Siis tuohan on iham kamalaa lasten kannalta, että ensin tapellaan missä

Tosin erotilanteessa sitä ei aina voi yksin päättää. Jos toinen vanhempi yksipuolisesti päättää eristää lapsen sinusta, voit joko sanoa hyvästit lapsellesi tai alkaa itsekin tapella hänestä. Sehän siinä niin pirullista onkin. Ja ringin reunalta sitten huudellaan, että muka riitaan tarvitaan aina kaksi. Ei tarvita etenkään jos toinen on äiti. Sen takia niin monet miehet luovuttavat lapset erotilanteessa suosiolla äidille. Lasten takia. Lapset pääsevät niin paljon vähemmällä jos vanhemmat eivät riitele.

lapsiaan.



Kaiken huippu on se, että äidit väittävät ajavansa lapsen etua!



Kaikki huoltajuus- ja tapaamisriidat, jotka tiedän johtuvat nimenomaan siitä, että äiti ei halua, että lapset ovat isällä ja herran jestas mitä tapahtuukaan kun isällä on uusi naisystävä....silloin viimeistään äidit päästävät helvetin valloilleen ihan vain katkeruuttaan. Ja siinä on lapsen etu miljoonien valovuosien päässä.

Eli kun SINUN tuttavapiirissäsi tapaamisriidat johtuvat SINUN SUBJEKTIIVISEN NÄKEMYKSESI mukaan naisen halusta riidellä, on tämä ihan yleinen totuus.



Ööh, kyllä tilastollinen totuus on edelleen, että miehet hylkäävät perheensä. Ja jokaisessa erossa ja riidassa on kyllä kaksi osapuolta ja kahden osapuolen näkemykset asiantiloista. Joskus on helppo yksittäisestä pariskunnasta sanoa, kummassa on "enemmän vikaa", esim. jos toinen pettää puolisoaan tai tosiaan käyttää lasta härskisti pelinappulana tai vaikkapa hylkää lapsen eron sattuessa, mutta SILLOINKAAN asiat eivät ole mustavalkoisia.



Ymmärrätkö edes, miten naurettavalta kuulostat, kun sanot, että "Kyllä totuus on se, että nimenomaan äidit haluavat riidellä ja estää isää tapaamasta lapsiaan"? Tämä yleinen totuus, joka sinulla on selvästi hallussasi perustuu siis mihin? Kuinka isoon otantaan kaikista Suomen, Euroopan tai maailman erotapauksista? Entä miten olet observoinut tätä - toivottavasti laajaa, jotta tulokset ovat yhtään yleistettävissä - tutkimushenkilömateriaaliasi? Asunut pitkän aikaa jokaisessa eroperheessä sekä molempien eronneiden vanhempien luona eron jälkeen, jotta näet, mitä päivittäin tilanteessa tapahtuu ja mitä kumpikin osapuoli tekee? Tehnyt syväluotaavia psykologisia arvioita ja profilointeja heidän tarkoitusperistään (aidosti lapsen etua ajatteleva vai itsekäs ja katkera tarkoitusperä)? Tuskin.



Jännä juttu, kun kaikissa minun tuntemissani eroperheissä äidit - ja jopa heidän uudet miehensä - ovat venyneet ja paukkuneet yli kaikkien rajojen vain suojellakseen lapsen oikeutta isään, ja isät taas tuppaavat olemaan täysin härkejä ja välinpitämöttmiä jälkikasvuaan kohtaan eron jälkeen. Äidit sitten selittelevät ja silittelevät isän ohareita lapselle kerta toisensa jälkeen, jotta lapselle säilyisi edes jokin tunneside bioisäänsä.

Enkä kuitenkaan kuvittelekaan, että tämä olisi yleinen totuus. Kunhan on sattumalta yleistä minun tuttavapiirini eroperheissä.

Vuosittain lähes 2000 isää käynnistää käräjäoikeudessa prosessin lapsen tapaamis- ja huoltajuusasioissa.



Näissä tapauksissa 67 % näistä isistä saa yksinhuoltajuuden. Vain 13 % tapauksista äidille määrätään yksinhuoltajuus. Lopuissa tapauksissa lopputulos on yhteishuoltajuus.



Eli 42 isää joka viikko haastaa lapsen äidin oikeuteen!



29 % isistä jättää vanhemman velvollisuudet tapaamisten osalta hoitamatta tai hoitavat satunnaisesti.