*****TOUKOTOIVEET vko 20*****

Kaikki muut taitavat jo olla synnyttämässä;) Ainakin RICE on jo, jos ei ihan tositoimissa niin TOSI lähellä! Tsemppiä näin jälkikäteen vielä!!! Toivottavasti sait edes hetken nukuttua viime yönä, voin kertoa että synnyttäminen väsyneenä ei ole kovin mukavaa. Itse olen lähtenyt kumpaakin lastani hakemaan takana uneton yö, ekalla kertaa jännitin sovittua sektiota ja toisella kertaa ihmettelin ja kellotin supistuksia. Ei ihan paras alku äitiydelle, kun oli kuin nukkuneen rukous jo ilman itse synnytyksen mukanaan tuomaa uupumusta ja tällä kertaa toivonkin pääseväni matkaan edes hieman pirteämpänä. Ainakin vielä nukun yöni aika hyvin, joten sen suhteen ei ainakaan pitäisi tulla ongelmia, mutta eihän sitä koskaan tiedä minkälaisilla ennakko-oireilla tuleva synnytys sitten aikanaan käynnistyy.



Uuniz, toivottavasti pysytte terveinä ettei tartte jättää kotiin kipeitä lapsia ja/tai lähteä itse kipeänä synnyttämään. Meillä on vähän sama pelko persiissä, meillä nimittäin on suuret mahikset, että isommat lapset saavat vesirokon juuri synnytyksen kynnyksellä:( Pahinta kaikessa on nyt se, että minun kohdallanikaan ei olla varmoja olenko sairastanut ko. tautia (tod. näk. kuitenkin olen) joten kävin eilen verikokeessa jossa tsekataan vasta-aineet. Jos olen taudin sairastanut, niin ei pitäisi olla mitään hätää, mutta jos en, niin onkin vähän kinkkisempi tilanne. En vaan jaksa alkaa huolehtia ennen kuin tulokset tulevat, siihen saakka mennään olettaen että olen rokkoni aikanaan läpikäynyt. Torstaina on nla ja toivon tulosten olevan siihen mennessä valmiit. Pitäkäähän peukkuja!



Nyt alan houkutella pienempää tsirpukkaa päiväunille, jotta ehdin itsekin hetken huilia ennen isomman noutoa päiväkodista.



rvaT 37+6

Tsemppiä kaikille tosi toimissa oleville! Ja onnitteluja vauvauutisista! Kyllä on ihana ilma ja vielä liputuspäivä... tänään olisi ollut hyvä päivä synnyttää.



Mieliala vaihtelee, toisaalta nyt on vielä vapaampi tekemään erilaisia asioita, rinnat ei ole kipeät, ei jälkivuotoa jne... MUTTA silti olisi niin kiva saada vauva jo syntymään. Olen nukkunut viime yöt tosi huonosti, välillä supistelee välillä valvon muuten vain, joten senkin takia olisi jo kiva päästä hommiin. Aikaisemmissa raskauksissa ei ole mennyt näin montaa päivää yli, joten tämä on siksikin ihan ihmeellistä.



On kiva lukea teidän synnytyskertomuksia ja miettiä, mitä itsellä on edessä. Nopeaa synnytystä veikkaan, tosin jos tämä poikkeaa odotusajaltaankin aikaisemmista, niin tietysti sitten synnytyskin kestää vuorokauden! :) Toivottavasti ei!



Tänään meinasin ruveta vihdoin ikkunan pesuun, mutta onneksi paistoi niin kirkkaasti aurinko, ettei voinut. Imurointikaan ei innostanut, joten nyt olen vain lepäillyt ja lukenut.



Hauskaa viikkoa kaikille, hymyä huuleen, kyllä nämä meidän "yliaikaistenkin" vauvat joskus maailmaan tulevat... Pakkohan niiden on! :)



Kiskis 40+5

Ricella taitaakin olla vauva viimein sylissä. Onhan se jo viimein aikakin noiden kaikkien kärvistelyjen ja tuskailujen jälkeen. =)

Mahtoi olla levoton yö viime yö. Toivottavasti nukuit edes vähäsen.



Täälläkin ollaan edelleen yhdessä kasassa ja mitään kummempaa ei ole ollut, että olisi syntymässäkään. Esikko syntyi 40+1, joten saa nähdä miten tämä kakkonen sitten päättää tulla. Kovasti kyllä painaa tuonne peppuun ja välillä alapäähän kun kävelee, mutta mitään supistuksia ei oikeastaan ole (tai no kivuttomia kyllä, mutta eipä ne nyt mitään oikein oo..) ollut.

Täälläkin ollaan jotenkin väsyneitä. Illalla ei millään malttaisi mennä nukkumaan ja vaikka sitten mensikin ajoissa, niin en saa unta ennen puolta yötä vaan hyörin ja pyörin levottomana sängyssä. =P

Sitten aamulla pitää jo seiskan pintaan heräillä pojan kanssa ylös, niin kyllähän siinä vähän univelkaa tuppaa tulemaan. Olen kuitenkin normaalistikin sellainen, että tarvitsen unta paljon, joten tuollaiset seittämän tunnin unet ei oikein riitä.



Tänään olen saanut nautiskella ihan täysin siemauksin sohvalla löhöilystä ja vain olemisesta. Poika lähti ukkilaan isin kanssa ja päätin jo aamusta, että tänään otan ihan vain levon kannalta, kun nyt on mennyt niin monta päivää siivoillessa ym. pientä tehdessä.

Koitin ottaa päikkäritkin tuossa, mutta en kyllä oikein saanut kunnolla nukuttua. Hetken kyllä varmasti torkuin, mutta ei oikein kunnolla tullut unisilmään. Noh.. pääasia että saa levätä.

