*****TOUKOTOIVEET vko 20*****

Rice vihdoin pääsi vauvantuoksuiseen maailmaan mukaan, onnittelut! Onnittelut myös muille vauvautuneille ja tsemppiä vielä teille odottaville. Etenkin Mölli, häntä pystyyn!



Miimi jo pariin otteeseen on kysellyt kuulumisia. Kiitos, täällä on mennyt oikein hyvin. Tänään neuvolan th kävi meillä kotona poistamassa niitit ja punnitsemassa Toukon. Paino on lähtenyt takaisin nousuun, alkuperäiseen painoon ei vielä olla ylletty.



Itse olen toipunut tosi hyvin. Sektio kun oli sovittu, oli koko homma ihan erilaista kuin edellisessä kiiresektiossa. Ensimmäisellä kerralla sain hirmuisen horkkakohtauksen leikkauspöydällä, joka jatkui vielä heräämössä. Olin kipeämpikin ja verenhukka oli ollut melkoinen.



Nyt ei ollut mitään sellaista, ainoa ongelma tuli spinaalipuudutusta annettaessa. Anestesialääkäri oli hieman kokematon ja kolme kertaa osui neulalla hermoon. Aikamoiset sävärit tuli jalkoihin, varsinaista kipua en tuntenut. Kolmannen kerran jälkeen hän kutsui kokeneemman kollegan paikalle ja neljännellä yrittämällä sai neulan työnnettyä kohdalleen. Nyt onkin ollut pientä hermosärkyä ristiselässä, jonka onneksi saa pois hakemalla toisen asennon. Itse toimenpide (sektio) meni rauhallisesti, henkilökunta oli todella mukavaa. Touko karjui jo ennen kuin oli kunnolla ulkona vatsasta, säikähti muutosta niin paljon :o) Karjuminen jatkuikin sitten tovin. Agpar-pisteet täydet 10, mikä on sektiovauvasta tosi hyvin.



Sain Toukon hetkeksi heräämöön iholle, muuten hän oli isänsä kanssa. Minun vielä heräämössä ollessa tutkittiin Toukon happisaturaatio ja verensokeri. Karjuminen oli ilmeisesti ottanut niin koville, että molemmat olivat heikot. Pojalle annettiinkin heti korviketta ja passitettiin keuhkoröntgeniin. Raukkaparka joutui heti pieneen rääkkiin. Onneksi keuhkoista ei löytynyt muuta kuin kosteutta, ihan normaalia näin pienelle, ja verensokeri ei laskenut niin alas että olisi joutunut polille.



Itse en ollut hirveän huolissani. Olin vakuuttunut että ihokontakti ja äidin läheisyys tasoittaa alkushokin ja elimistö vain reagoi rajuun muutokseen vatsasta kylmään maailmaan. Ja niinhän se olikin, lisämaidon turvin verensokeri saatiin parissa päivässä kuntoon.

Särkylääkkeiden voimalla kotona olokin on sujunut. Haavan niitit alkoivat jo pistelemään, joten oli helpotus saada ne pois. Haavassa on jotain pientä repeämää, joten määräys tuli suihkutella haavaa pari-kolme kertaa päivässä ja tuuletella usein. Kipeä se ei ole kun ei paina, ennemminkin tunnoton.



Mölli kyseli vielä siskon suhtautumisesta. Sisko kävi sairaalassa joka päivä ja hän oli parina päivänä useamman tunnin siellä. Säikähti muuten aika pahasti kun näki äidin sängyssä makaamassa kanyylit kädessä, ei uskaltanut heti tulla luokse. Mutta ongelma katosi kun äiti oli ylhäällä eikä maannut enää sängyssä. Tutustuminen veljeen tapahtui siis jo sairaalassa ja kun isovanhemmat vielä valmensivat tyttöä juttelemalla isistä, äidistä ja vauvasta, niin meidän kotiin tullessa tyttö oli aivan riemuissaan vauvasta. Haluaa jatkuvasti halia ja suukotella, vähän rajuinkin ottein...



Meille vanhemmille on taas näkynyt pientä oireilua. Tyttö saa herkästi pikkuraivareita. Hän harjoittelee päivävaipattomuutta ja innokkaasti yrittää itse saada pikkuhousuja jalkaan. Jalat vain tahtovat aina mennä samasta reiästä läpi. Kukaan ei saa auttaa ja kiukku on hirveän kova. Muutenkin on herkempi suuttumaan nyt. Tänään tosin jo näkyi tasaantumisen merkkejä, joten nähtäväksi jää kuinka mustasukkainen tulee olemaan.



