Saako sektion jälkeen vauvan mukaan heräämöön viereen? Tai saako isä tulla mukaan?

ennenkuin vietin nukkuva vauva osastolle, mies oli mukana ja jäi mun kanssa hetkeksi istumaan. Koko ajan oli hoitaja siellä heräämössä mun kanssa, sillä hetkellä siellä ei muistaakseni olut muita. Muistan jutelleeni pitkän hoitajan kanssa, mutta sen verran sekaisin olin, etten jälkeenpäin muistanut yhtään mitä puhutiiin.

3-4 h päästä mut vietiin osastolle, jossa vauva tuotiin heti mun luo ( n klo 3 yöllä), sitten nukahdin. Hoitajat toi vauvan uudestaan aamuvarhani, ja sitten klo 10 jälkeen mun viereen, kun olin enemmän tajuissani. Hoitajat pyöri siinä mukana, kun en vielä saanut nousta. Jouduin jatkotutkimuksiin hetkeksi eri osastolle, kun lääkäri ei ollut tyytyväinen kohdun tilaan.

Tärekintä mun mielestä oli vauvan ja mun hyvä hoito. Seuraavana aamuna lapsi joutuikin sitten lastensairaalan puolelle hengitysvaikeuksien vuoksi.

Meidän sairaalassa vauvaa ei saa heräämöön, kun on koko leikkausyksikön yhteinen heräämö. Sektion jälkeen äiti saa ihailla vauvaa hetken salissa, mutta sen jälkeen kätilö lähtee isän ja vauvan kanssa takaisin synnytysyksikköön. Äitiä pidetään heräämössä mahdollisimman vähän aikaa, jotta tosiaan pääsisi nopeasti vauvansa luokse. Heräämössä on koko ajan hoitaja paikalla, yksin ei siis joudu olemaan. Käytännössä pyritään siihen, että siinä vaiheessa kun jalat heiluu (puudutus on poistumassa) saa siirtyä takaisin osastolle.

Kuule, istukka voi esim jäädä kiinni alakautta synnyttäessä ja sitten ollaan heräämössä ja itketään vauvan perään yhtälailla.

jorvissa, en todellakaan saanut vauvaani viereeni. Mieheni kävi luonani pari kertaa, vietin heräämössä aikaa kaikkiaan 38 h, tämän jälkeen vasta näin vauvani. Saimme kuitenkin MAAILMAN PARASTA HOITOA, ILMAN HEITÄ EI OLISI NYT MEITÄ! KIITOS JORVILLE!!! HENKILÖKUNTA OLI ymmärtäväistä ja mahtavaa..

Kyllä mun ainakin tarvi itkeä, kun en saanut vauvaa viereen, vaikka synnytin alakautta, koska jouduin leikkuriin kohdun tyhjennykseen! Hujausnukutus se oli, mutta siitä tuli karsea oli ja olin siellä heräämössä sen jälkeen tunnin tarkkailtavana. Eli ei alatiesynnytys ole mikään tae, ettei joutuisi heräämöön, senkin pölvästi! Ja ei, sitä vauvaa ei saanut mukaan, eikä miestäkään.

kaksi kertaa, mutta vauvat on olleet molemmilla kerroilla ekan yön vauvalassa, hoitsujen hoidettavana. Ja siellä on ollut öisin aina kymmenkunta vauvaa eli noin joka kolmannen vauva joka on osastolla (osastolla noin 30 paikkaa). Eikä ne kaikki tasan tarkkaan ole sektioitujen vauvoja. Ihan potaskaa väittää, että vain sektioitujen vauvat olisivat ensimmäisen yön vauvalassa jotta äiti saa levätä. Ihan yhtä lailla siellä on alateitse synnyttäneidenkin kakaroita.

että eipä olis pieni lapsi pysynyt käsissä...

olin kolmen peiton alla ja yritin pysäyttää vapinaa, mutta eipä onnistunut... vapisin 2h ja sen jälkeen pääsin osastolle ja näin lapsen varmaan vasta 2h sen jälkeen... yön vauva oli vauvalassa ja aamulla vasta tutustuttiin, sektio siis klo 18 illalla...

vaikka olisikin sektiomamma kyseessä.

Ite oon 2 kertaa menny synnyttää alakautta ja sektioon on päädytty

Eri sairaala ja molemmissa vauvaa näytettiin leikkurissa. Kättärillä poika oli tosi pitkään vieressä. Kiire ei ollut.. Heräämössä pari tuntia ,hoitsut vieressä koko ajan. Isä ja hoitajat pitävät vauvasta huolta.

Ai mitkä kahvit??? Kummallakaan kerralla ei o tullu mitään kahveja.

heräämöön ei vauvaa tuotu, vaan meni isän kanssa pesuille ja maidolle. Antavat lisämaitoa, liittyi siihen lämmöntarpeeseen tms. Olin heräämössä 4 h ja sitten osastolle, jossa sain imettää ensimmäisen kerran. Saimme perhehuoneen, joten vauva oli kanssamme ja isä nosteli viereen ja pois seklä auttoi kääntymisessä, myös yöllä.