Iltapäivästä pitäisi jaksaa raahautua vielä kampaajalle. Minäkin, jonkun muun ohella (en muista nimimerkkiä enää), ajattelin että täytyy vielä leikkauttaa hiukset, kun voi ettei tarte sitten kulkea ihan siivottomassa pehkossa vauvan kanssa. Mullakin kun on ihan lyhyet hiukset, niin ne on äkkiä mallistaan pois, jos ei hetkeen leikkaa ja ne on sitten aika tylsän näköiset. Lyhyet hiukset on siitä tosin kivat, että ne on nopeesti laitettu, jos tarttee laittoa. =) Ne vain tuppaa kasvamaan turhan nopeesti.



Juu..

Mutta eipä täällä kummempia.



Onnittelut vielä isot munkin puolesta kaikille niille vauvautuneille, joita en ole ehtinyt vielä onnitella!!!



-viivi ja toivo rv38+2-

KISKIS kirjoittaa kuin mun juttuja. Meillä taitaa olla sama la.kin! Just ajattelin kanssa että pitää pitää mielessä ne hyvät asiat.Ja ihan hassua kun tää kolmas nyt menee yli näinkin montapäivää lasketun ajan.



Synnytys tapahtumana jostain syystä jännittää kovasti. Ja mitä pidemmälle menee niin sitä vaan ajattelee enempi ja enempi. Eilen illalla oli taas ihania supistuksia ja aamulla ei mitään. HÖH! Tänään on kyllä päivällä tullut muutamia kipeitäkin. Jospa tämä kuitenkin tästä!! Niin, pakkohan sen vauvan jossain vaiheessa on ulos tulla. Se vaan tuntuu nyt ihan käsittämättömän kaukaiselta vaikka periaatteessa on ihan lähellä!



Tänään oli taas nla ja kaik ok. Painokin oli jopa vähän laskenut ja sfkin senti pienempi. Matalalla on vauvanen! Mun oma isäni oli kuskina kun en voi enää kävellä juurikaan kramppien vuoksi. Se on niin ihana ukko. Oli ihan innoissaan sydänäänistä ja kyseli kaikenlaista. Teidän olisi pitänyt nähdä se kun menin laverille makaamaan jalat jalustimiin sydänääniä ja mittausta varten. Se kääntyi ihan hätääntyneen näköisenä ikkunaan päin. Huomautin että ei tässä mitään muuta kun sydänääniä kuunnellaan. Repesin ihan totaalisesti ja neuvolatätikin nauroi kyyneleet silmissä kun meidän äijä luuli joutuvansa todistamaan tyttärensä sisätutkimuksia. :) :) Ei meinannut tulla mistään mitään kun nauratti niin hirveästi. Faija oli hieman helpottunut ja nauroi itsekin ihan hulluna. Jos tietäisitte minkälainen hän on, niin tuo juttu saa ihan uuden ulottuvuuden. Voi meidän Papia!!! Olikin hyvä mielli neuvolan jälkeen. On ollut vähän masista ilmassa! Mun neuvolatätikin on ihan supertyyppi. Koskaan ei tunnu mikään kiire missään ja tuntuu että hän on ihan oikeasti kiinnostunut toisen hyvinvoinnista!! Niin vilpittömän työlleen omistautuneita ihmisiä tuntuu olevan melko harvassa!



Nyt vaan toivon että tänään alkaa tapahtumaan enempi!!! Niin ja KISKIS: meillä kun näitä supisteluja ja odottelua riittää, niin olen varma että meidän synntykset ovat todella helppoja ja nopeita kun on kaikki niin valmiiksi pehmennyt ja avautunut!!! EIKÖ!!!!



Callaway ja vadelma 40+5

Aluksi onnittelut myös muille nyyttinsä hakeneille. Kokoa ajan vaan ilmestyy uusia nyyttejä maailmaan



Synnytystarinaa pukkaa..



Mentiin miehen kanssa vapunaattona 30.4. äitipolille. Kätilölle kerroin jo heti ja saman lääkärille ensimmäisenä, että "mies on mukana ja sairaalakassi autossa eli synnyttään olen tulossa...Jos kalvoja ei vielä voi puhkaista, niin eikös sitä vois sitten käynnistellä muuten". Lääkäri totesikin sitten heti, että katsotaan vaan se kohdunsuuntilanne ja se näytti siltä, ett kanavasta reunat jäljellä ja kolmelle sormelle auki ja sanoi heti, että kyllä täältä voi kalvot puhkaista. Meidän isukki sit vaan alkoi vaan siinä häsläähän ja varmistelemaan, että onko vauva varmasti sitten täysaikainen ja kuka ottaa vastuun, jos jotain tuleekin jne... Noh...joka tapauksessa käveltiin sit yläkertaan synnytysosastolle. Siellä sairaalakamppeet päälle ja sit jouduttiinkin odottaman, kun lääkäri oli sektiossa...Kun lääkäri tuli niin tutki ja mutisi jotain, että "saa kiinni"..ilmeisesti siis pää oli siellä hyvissä asemissa...tämä lääkäri sanoi, että kanavaa olisi pari senttiä ja väljästi kahdelle sormelle auki. Joka tapauksessa kalvot puhkaistiin 11:40. Vettä tuli aika vähän minun mielestäni tässä vaiheessa. Oli ihan normaalin väristä. Vauvalle laitettiin siinä samalla "pinni" päähän sydänäänten seuraamiseksi...Nyt alkoi sitten odottelu. Lääkrin ohjeen mukaan piti odotella kaks tuntia, että alkaako omat supistukset, vai pitääkö alkaa vauhdittamaan. Jotain pieniä supistuksia tuli tunnin jälkeen...ehkä aavistuksen verran tuntui enemmän kuin ne mitä kotona, mutta enemmänkin ne oli mahan kovettumisia ja anturit ei niitä kunnolla rekisteröineet supistuskäyrille edes. 13:40 laitettiin sit oksitosiinia suoneen...Sen jälkeen alkoi supistuksetkin pikkuhiljaa tuntia. Kahden jälkeen taisi olla tuossa huoneessa jo iltavuoronkin kätilö ja aamuvuorolaiset ja heidän kanssa juteltiin siinä. Välillä tuntui jo ihan mukavasti...synnytys on katsottu käynnistyneeksi klo 14:20, kun silloin on alkaneet tuntua jo kipeiltä ja olleet säännöllisiä.