Meillä on helpottanut univajetta se, että esikoinen on lyhennettyä päivää tarhassa. On vielä mielellään sinne mennyt, saanut aktiviteetteja ja päässyt purkamaan energiaa kun me vanhemmat ollaan saatu otettua päiväunet jotta jaksetaan sitten olla myös tytön kanssa. Poika tosin on ollut vielä aika helppo, heräämiset on 3-4 tunnin välein, syöttöön menee tunnin verran ja sitten taas nukutaan. Olen nyt joka syöttökerta ensin imettänyt ja antanut päälle korviketta. Näin sairaala ja th ohjeistivat, poika kun on niin iso että varmasti tarvitsee lisäravinnetta.



Ai niin, sellainen oireilu on tullut siskolle, että hän alkuyöstä heräilee, itkeskelee ja huutelee meitä. Viime yönä isä lopulta meni lastenhuoneen vuodesohvalle nukkumaan jolloin tyttökin suostui nukkumaan omassa pinnasängyssä. Ai niin, sellaisen vinkin th antoi, että kun vain haava antaa myöten, pyytää esikoisen syliin mukaan vauvaa syöttäessä. Lapsi ei siinä malta kauaa olla, mutta saa kuitenkin halutessaan äidin läheisyyttä samanaikaisesti vauvan kanssa. Pitää kokeilla kun haava antaa myöten.



Nyt molemmat lapset nukkuvat omissa pinnasängyissään ja pitää ruveta nauttimaan omasta ajasta. Itsekin on jo melko väsy, joten kohta varmasti mennään jo nukkumaan...



Mukavaa viikonloppua kaikille!



-marvik- ja Touko



Ps. Miimilta piti vielä kysymäni, että otathan vielä särkylääkkeitä? En itse olisi läheskään näin hyväkuntoinen, jollen olisi ihan suosiolla niitä säännöllisesti napsinut, tietty ohjeiden mukaan.

Ja ehkäpä en ole MARVIKiakaan vielä onnitellut, joten sinne myös lämpimät onnittelut! Ihan kaikki loput toukokuiset ei (ilmeisestikään) kuitenkaan ole tyttöjä, ainakin meille on povattu poikaa;) Saa nähdä kumpi sieltä loppujen lopuksi sitten tulee...Joskus.



Mitään synnytyksen lähestymisen merkkejä ei ole ollut ilmassa, toisin kuin esim CALLAWAYllahan kuulostaa jo hyvinkin lupaavalta! Voi kun sinäKIN pääsisit jo lähtemään ja toinen jolle toivottelisin jo tervemenoa on KISKIS. Vaan eipä niitä lapsia voi edes tässä vaiheessa väkisin mitään käskeä tekemään, syntyvät kun syntyvät -ja myöhemmin tekevät mitä tahtovat:D



Omassa olossa ainoa muutos entiseen verrattuna on vauvan kyljen kääntäminen ja innostuminen runnomaan sellaisia sisuskaluja, jotka tähän saakka ovat pääseet kovin helpolla:/ Normaalisti vauva on ollut selkä vasemmalla ja jalat oikealla puolella mutta tänään siis päinvastoin ja voe taevas että on ottanut kipeää! Jonnekin häpyluun seudullekin tulee nyt normaalista poikkeavalle puolelle sellasiat viilentyä, että oksat pois. Erittäin ikävän tuntuista, ainoa mikä mua lohduttaa on toivo siitä, että vauva siellä treenailee jo ulostulemistaan. Toiveajattelua taitaa olla tosin...Mutta häntäluutakin painoi tänään sen verran ikävästi, että ehdin jo keksiä, että vauva olisi kenties vähän lasketumassa, tähän saakka kun on hillunut ihan luvattoman ylhäällä. Uudelleensynnyttäjällähän vauva voi laskeutua kyllä vasta synnytyksen jo käynnistyttyä, mutta liian hyvässä muistissa on myös se miltä tuntuu lähteä ponnistamaan kun vauva huitelee vielä kaukana synnytyskanavasta:/ Toista 1h20min ponnistusvaihetta (ilman mitään lääkitystä) en kyllä halua enää kokea, kiitos.