Heräämö on NKL:llä yhteinen kaikille,joten sinne ei vauvaa. Itku minulla oli siellä kurkussa, kun siellä oli samaan aikaan vk 24 hätäsektiolla leikattu, joka itki verhojen takana......oli niin paha olo heidän puolestaan.

Olen kokenut kolme sektiota, eikä kertaakaan ole ollut mitään horkkaa tai valtavia kipuja, mikä olisi estänyt vauvan pitelemisen ja imettämisen jo heräämössä. Toisen ja kolmannen lapsen olen myös pitänyt vierihoidossa alusta asti. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja vietti ensimmäisen yön vauvalassa (silloin TAYSissa vielä oli sellainen). Hoitajien piti tuoda hänet yöllä syömään, mutta "hyväsydäminen" hoitaja päätti antaa minun nukkua ja antoi maitoa pullosta. Vahingosta viisastuneena hoidin seuraavat vauvat itse.

Tuntu et se ei lopu ikinä. Kesti varmaan just sen 2h.

Minä olin ainakin isän ja vauvan kanssa heräämössä ja hoitaja kävi tämän tästä kysymässä vointia.



Vauvaa imetin jo heräämössä.



Kahvit taisivat jäädä kokonaan väliin, heräämössä niitä ei tarjottu.

Heräämössä mittaavat ainakin jalat tukisukkia varten ja laittavatkin ne siellä jalkaan.

Eka synnytys alakautta oli paljon parempi kokemus kuin sektioon joutuminen ja siitä toipuminen.

Joissain sairaaloissahan ne pitäisi hankkia itse etukäteen ja laittaa jalkaan jo sektiopäivän aamuna.

Samoin vauvan ja isän sai mukaan heräämöön, vauvan sai heti rinnalle.

Kahveja ei tietenkään tuotu, mutta ei olisi voinut muutenkaan vähempää kiinnostaa, kun ihailin vauvaa :).

Isä voi hoitaa kylvetyksen ja ekan syötön. Heräämössä heräillään ja toivutaan leikkauksesta kriittisimmän yli sen muutaman tunnin. Sit pääset osastolle, jossa saatat saada lapsen hetkeksi luoksesi. Mistään kahveista on turha unelmoida, leikkauksen jälkeen ei nimittäin anneta ruokaa kuin vasta seuraavana päivänä. kaikki riippuu paljolti myös toimenpiteen ajankohdastakin.

Pahinta kuitenkin oli se ettei saa lasta viereen ja rinnalle.

ja ne sai ottaa pois vasta ku lähti kotiin. Suihkun ajax pois. ne oli hirveet. Meinas putoo koko ajan.

Näin ainakin minulle tehtiin ja se toimi hyvin. Päivät vauva olikin heti vieressä, kun isä oli sairaalassa ja sai nostettua vauvan rinnalle. Mutta huom, olin jo leikkausta seuraavana aamuna jalkeilla ja hoidin vauvan yksin ilman apua. Leikkaushaava ei ollut kipeä, en tarvinnut kipulääkkeitä ja muutenkin olin loistavassa kunnossa.

Ja heräämössä tosiaan isä ja vauva koko ajan vieressä, siellä imetin myös.

Entä miten pystyy ottamaan eka yöksi esim viereen kun ei itse pääse sängystä ylös vielä?

ap

sairaalan käytännöstä, siitä on ns. suunniteltu, kiireellinen vai hätäsektio kyseessä esim Hgin naistenklinikalla. suunnitellun sektion jälkeen sain syödä normaalisti ja vauvan sain jo leikkaussalissa syliini sekä heräämössä, että heti osastolla. Ei mitään ongelmia ollut sen kanssa. toki kätilö, vauva ja isä lähtivät leikkaussalista napanuoran leikkaukseen, punnitsemaan, pesemään ja syöttämään vauvaa. Isä ja vauva tulivat sitten heräämöön ja sieltä osastolle.



Aina voi esittää toivomuksia, yleensä synnäreillä niitä kuunellaan ja toteutetaan jos vaan mahdollista.

Yksin tärisin pari tuntia heräämössä. Tänä aikana tosiaan vauva oli pesty ja puettu ja oli osastolla isän kanssa minua odottamassa.

Itse kuuntelin hoitajien juttuja ja välillä vatsaani käytiin painelemassa, jotta kohtu varmasti supistuisi kunnolla takaisin kasaan. Tukisukatkin sain jalkaani. Kamala tärinä johtui elimistöstä poistuvista puudutusaineista. Itse olin muutenkin väsynyt monen tunnin synnytysyrityksen jälkeen, mikä päätyi kiireelliseen sektioon.



En kuitenkaan saanut nukuttua, joten tunne oli outo. Pieni esikoisvauva syntynyt ja minä itse vaan makaan täällä. Avuton ja yksinäinen olo. Mietin vaan kokoajan vauvan mittoja, ensimmäisenä osastolla kysyinkin, että minkäskokoinen se oli ja sain samalla yrittää imettämistä. Vauvaa ei oltu ruokittu lainkaan minun heräämössäoloaikana, mikä taitaa olla ihan yleinen käytöntä.