14:45 on tipan kautta mennyt vauhditusta 30 ml/h ja tuolloin supistuksia 1-3 minuutin välein. 15:10 tipasta 40 ml ja 2-3 minuutin välein supistukset. Käveleskelin sängyn vieressä jonkun verran tässä vaiheessa ja mietin vähän jo ilokaasua, että kysäisiskö sitä. 15:25 olen taas petissä ja sitten otin ilokaasua. Ennätin vain muutaman henkäisyn ottaan, kun aattelin, että ei hitto...pakko saada puudutus, jos tällainen meno jatkuu pitkäänkin. Ilokaasu tuntui vaan ehkä siltä, että on jotain tekemistä sen ajaksi kun on supistus, että sitä keskittyy vaan vetämään sitä, eikä sen takia kiinnitä niin hirveästi huomiota siihen supistukseen. Eli varmaan vaan kolme supistusta ennätti olla, kun jo aloin puhumaan epiduraalista ja kätilö lähti sitä sit hommaamaankin. Aika merkattu näköjään että 15:35. Tällöin kohdunsuu auki 5 cm, ja lukee, että "vähän takana" tuossa lapussa. Laitettiin nesteytystä menemään nopealla vauhdilla tässä vaiheessa. Tämä oli eka kerta, kun tutkittiin kohdunsuu ja huojensi kyllä mieltä se, että oltiin jo tuossa viidessä sentissä menossa. Että noi kipeät oli työtä tehneet. Kätilöllekin sanoin, että eikös se oli aika hyvin, niin meinas, että onhan se, kun sulla on vasta vähän reilun tunni ajan ollut kipeitä supistuksia. Klo 16 on epiduraali laitettu. Ei sattunut oikeastaan ollenkaan...ihan vähän pisti se, kun ihoa puudutettiin, mutta oli niin pientä. Supistuksia ennätti tulla useampi siinä, kun laitettiin mutta ilokaasun voimalla kestin ne ja pystyin rentoutumaan sen väliajan. Puudutus alkoi hitaasti vaikuttaa ja turvauduin vielä ilokaasuun. Kätilö jossain vaiheessa sanoi, että koita kuunnella omaa kehoa, että tarvitko vielä sitä ilokaasua, että minkälaista kipua se on. En kuitenkaan antanut maskia pois, vaan sanoin, että pidän sitä tässä varmuuden vuoksi (kätilöäkin vähän nauratti jälkikäteen tämä, kun tarrauduin siihen putkeen). 16:15 supistukset 2 minuutin välein ja auki ollaan 8-9 cm. Painontunnetta alkaa jo olla jonkun verran. Eli toi epiduraali vei ehkä sitä kipua pois mahan puolelta supistuksen tullessa, mutta toi painontunne tuli tilalle eikä sekään mikään kiva ollut! 16:33 olin auki 10 cm ja kätilö käski vähän ähkiä, ponnistella sillai "vähän" ja jossain vaiheessa sanoi, kun supistus tuli, että älä vielä ponnista, että hänen pitää saada hanskat käteen.

siis juups,eilen illalla suihkussa olessani lötsähti limatulppa aivan yllättäen lattialle.jotenkin sain melkeen pienen paniikin siitä jo aikaiseksi,mutta rauhoitin mieleni ja poimin ihanan aarteen ja näytimpä jopa miehellekkin!!:)) hehehhee



melko koviakin supistuksia tuli illalla jotka sitten hiipuivat puolilta öin. Yöllä heräilin tunnin välein supistuksiin mutta hyvin oli siedettäviä



Tänään sitten tosiaan piti sitä meidän hääpäivä juhlistaa:) Aamupalalla sain kyllä hyvin mansikat ja pannarit syötyä mutta hieman olo oli etova. Lapset vein päiväkotiin ja pientä juilimista koko ajan selässä. Pari tuntia sitten olin ulkona kunnon haara-asennossa kukkapenkkejä kuopsutellen ja mielessäni ajattelin että olisipa huvittavaa jos menisi lapsivedet penkkiin:)



Kovan kuopsuttelun jälkeen menin sisälle sohvalle kölöttelemään eikä mennyt kuin 10 min kun alapäästä kuului napsahdus (klo 10.35),minä pomppasin ylös ja sen jälkeen seisoinkin suuressa lammikossa neuvottomana! Ihana naapuri tuli avustamaan lammikosta selviämisestä jotta pääsin suihkuun.



Tuntuvat supistukset alkoivat noin reilu tunti vesien menosta ja täällä olen nyt miehen kanssa kellottanut niiden väliä.Kyllä kuuma tulee mutta vielä kykenen kotona olemaan.Ohjeet sain Kättäriltä olla niin pitkään kotona kuin pystyn,vesi oli aivan kirkasta ja nyt ei oikeastaan enään yhtään sitä valu vaippaan,oli kyllä sellainen lätäkkö...

Supistuksia on nyt parin tunnin ajan tullut alle kymmennen minuutin välien,2 panadolia otin tunti sitten ja nyt vaan todella toivon että eivät hiivu.Kuuteen mennessä pitää mennä päivystykseen jos ei kipuja ole,mutta niitä nyt on kylä toistaiseksi ainakin ollut.



Täytyy jatkaa hengitysharjoitteluja...