Ettei pelkäksi valitusvirreksi ja kauhuskenaarioiden kehittelyksi mene, niin taidan tästä painua nukkumaan ja odottelemaan uutta päivää, joka tuo la:n taas päivän lähemmäs. Leppikselle haluan vielä valaa toivoa prosentin verran eli mä olen lukenut että noin 5% vauvoista syntyy laskettuna päivänä, joten tsäänssit on paljon isommat kuin luulit;) Tosin jos et ole jo synnyttämässä, niin taidatte sitten vauvasi kanssa kuulua siihen 95%:iin...



Nyt ei muuta kuin öitä.

rvaT 38+2

Vihdoinkin! Katsotaan vaan koska päästään lähtemään. Supistukset tuossa illan mittaan kovenivat, mutta ihan okot vieläkin. Sain onneksi muutaman tunnin nukuttuta ja nyt piti nousta vähän kellottamaan ja hengittelemään. Vauvan pään vihlominen tuolla jalkojen välilssä haittaa kunnon supistuskivun tuntemista, mutta kyllä nyt alkaa olemaan sellaista poltetta että ei voi erehtyä. Anoppi on lähtövalmiina tuossa kymmenen minuutin matkan päässä. Toivottavasti hän pystyy nukkumaan. Mieskin saa nyt vielä hyvät unet, onneksi. On se melkoinen ponnistus hänellekin!! :)



Toivon että tässä mennään aamuun asti ja saisin vielä vähän unta kaaliin. Ja toivon että vauva syntyy päivällä eikä yöllä, niinkuin nuo kaksi.......(supistaa) .... aikaisempaa.



Jännittää kamalasti...... Nyt on jo kyllä sen suhteen parempi. Aamua myöten olen heti positiivisempi ja jotenkin "kestävämpi". Ellen tuossa aamulla tule moikkaamaan, niin eiköhän me olla sitten reissussa Kättärillä!



Öitä vaan kaikille ja minä lähden pussin lämmittämiseen ja sitten vielä hakemaan hieman unta!!



-Callaway ja Valmis Vadelma 41+2

että minulla taitaa lähtö(toivottvasti)olla tänään! eilen illalla alkoivat supistukset,90s kestävät ja n.10 min välein,yöllä kuitenkin hiipuivat ja loppuivat kokonaan.lämpöpussillä pärjäsin illan. 4aikaa aamusta heräsin taas supistuksiin,enkä saanut unta,nyt tulee tiheemmin mutta kestävtä lyhyen hetken,en ole vielä kellotellut. särkylääke ei auta,suihku hetkellisesti. vatsa toiminut eilisestä illasta jo 5-6 kertaa ja etova olo..tässä odottelen voimistumista,on jo nyt aikas napakoita mutta konellekkin selvisin,nyt mentävä huilamaan,uuuuuuh!



laakli rv 39+4

täällähän oli pari varsin kiinnostavaa viestiä tulut tähän väliin! Callawaylle ja Laaklille onnea matkaan!!! Pikapikaa sitten kertomaan miten kaikki meni:)



(.):sta ei valitettavasti mitään uutta:/



rvaT 38+3 -hitaasti mutta varmasti kohti eräpäivää

Onnea kovasti matkaan, vaikka teillä taitaa molemmilla olla jo vauva sylissä tätä kirjoittaessani.



Hui kun itteäkin rupee oikeen jänskättää, kun tuollaisia viestejä lukee ja tulee helposti itellekin jo vähän malttamaton olo synnytyksen suhteen. Yhtään mitään kivuliasta supistusta en ole tuntenut, en tosin esikostakaan ennen h-hetkeä, vaikka maha tuntuukin kovettelevan aika ahkeraan ihan paikallaan ollessanikin. Jotain tuo kohtu siis harjoittelee, mutta liekö noilla kivuttomilla suppareilla mitään vaikutusta mihinkään...



Tyttö ei kyllä täälläkään ole odotettavissa mikäli ultran veikkaus on oikeaan osunut. Aika varmalta se kätilö silloin vaikutti, että poika olisi, mutta saapa nyt sitten nähdä, kun vauva viimein päättää muuttaa masun ulkopuolelle.



