan niin pitkä väli kolmoseen. Kolmosen ja nelosen valvomiset eivät tuntuneetkaan niin raskaalta kun pelkäsin. Kärsivällisyys ja ymmärtäväisyys kasvaneet ajan myötä.

Ainoa selvä ja ikävä ero on paino. Ensimmäisten jälkeen palauduin omiin mittoihini muutaman kuukauden sisään. Viimeisen jälkeen raskausajan kertyneet kilot kummittelevat aikomattakaan lähteä minnekkään..

sain ensimmäisen lapseni 21v. ja nyt odotan neljättä lastani ja ikää 34v. Ainakin aikaisemmista olen ollut jälkitarkastusessa takaisin lähtöpainossa eli ei oo jäänyt ylimääräisiä kiloja. Odotukset olleet aikasta samanlaisia, paitsi tämänhetkinen mikä on ollut helpompi kuin aikaisemmat. Olen ollut todella pirteä, ei pahoinvointia, ei ihottumaa eikä raskausarpia ja painoakin tullut vain 8kg ja laskettu aika oli eilen. Ehkäpä tämä johtuu siitä, että tällä kertaa odotan poikaa kun 3 aikaisempaa ovat tyttöjä :)