-Ansku 39+3 jännityksessä;)

Aktiivinen ponnistusvaihe alkoi 16:40 puoli-istuvassa asennossa. Sydänäänet ei toimineet mittarin kautta joten yrittivät ulkoisella, mutta sekään ei kai oikein pelittänyt. Tämä ponnistusvaihe jäi pahimpana mieleen. Tunsin tosi hyvin sen, kuinka vauva työntyy koko ajan alaspäin ja ponnistaessa kaikki oli ok, mutta kun supistus loppui ja piti "löysätä", niin silloin kiristi niin ankarasti, että välillä taisi vähän huutoa tulla. Jossain vaiheessa kysyin, että saako sinne jotain puudutetta laitettua ja laittoi sitten välilihaan puudutuksen. Ja sit myöhemmin tuntui, että vauva on tosi lähellä tulossa, mutta sit just ratkasevan verran jää tulematta...Sanoin sit kätilölle, että leikkaa se väliliha, kun kiristi niin. Koitettiin vielä yksi supistus ja ei syntynyt ja sit seuraavalla kun punnasin, niin leikattiin ja vauva tais syntyä sitten siinä. Kun pää oli ulkona, ainakin puolittain, niin kuulu jo vähän jotain itkua. Kun vauva tuli kokonaan ulos loin silmäyksen yleisesti koko vauvaan ja sanoin muistaakseni ääneen, että itke nyt! Aattelin, että sitten tiedän, että se on turvallisesti tässä maailmassa. SIt, kun vauva oli itkenyt, niin totesin ilmeisesti aika hölmistyneelllä äänellä, "sehän on tyttö". Kätilö meinasi jälkikäteen, että tuo mun kommentti jäi mieleen ja kun se tuli niin aidosti yllättyneenä ja muutenkin aitona toteamuksena. Mulla odotusaikana vaihteli mielipide sen suhteen,e ttä kumpi on tulossa...välillä olin ihan satavarma, että olis poika, välillä sitten tyttöäkin aattelin, mutta en kuitenkaan siihen uskonut. 16:49 siis tyttö syntyi.

Istukka syntyi 9 minuutin päästä. Synnytyksen kestoksi tuli sisi 2 h 29 minu + 9 minuuttia istukan syntymiseen. Eihän se varmaan nuin vauhdilla olisi tullut, jos ei olisi vauhditettu tipalla.

Tästä synnytyksestä jäi päällimmäisenä mieleen ponnistusvaihe, inhottavimpana siis, vaikka olikin lyhyt. Tosin viimeisten supistusten aikaan avautumisvaiheessa olis varmaan voinut kans hallelujaa huutaa, kun tuntui niin paljon. Epiduraali taisi olla loppujen lopuksi aika turha, kun kuitenkin tuo paineentunne tuli mukaan kuvioihin, tai olishan se saattanut olla vielä kauheampaa, jos mahassakin olis tuntunut. Kätilö kuitenkin sanoi, että ainakin sillä tavalla ensi kerralla (jos sellainen tulis), että ottais spinaalin.



Kätilö oli mukava 30 vuoden ikäinen, joka 7 vuotta oli ollut töissä. Osasi jotenkin hyvin mielestäni puhua asioista ja vähän sillä tavallakin, että ite sai miettiä asioita. Oli osastolla töissä kaikkina muina päivinä paitsi silloin, kun päästiin kotiin, joten sekin oli kiva, että joka päivä hänet näin ja jotenkin eniten luotin hänen sanomisiin eri asioista, kun hän tiesi tilanteemme parhaiten. Kiva kokemus siis jäi siitäkin.





Ja paluu tähän päivään...

Mulla on antibioottikuuri menossa, kun rintatulehdus iski toissa yönä. Kuume nousi ja oikea tissi kipeänä. Onneksi tänään on jo parempi olo. Tytön kanssa on mennyt hyvin. Syö 3-4 tunnin välein ja yöllä saattaa tulla yksi pidempikin pätkä, ei kuitenkaan aina. Alapää on se, joka eniten on vaivannut, mutta sekin on ilmeisesti parantumaan päin, kun kestää jo vähän istuakin. Neitin kanssa mennään 29.5. sairaalaan kontrollikäynnille ja silloin ultrataan maha ja aivot. Jos mahassa edelleen sama tilanne eli sappikiviä ja kalkkeuma näkyvissä, niin sitten ilmeisesti tulisi aika Ouluun, kun täällä meidän sairaalassa tietämys asian suhteen loppuu. Tai sitä ei oikeastaan nytkään ole, mutta toi ultra nyt kuitenkin tehdään täällä. Mut ei esim. tiedetä, että voiko näin pienellä olla sappikiviä jne.



AngaT kera neitosen

Tuli sitten nukuttua tänään taas puolille päivin. Sopivasti kerkisin käydä suihkussa ja syödä, käydä kaupassa ja sitten jo esikko pitikin hakea kotiin (mies siis vei sen aamulla). Kamala kiukkupukari ollut tuo tyttö tässä muutaman päivän. Se ei tottele yhtään mitään ja ai jestas mulla meinaa mennä hermo välillä. Tänään onneksi oon sen verran pitkään saanu nukuttua, että kestän vähän enemmän, kuin esim eilen. Liekö nyt sitten jo mielenosoitusta, kun tietää vauvan tulevan pian.



Taisi Rice jännittää synnärille lähtöä (kas kas, onpa muka outoa...), kun vielä illalla kävi meitä moikkaamassa. Toivottavasti on saanut nukutuksikin. Ihan kuten RvaT sanoi, ei väsyneenä ole kovin kiva synnyttää. Mulla esikon kanssa jäi unet kolmelta yöltä (2 yötä+synnärillä oltu yö) kunnes neiti sitten aamutuimaan syntyi. Siinä oli niin paljon kaikkea, mieskin sopivasti lähti (jätti minut) ja tollasta, ettei paljon nukuttanut. Synnäriltä kun pääsin osastolle ja nukahdin, ah... Vauvan itkuun havahduin ja herttinen kun ihan säpsähdin että nytkö se vauva on sitten maailmassa, vai näenkö mä unta! Toivottavasti tällä kertaa saa vähän enempi nukutuksi (tämä mies on ainakin luvannut pysyä visusti kuvioissa).



Uimaan en ole enää rohjennut, vaikka vähän meinasin vielä mennäkin. On kuitenkin sen verran herkkä tuo alavatsa vihlomaan. Liekö nyt sitten vauvan liikkeistä vaan. Eilen illalla kyllä vähän pelästyin, kun nipisteli vatsan päältä ja vihloi paljon tuolta häpyluun kupeesta. Huomenna on neuvola ja pe sitten kontrolli polilla. Vähän jännittää, mikä tämä meidän tilanne on. En millään jaksaisi odottaa kesäkuulle. Tytön kevätjuhla on ensi viikolla, joten toivottavasti vauva syntyy vasta sen jälkeen, tai sitten sopivasti ennen että päästään juhlaan. Nuo juhlat kun on lapsille äärimmäisen tärkeitä. Tämä neiti ainakin on esitettäviä lauluja lauleskellut innokkaasti jo hyvän aikaa.