Mullakin oli neuvola tuossa hmmh.. keskiviikkona ja jotain laskeutumista selkeästi on tapahtunut lisää, kun sf-mitta ei enää ollut kasvanut vaan oli saman 35cm kuin viimeksikin. Painoa oli tullut hurjasti lisää, mutta tällä kertaa olinkin neuvolassa ip, kun normaalisti ollaan siellä käyty aamupäivästä. Mutta, aivan samoilla kaavoilla tuntuu menevän, kuin tuosta esikostakin nuo lukematkin mitoissa ja paineissa sun muissa... aika jännä.. Ihan vielä ei oo se 16kg tullut täyteen, mutta taitaa sittenkin vielä keretä nousta siihen. Noh.. mitäpä noista. Vaikka makea tuntuu nyt jostain syystä juuri nyt maistuvan. :O

Pinnasänkykin saatiin muutama päivä sitten vihdoin ja viimein kasattua, niin on tuo esikkokin päässyt ihmettelemään vauvan sänkyä. =)



Eipä täällä oikein mitään sen ihmeempää. Odotellaan jo kovasti, että vauva tulisi. Miehelläkin alkaa talviloma helatorstaista, joten sitten olisi ihan hyvä jo vauvankin syntyä. =)



Oikein aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille vielä mahakkaille ja vauvallisille!



-viivi ja toivo rv38+6-

Täällähän oli paljon uutta luettavaa! :)



RICELLE suuret suuret onnittelut pienestä pojasta! :) Tehän ette etukäteen tienneet kumpi on tulossa..? Vitsit, kyllä nyt Tampereella on paljon pikkumiehiä! :)



MARVIK, jeps en uskaltaisi ollakaan ilman särkylääkkeitä, vielä on kipu sen verran kova. Nyt tosin oon niitä pystynyt kovasti vähentämään ja varmaan senkin vuoksi olo on superkurja. Sairaalassa kun sain päivässä huimat 16 särkylääkettä, kotona ohjeiden mukaan aluksi 11 kpl ja nyt enää 4 päivässä. Noista en kyllä varmaan pitkään aikaan pysty luopumaan ihan kokonaan, mutta vähitellen. :) Päänsärky onkin ollut ihan kammottavaa lääkkeiden vähentämisen myötä.. :( Kiitos vinkistä esikoisen mukaan ottamisesta imetystapahtumaan. Olenkin nyt imettänyt vauvaa usein sohvalla ja esikoinen on samalla istunut kainalossani ja hyvin on toiminut noinkin. :)



Aah, nyt nukkuvat kaikki miehet, joten menen minäkin pötköttämään.. Emil-vauva söi viime yönäkin taas tunnin välein ja teki useammat kakat + pissasi kahdet vaatteet märäksi + puklasi parit vaatteet, joten on taas ollut melkoinen yöshow täällä... Esikoinenkin heräsi vauvan itkuun ja valvottiin koko porukka useampi tunti.



Tsemppiä vielä matkaan laaklille ja Callawaylle!!



Miimi & Emppuli

Onnea matkaan teille synnyttämään lähteneille! Minä vieläkin täällä kotona ilman mitään oireita! Maanantaina on viimeinen neuvola ja sitten sen jälkeen onkin tarkistuskäynnit Naistenklinikalla. Eninten pelkään, että tästä vauvasta kasvaa jättiläinen ja sitten synnytyskin on sen mukainen. No ehkäpä viimeistään ensi perjantaina saan minäkin sitten nyytin mukaani. Poikia on näköjään kovasti syntynyt, me emme tiedä kumpi meille on tulossa. Jänniä hetkiä!!!!!

Ihan ei kerennyt pienokaisemme syntyä hääpäivänämme vaan tuli maailmaan ke 13.5 yölla klo 00.58.



Pikkuinen poikavauva painoi 3715g ja pituutta 51cm.Hieman oli säikähtänyt syntyessään ja sai ekoiksi pisteikseen vain 6. Virvoittelu auttoi onneksi nopeasti,syke oli koko ajan hyvä joten mitään paniikkia ei ollut. Kotiuduimme jo seuraavana päivänä vauvan ollessa sen 1.5 vuorokautta vanha. Nyt seuraamme ettei vauva kellastu enempää, bilirubiiniarvot olivat koholla mutta kotiin lääkäri päästi kuitenkin.Nyt keltaisuus selvästi helpottamassa,vauva syö todella tiheään ja on kovasti tänäänkin tapittanut ihmeellistä maailmaa:))



Meille tuli nyt sitten ukkovalta kotiin:) 6 ja 5-vuotiaat sisarukset ovat kovin ylpeitä pikkuveikastaan ja me vanhemmat taas aivan hurmaantuneita ihanasta vauvan tuoksusta:))



Tsemppiä kaikille vielä odottaville! Laittelen myös tarkempaa kertomusta koneelle myöhemmin.



-Ansku ja poika 3pvä

Mä en ole tänne tainnut alkuilmoittautumisen jälkeen kirjoitella, mutta nyt kun ei muutakaan tekemistä ole niin..