Kiva lukea synnytystarinoita, taisi pari olla... Kun taas unohdin kenen... No kohta niitä tuleekin sitten jo lisää, kunhan Rice pääsee koneelle ja Anskuko se oli ja lähdön hetkillä. Jännää!



Meilläkin on kyllä jo kaikki valmiina vauvaa varten. Ostin vaippojakin jo pienen paketin, jottei tarvi heti kotimatkalla mennä kauppaan. Mies kun ei varmasti osaa oikeanlaisia ostaa. Reppana tuo onkin, taitaa jännittää jo vauvan tuloa, vaikkei suoraan sitä suostukaan myöntämään. Vaunut on varustettu jo vauvaa varten (josta esikko ei tykännyt.. Vaikkei rattaissa ole istunut enää aikoihin). Peti on ollut valmiina jo niin kauan, että aloin miettiä lakanoiden yms uudelleen pesua... Vaikkei nuo kovin pölyiset olekaan, kun ovat kannen alla olleet koko ajan. Viittiikö niitä turhaan kuluttaa pesulla, jos vaan tuulettaisi. Tutteja ja pulloja keittelin varoiksi, jos sellaisia tarvii, tutteliakin on pari tölkkiä kaapissa varoiksi. Mitäs sitä muuta tarttis, sitterit on komerossa valmiina, kuten hoitoalustat tarvikkeineen ja vaatteita hoitopöydän laatikot turvoksissa. Rintapumppu mun täytyy jostain vielä kaivaa, sen olinkin unohtanut tyystin. Siinä kai ne oleelliset.



On tässä sen verran aikaa ollut varustautua, että tuskin on mitään tärkeää unohtunut. Vähän turhauttavaa, kun nyt just on sellanen vaihe, et tekis mieli nypistellä kaikkee vauvakrääsää ja ne on jo kaikki valmiina. Toisaalta parempi niin, kun ei koskaan voi tietää milloin ja miten äkillinen lähtö tulee.



Unohdin jo kaiken mitä oikeesti piti kirjoittaa, kun aloin omiani hössöttää. Mutta ehkäpä palailen, no viimeistään huomenna, kunhan neuvolassa olen käynyt.



Möllimasu rv 37+6

tsemppiä ansku,sinä oletkin jo varmasti sairaalassa :)

Heippa kaikille, vauvan saaneille ja vielä odottaville! Mie pääsin vihdoin koneelle synnytystarinaa rustailemaan, täytyy sanoa, että kiirettä on piisannut lähipäivinä;)



Miun synnytykseni tosiaan sitten käynnistyi sillä limatulpan irtoamisella, josta viime viikolla täällä kokenemmilta kyselin! Limatulppahan irtosi tiistai-iltana ja sitten seuraavana yönä, noin kolmen jälkeen alkoi supistella, heti melkein säännöllisesti ja kolmen minuutin välein. Kärvisteltiin siinä sitten kotona johonkin puoli kuuteen ja sitten lähdettiin kohti Taysia.



Taysissa pääsin heti käyrille makoilemaan. Käyrää otettiin kauan, koska alkuvaiheessa vauvan sydänäänet laskivat miltei olemattomiin...tuntui tosi kauheelta! Hoitajat kuitenkin vakuuttelivat, että syytä pelkoon ei oo, koska hidastuminen oli vain väliaikaista. Supistukset hiipuivat mitattaessa ja tulivat vain noin 10minsan välein. Kätilö teki sisätutkimuksen, jonka mukaan kohdunsuu oli vasta sentin verran auki... me pelättiinkin, että meitit lähetetään takasin kotiin, mutta ilmeisesti sykkeenhidastuman takia tarkkailua jatkettiin ja miut passitettiin vaihtamaan sairaalavaatteet päälle ja kävelemään käytävälle. Sitä kävelyä, käyrien ottamista, odottelua ja supistusten kestämistä kestikin sitten 8tuntia...En pystynyt istumaan supistusten takia, ja ainoa kivunlievitys mitä sain, oli kuuma suihku. Aikas järkyttävä kokemus!



Jossain vaiheeessa sitten kysyin hoitajalta, että olisiko mitään mahdollisuutta päästä johonkin makaamaan ja pääsimme vihdoin tarkkailuhuoneeseen kolmen muun parin kanssa, jossa supistukset muuttuivat, jos mahdollista vielä kipeimmiksi.Siinä sitten makoiltiin noin pari tuntia, Pyysin hoitajilta kivunlievitystä, sekä uutta sisätutkimusta, mutta hoitaja sanoi, että tutkimuksia ei kannata tehdä liian usein infektiovaaran vuoksi. Ei siis uskonut, että synnytys olisi mennyt eteenpäin. Lääkettäkään en saanut...



Sitten käsky taas käyrille, jossa eri hoitaja tekin sisätutkimuksen. Olin 4cm auki ja kalvot pullottivat! Hoitaja passitti heti synntysosastolle, jossa sain 15.40, kymmenen tuntia supistuksia kestettyäni, ilokaasua. Mielestäni se ei juurikaan auttanut...Oli kuitenkin ihanaa päästä synntysosastolle, omaan rauhalliseen huoneeseen! Ja synnytyskätilöni oli aivan ihana! Kyseli tovieita jne.



Noin viiden aikoihin anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin, joka veikin kivut lähes kokonaan pois. Aivan ihanaa! Sisätutkimus tehtiin ja kohdunsuu oli n. 6cm auki ja kalvot puhkaistiin n.17.30.



Oksitosiinitippa laitettiin vauhdittamaan supistuksia ja synnytys etenikin hyvään malliin. Huolta aiheuttivat kuitenkin edelleen vauvan välillä hidastuvat sydänäänet. Vauvan päähän kinnitettiinkin sykkeenseurantalaite ja lisäksi lääkäri otti päästä verikokeella hapettumisarvon. Arvo oli, onneksi, hyvä, eikä syytä huoleen ollut. Kätilö otti kuitenkin varmuuden vuoksi minulta pienen verenkuvan ja kehotti olemaan juomatta, jos sektio joudutaan tekemään.



Seuraava sisätutkimus klo 21 osoitti kohdunsuun olevan kokonaan auki ja kätilö ilmoitti, että kohta aletaan harjoittelemaan ponnistamista. Lääkäri teki sisätutkimuksen vielä uudestaan ja totesi, että vauva jo niin alhaalla, että pää näkyy ja tarvittaessa imukupin voi ottaa avuksi. Siis, jos sykkeet vielä laskisivat, ei tarvitsisi enää tehdä sektiota, vaan lapsi saataisiin nopesti ulos alakauttakin. Sitten ponnistamaan! Harjoitusponnistuksia eka kyljeltään ja sitten äkkiä ttositoimiin! Ponnistusvaihe oli tosi lyhyt, n. 5minuuttia ja meitin pikuinen poika syntyi klo. 21.38! huhhuh, oli se kyllä aikasmoinen kokemus, mutta olen kaikesta huolimatta päässeeni tosi helpolla! Kaikki meni hyvin ja vauva voi mainiosti!



Anteeksi sekava sepustus! NYt pojalla nälkä, täytyy mennä! Tsemppiä kaikille, joiden odotus jatkuu ja onnea kaikille jo vauvan saaneille:)



T: Myrsky ja Eino 6pv

Näin meitä viedään, ainakin toisia. Onnea kaikille jälleen kerran! Erityisen iloiseksi tulin Ricen uutisista, tuli ihan kyyneleet silmiin. Kyllä sitä oli odotettukin!



Ja tervetuloa takaisin kaima!



Eilen kävin neuvolassa, ja nyt oli taas kaikki hyvin. Vauva oli alkanut kiinnittyä, joten lähetettä mihinkään lisätutkimuksiin ei tullut. Todettakoon vielä, että itse en ollut huolissani kiinnittymisestä, mutta jokin siinä th:ta askarrutti. Nyt sitten ensi viikolla uudestaan.



Eilen illalla kiukkusin ihmisten ajattelemattomia kommentteja. Jo aiemminkin avauduin siitä, että raskaana olevaa kehotetaan "nauttimaan nyt". Eilen tämän kukkasen lausui th. Tässä olotilassa ei edelleenkään ole kauheasti nautittavaa. Sitten th totesi: "Soita, jos tulee tukala olo". Siitä kysyinkin, että koskas soitan, kun olo koko ajan tukala? Kuulemma sitten, jos on eri tavalla tukala olo.



Myöhemmin tuttu kohtuullisen tuore keskosvauvan isä totesi, kun kerroin toivovani tämän lapsen syntyvän mahdollisimman pian: "Jokainen päivä vatsassa tekee hyvää vauvalle." Niinhän se tekee, jos lapsi on syntymässä raskausviikoilla 25-26, mutta ei se nyt enää tässä vaiheessa ihan niin ole. No, yritän ymmärtää.



Uimisesta on ollut puhetta. Itse en ollut aiemmin kuullut, että uimisen suhteen olisi jotain rajoituksia. Päinvastoin, tuntuu että minua ainakin on neuvolassa kannustettu uimaan ja näin olen tehnyt. Vesi on melkein ainoa paikka, jossa ei satu eikä kolota. Tosin tänään polskiessani aloin pohtia, että mitäs jos limatulppa irtoaakin juuri silloin, kun olen uimassa? Se ei välttämättä olisi kovin miellyttävää, kenellekään.



Meillä tuli tänään mieheen vähän vauhtia, kun alkoi supistella aika usein. Toinen alkoi pakata sairaalakassia (josta meillä on ollut vain lista tähän asti). Kovin kipeitä supistukset eivät ole, mutta tulivat n. viiden minuutin välein. Nyt tuntuu, että tilanne alkaa rauhoittua. Täytyy myöntää, että itsekin pohdin, kuinka kipeitä supistusten pitää olla, jotta ne lasketaan.



Lisää supistuksia odottaen



Leppis 38 tasan

Ihan pikasesti tulin kertomaan, että eilen oli sitten menoa... 17.30 muuttu ihan yks kaks tosi kivuliaiks nuo supparit. Poika syntyi 22.09. Ja oli hällä sitä kokoa sitten aikalailla... 51cm ja 4250g. Kaikki meni hyvin ja tultiin tänään jo kotiin. Nukuttu on tod vähän ja nyt kun kaikki lapset unilla, ni pakko mennä itekkin, että jaksaa! Tuun kertoilee synnytystarinaa vähän myöhemmin! Jännät paikat monella!

Meille syntyi pieni ja ihana poika viime tiistaina, eli 5.pvä. Synnytystä yritettiin käynnistää aluksi maanantaina pelkällä oksitosiinitipalla, mutta ei toiminut.. Tiistaina sitten puhkaistiin kalvot ja annettiin tippaa lisäksi, saliin mentiin kahdentoista jälkeen ja kaveri syntyi kello 20.20, pituutta pikkumieheltä löytyi 51cm ja painoa 3kg ja 540g. Aikas hyvän kokoinen vaikka viikkoja oli vasta 38+2. Syy käynnistykseen oli mulla todettu raskaushepatoosi, johon lääkkeet ei auttaneet:(



Viikko sairaalassa riitti ihan hyvin, nyt on ihana ja välillä stressaava vauva-arki pyörähtänyt käyntiin. Kaikki on kuitenkin niin uutta ja jännää! Huomenna pitäis poika kylvettää ensimmäisen kerran kotona ja ehkä lähteä vaunujen kanssa ulos. Imetys on lähtenyt todella hyvin käyntiin ja poika nukkuukin yöllä suhteellisen hyvin:) On se oma lapsi vaan niin iso lahja ja siunaus:) Palailen myöhemmin jatkamaan juttua. Suuret onnittelut kaikille poksahtaneille!