Tänään siis 40+4 ja toista viikkoa jo nukkunut yöt tooodella huonosti suppailun ja selkä/alamahakipujen takia. Mutta ei tää kaveri vaan taho tulla ulos.. :(((



Mulla on 2 tyttöä ennestään 6v ja 4v. Syntyny 41+0 ja 40+0. Supistuksillä on molemmat synnytykset lähtenyt käyntiin. Ultran mukaan tää masukki olis poika. 10vk sitten olin Tyksissä kun alkoi ennenaikaisesti suppailemaan ja pissa oli +++. Sain kortisoni piikit vauvan keuhkoja kypsyttämään ja Nifanginia supistusten estoon. Söin niitä vain sen 2pv kun olin sairaalassa. Keskiviikkona neuvolassa kätilö sanoi, että reilusti 3 sormelle auki, ja kaulasta pehmeät reunat vaan jäljellä. Limatulppa tuli siinä vapun jälkeen, mutta MITÄÄN EI TAPAHDU. ihan käsittämätöntä!:D

Tää on kyl niin sitkee kaveri, ettei pysty ymmärtämään.



Oon lukenu muiden juttuja ahkerasti, ja on ollut kiva seurata muiden samanlaisia ajatuksia, mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoitella. : /



Onko teille tullu raskausarpia? Mulla tuli ekasta ehkä 2 tosi pientä. Toisesta ne vähän kasvoi pituutta, mutta tästä kolmannesta, voi herttinen sentään.. :DDD Mun KOKO maha on punaraidallinen -JES!! Bikinikelejä odotellessa.. ;D

Tää maha on niin erilainen kun 2 edellisessä..tällanen ihmeellinen pitkä puikula..:) ja siitä navan alapuolelta alkaa ihana raskausarpivyö..:D Ei tuu tästä kropasta enää bikinikuntoista. Mutta ehkä mä kestän sen.. ;D Miten joku Heidi Klum voi pyöräyttää 3 lasta ilman minkäänlaisia arpia ja keikuttaa lähes täydellistä kroppaa alusvaatenäytöksissä..en ymmärrä!:D



Oikein paljon onnea jo vauvansa saaneille ja tsemppiä sekä jaksuja niille jotka on tässä ihanassa tilanteessa kun minä, eli odottaa kun kuuta nousevaa että synnytys käynnistyis, vaikka se maailman kamalinta hommaa onkin. onneksi se tulos on niin ihana, rakkaus-pakkaus <3



Olipas turhamaistakin juttua, mutta nää on näitä mitä mun pienessä hölmössä päässä liikkuu tällä hetkellä.. :D

Koittakaa jaksella!:)



-Mussu-

Moi taas, kerran tossa kirjottelin ja esittelin itseni. Meille siis syntyi toukovauveli 8.5, isommat lapset 5 ja 7 v. Kyselin silloin, onko olemassa jotain sähköpostilistaa toukomammoille, esim yahoo tms mutta ei taida olla kun ei kukaan vastannut? No, entä oletteko aikeissa perustaa vauvaketjun vauva-puolelle?



Supistuksia ja onnenpotkuja kaikille odottajille ja ihania vauvahetkiä jo synnyttäneille :)



Barbamama ja Männiäinen 8vrk

En ole tänne puolelle enää ekojen viikkojen jälkeen kirjoitellut, mutta ilmoittelen nyt tytön syntymästä kun listoilla vielä olen.



Elikkäs viides villahousumme paljastui tytöksi 13.5. klo 12.55. Viikkoja silloin kasassa 39+4 ja Smurfiinalla miittoja 2674g ja 48cm.



Synnytys oli rauhallinen ja helppo, kaunis syntymä, joka sujui omalla vauhdillaan. Edes ilokaasua ei tällä kertaa tarvittu eikä muitakaan troppeja.



Sairaalassa oltiin 2 yötä, sokerit tuppasivat pienellä heittelemään.



Voimia kaikille odottajille loppumetreille ja onnittelut jo vauvansa saaneille.





Onnesta sekaisin Piiperot ja pikkusiskosta hullantuneet isosiskot ja isoveikka + Smurfiina 4vrk

Yahoosta löytyy meille toukokuisille oma porukka toukovauvat09.



Tässä osoite: http://groups.yahoo.com/group/toukovauvat09



Tervetuloa mukaan niin Barbamama kuin muutkin toukokuiset!!



piiperot