Onnellinen Vilijonkka

..hmmh.. ja olikohan se ansku vai kuka se nyt oli, kun oli selkeästi lähdön tunnelmissa. Liekö sielläkin jo nyytti sylissä?



Uskomatonta, että meidänkin vaavin la ois jo ens viikon sunnuntaina. Voiko tosiaan olla aika taas mennyt niin nopeasti. =O

Itse en siis ole ollut vielä mitenkään kärsimätön tämän odotuksen kanssa, vaikka tunne siitä ettei yli ainakaan menisi on ollutkin koko ajan (liekö sitten menee näillä tuntemuksilla varmasti yli.. heh heh), mutta kyllä jo päivittäin tulee mietittyä, että joko tänään mahtaisi tulla lähtö synnärille. Mitään viitteitä ei kyllä oikein ole ollut, kun ei ole supistellutkaan muuta kuin kivuttomasti aina sillloin tällöin. Mutta, eipä tuosta esikostakaan ollut ennakkotuntemuksia vaan aivan yllättäen tuli lähtö. Tänään olisi ollut hyvä ilta lähteä, kun esikkokin on sopivasti ukkilassa jo valmiiksi, mutta tuskinpa tänään vielä mennään....

Vauva taitanee tosin olla laskeutumassa lisää, kun on tuo paine vain lisääntynyt tuonne alas päin ja tänään ekaa kertaa vihlaisi oikein reippaanlaisesti tuonne virtsarakkoon. Mitä lie touhusi.



Juu... mutta pikaiseen piti tulla onnittelemaan vauvautuneita eikä ruveta kirjoittamaan mitään romaania. =P



-viivi ja toivo rv38+2-

Mulla nimet menee niin sekasin,että paras laittaa yhteisonnittelu. Viestit kyllä luen tosi tarkkaan!



Mulla tosi huono yö takana, supisteluja tuli jo illalla ja sit oli parin tunnin tauko ja 3:lta yöllä taas. No, pari tuntia tuli ja sit loppu taas ku seinään, hitto!!! No, nyt sit tän räkätaudin kourissa pääkin on niin kipee,että nukkumaan pitäis päästä. Tyttö jäi vaan eskarista mun "seuraks", kun oli eilen kuumeessa. Nyt sit pitää sillekin seuraa pitää niin kauan, ku muut tulee koulusta. Onneks nyt toisaaltaan jaksaa vähän yksinkin touhuta, mut kyllä se puolen tunnin päästä on jo jotain tekemistä vailla. Kuume kun on laskenut, mutta yskä on tosi kova silläkin raasulla. Taitaa tulla raskas/väsyttävä päivä, jos en unille pääse.. Elikkä pidemmittä puheitta, taidan vetäytyä pitkälleen ja antaa tytön kattoa vähän lastenohjelmia. Ehkäpä tämä tästä iloksi muuttuu!



Uuniz ja laskettu aika pe, huih!!!!

Onnea ihanista vauvoista taas!! Ainakin VIlijonkka ja Peppie!!! Ja kiitos Angalle ja Myrskylle synnytystarinoista. NIitä on tosiaan kivaa lukea!!



Täällä jatkuu kärvistely. Aina välillä tulee ihan kunnon supistuksia, mutta ei mitään säännöllistä. Nyt alan keskittyä siihen että ensi viikolla viimeistään synnytys varmastikin käynnistetään jos ei mitään ala tapahtumaan, joten vauva on jokatapauksessa lähellä :) :)



Suurin ongelma tässä on ollut se että itse olen ollut aivan varma että vauva syntyy ennen laskettua aikaa. Siksi jokainen yli menevä päivä tuntuu ihan urpolle!! Näin ne yllättää. Nyt on jokainen raskaus ja synnytyksen alkaminen ollut niin omanlaisensa. Kokemuksia, kokemuksia!!! Näin se on ajateltava!



Olo heittelee todella laidasta laitaan ja yritän olla kovin ymmärtäväinen ympäristöä kohtaan, vaikka tekisi mieli heittää kaikkia kyselijöitä vähintäänkin kivellä päähän!!! Olen yrittänyt kotona lasten kuullen olla puhumatta vauvan syntymästä. Luulen että he alkavat olemaan tosi jännittyneitä vaikkeivat sitä niin itse osaakaan sanoa. Esikoisella on kovia kiukkukohtauksia!! Pitää yrittää nyt vaan heidän kanssaan viettää mahd paljon leikki- ja haliaikaa!!



No, huomenna taas palailen kun on neuvolassa käyty!!



-Callaway

ainakin vilijonkka 85 ja peppie ja myrsky.....



ja kiitos tarinoista, niitä aina kiva lueskella :)



yritin keräillä tietoja et oisin päivittäny synnyttäneiden listaa,mut meni niin sekavaksi et annoin olla.tehkää joku sellainen joka osaa :)



minulla alkaa päivät mennä puoliks:toisena päivänä toivon lasta jo syntyväksi ja toisena nautin täysin siemauksin omasta ajasta:päiväunista silloin kun nukuttaa, rauhallisista kahvikupposellisista ja miehen sylissä oleilusta. Voihan toki käydä niinkin onnellisesti etten mitään noista edellä mainituista menetä lapsen synnyttyä,mutta nyt pitää vielä nauttia.koskaan kun ei tiedä,mitä vauva arki tuo tullessaan.



Viime yönä raskaana olevan naisen hormoonit meinasi tehdä taas tepposet:mies ruoja nukkui NIIIN autuaana mahallaan! kohtalo tovereina ymmärrätte miten paljon otti päähän, varsinkin kun mahallaan nukkuminen oli parasta mitä housut jalassa voin sängyssä tehdä..siis ennen tiippanaa.Kyllä teki motata mies rukkaa tyynyllä päähän,ettei tarvitse siinä levennellä noin mukavasti,mut onneks sain viime hetkellä vedettyä tyynyn kiltisti masun alle ;)



Huomenna olis neuvola,mutten oikein jaksa odottaa sitä,itse seurailen verenpainetta ja pissan arvoja täällä kotosalla ja kun tiippanakin on aika liikkuvainen yksilö,ei mielestäni ole paljon seurailtavaa..ei pitäis olla näin varma mutta....



nyt keksimään tekemistä,täällä on aivan mahtava sää,muttei oikein viitsis lähteä ulos kävelemään kun iltapäivällä treffaan serkun kaupungilla,tulee liikaa rasitusta turvonneille töppöjaloilleni :)



Aurinkoisia hetkiä



nepsunen&tiippana 38+6

Minäkin täällä yliaikaisena kärvistelen 40 + 3 ja en kyllä enää jaksa vastailla kaikkiin puhelinsoittoihin yms. Aina samat kysymykset ja vastaukset. Minullakin on sellainen olo, että ilman käynnistystä tämä vauva ei lähde liikkeelle. Viime yonä supisteli muutaman tunnin ajan ja sitten ne supparit taas loppuivat. Tänään olen kävellyt ja siivonnut ja touhunnut eikä mitään merkkejä. Joten ehkä alan ajatella, että se oikea laskettu aika onkin vasta reilun viikon kuluttua... Olen tähän asti ollut melko positiivisella mielellä, mutta nyt jotenkin kypsyttää ....

No ehkä tämä tästä . Paljon ONNEA kaikille, jotka ovat jo saaneet pienen nyytin!! Synnytystarinoita on kiva lueskella!

Ihana lueskella teidän synnytyskertomuksia, kun itselläkin pyörii ajatukset tulevassa synnytyksessä aika paljon. Ja etenkin siinä, että MILLOIN se tapahtuu... Eilisillan kulutin selailemalla nettiä hakusanoilla "käynnistys" ja "yliaikaisuus", kun olen niitä juttuja niin paljon miettinyt. Sit menikin ajatukset ihan sekaisin, että mitä oikein itselleni toivon: käynnistystä ennen viikkoa 42, vai juuri silloin kun lääkärit sitä suosittelevat, vai haluaisinko odottaa vielä muutaman päivän tuon 42:n ylikin (kun juuri sinä päivänä, kun mulle tulee rv 42 täyteen, niin olisi yksi sellainen tapahtuma johon HALUAISIN osallistua, mutta eihän kukaan siirrä synnytystä ilman jotain TODELLISTA syytä...) Ja kaikkeen tähän sekavaan pohdiskeluun lisäksi vielä löysin tiedon, jossa joku nainen "väitti" synnyttäneensä viikolla 43+5?!?! Siis eikai sellainen ole mahdollista?



No niin, nyt lopetan, ennen kuin tekin olette kaikki ihan yhtä sekaisin kuin mä... :)



SR rv:lla 38 tasan

Näin nämä päivät vaan menee, vaikkei mitään tee. Plaah.



No sain mä neuvolassa käytyä. Eipä siellä mitään uutta. Painoa lisää 100g viikolle, ja sf-mitta 35, eli 0,5 enemmän kuin viime viikolla. Muuten samaa vaan.

Kenties kontrollissa sit enemmän perjantaina.



Eilen illalla oli kyllä tuskaisia kipuja selässä. Ei mitään iskias-tuntemuksia, vaan vihloi silleen kummasti. Samaten vatsan puolella. Alavatsaa vihloi kamalan kipeästi, ainoa hyvä asento niinä hetkinä oli seistessä vähän eteenpäin taivuttaen.

Liekö nyt sitten johtunut vauvan liikkeistä, jotka tuntuvat tosi hyvin, vai olisko joku supistuksen poikanen tullut. Aika nopeesti meni ohi, kun koetin "rentoutua". Terkka neuvolassa meinas että ovat vaan noihin liitoksiin liittyviä kipuja, kun on niin paljon painoa alhaalla. Näitä on nyt kyllä ollut jo parina iltana peräkkäin.. Ja yöllä on vatsaa korventanut niin, että on pissille joutunut lähtemään, on se vähän helpottanutkin.



Mites muuten, muuttuuko valkovuoto paksummaksi synnytyksen lähestyessä? Mulla meinaan ollu tosi vetistä, kunnes nyt huomasin, että oli mukana paksumpaa, keltaista limaa. Voi tietty olla muistakin syistä. Salaa vaan oon alkanu toivoa vauvaa jo kainaloon...



Leppiskö se oli kans miettinyt, et mitä jos limatulppa plumpsahtaakin uidessa... Mulla käynyt sama mielessä, ja ihan senkin takia ei enää oo niin mielekästä mennä uimahalliin. Kaikki muutenkin tuijottaa, niin siinä sitten ollaan... Mä en muuten tajuu, et mitä kaikki yleensäkään tuijottaa... Onhan herttinen sentään naisia ollut raskaana kautta aikojen, ja silti niitä pitää toljottaa silmät suurina. Vai meinaako ne just uimahallissa, etten mä kuulu enää sinne kun on niin iso maha. Tiedä häntä. On sitä toisaalta itekkin joskus ihailevasti katsonut (tai mistä omia katseitaan tietää..) jonkun raskaana olevan mahaa, etenkin jos toiveissa on ollut oma. :-)



Mulla kans pohdintoja, kun olis vaikka minne mentävää ja vaikka mitä nähtävää tossa vähän lasketun ajan jälkeen. En oo lippuja ostellu tms, kun oon meinannu, etten mihkään kuitenkaan pääse. Joko oon vielä möhis tai sitten on niin pieni vaavi kainalossa, jottei raaski lähteä. Kunhan noi esikon tapahtumat pääsis käymään. Sille on niin äärettömän tärkeetä, että äiti näkee esitykset.



Kamalaa, kun ei meinaa mikään ruoka maistua. Mitään ei tee mieli. Sitten kun jotain syö, tulee pian sellanen yrjöröyhtäys perästä ja tekis mieli oksentaa kaikki ulos. Mittaa tässä nyt sit sokeriarvoja... Oon rennietä ottanu mut toistasex ei oo ollu apua.



Jos vetäytyis sohvalle...



Möllimasu rv 38