Kilpailu: kenen mies tolloin?
meillä:
ei osta synttäri-, joulu-, ym. lahjoja kenellekään. Ei lapsille, ei kenellekään. Ei tietenkään äitienpäivänäkään.
viettää illat netissä tai tv:tä katsellen. ei mitään osallistumista kotitöihin. Jos joku homma olisi tehtävänä kun minä en sitä osaa/pysty tekemään, ensin loukkaantuu sitten kiroaa sen kanssa ja jättää tekemättä. Muutaman huomautuksen jälkeen sama tulos - joten homma jää tekemättä jossei appiukko sitä tee (mistä tietysti loukkaantuu). Meillä on joitakin pikkuhommia jo vuosia tekemättä.
viikonloppuisin nukkuu. Ei jaksa ulkoilla. Ei viitsi tehdä lasten kanssa mitään. Lähinnä karjuu lapsille jos niistä lähtee liikaa ääntä. Mollaa lapsia rumasti, raahaa jäähylle ja unohtaa ne sinne.
Syyttää minua elämänsä pieleenmenemisestä. Ei tee asioidensa eteen mitään.
Ei ole kavereita. Ei mene ikinä mihinkään.
Näin meillä. EIkö ole lutunen!
Kommentit (33)
Niin tuntuu valitettavan moni nainen vieläkin uskovan...
Ja siinä hukkaantuu lastenkin elämä, riitelyä ja huonoa parisuhdetta todistaessa. Voi hyvä ihme ap, koita sinäkin nähdä mitä kaikkea kaunista elämällä voisi olla sinulle ja lapsille annettavana, jota milloinkaan ette voi tuon riippakivimiehesi kanssa saada...surullista, niin surullista. :(
. Ei viitsi tehdä lasten kanssa mitään. Lähinnä karjuu lapsille jos niistä lähtee liikaa ääntä. Mollaa lapsia rumasti, raahaa jäähylle ja unohtaa ne sinne.
.Näin meillä. EIkö ole lutunen!
Taitaa olla niin, että miehesikin voisi olla parempi isä, jos eroaisitte. Kummallakin olisi enemmän vapaa-aikaa ja sitten energiaa olla taas lasten kanssa. Ja mikäli näin ei kävisi, siltikin lasten olisi parempi olla riidattomassa kodissa kuin moisen nysväkkeen touhuja seuraamassa. (ja pahimmassa tapauksessa hänestä oppia ottamassa)
Tiedän että olette oikeassa monella tavalla. Minuun on vain iskostunut naurettava käsitys ettei kaveria jätetä, varsinkaan hädän hetkellä. Tiedän että mieheni voi huonosti, siksi hän käyttäytyy näin. Suurimman osan ajasta ymmärrän, autan, keskustelen - välillä palaa päre (siihen äitienpäivä on hyvä, silloin kuitenkin odottaa jotakin huomiota itselleen). Sitten puran pahaa mieltäni tänne.
Totta kai haluaisin että meillä kaikilla olisi parempi olla. Epäilen kuitenkin sekä mieheni että omaa kestävyyttäni eroprosessissa ja sen vaikutuksia lapsiin. En usko siihen että pystyisimme kovin rakentavaan toimintaan pitkään aikaan... Näinhän se on: tuttu helvetti parempi kuin vieras taivas.
Päätin antaa miehelleni vuoden aikaa. Hän on jäämässä kotiin nuorimmaisen kanssa, minä palaan monen kotivuoden jälkeen töihin syksyllä. Mielenkiinnolla (ja kauhulla) odotan piristyykö mies. Toivon sitä koko sydämestäni.
ap
tuota surkeaa yhteistä arkea jatkuu, sitä isommaksi viha puolisoiden välillä kasvaa, kuluttavat toisensa ihan loppuun siinä. Ja sitä vaikeampaa on sitten olla ihmisiksi eron jälkeen, tulee pelkkää ilkeyttä ja riitaa, tapaamisoikeuskiristyksiä yms. Aikuista käytöstä on turha odottaa ihmisiltä, jotka ovat ihan lopussa. Siksi olen sitä mieltä, että jos on jo yritetty ja epäonnistuttu, on syytä katsoa totuutta silmiin ja erota.
Ei näissä ketjuissa mun mielestä ole kyse "tolloista" miehistä vaan onnettomista perheistä, sehän on sieltä rivien välistä luettavissa. Minäkään en kestäisi ap:n kuvailemaa elämää päivääkään, olin sitten sen perheen äiti, isä tai lapsi.
18
[
Taitaa olla niin, että miehesikin voisi olla parempi isä, jos eroaisitte. Kummallakin olisi enemmän vapaa-aikaa ja sitten energiaa olla taas lasten kanssa. Ja mikäli näin ei kävisi, siltikin lasten olisi parempi olla riidattomassa kodissa kuin moisen nysväkkeen touhuja seuraamassa. (ja pahimmassa tapauksessa hänestä oppia ottamassa)
[/quote]
Ei siis jää kotiin, vaan tekee töitä kotona lasten ja perheen parissa. Anna positiivista palautetta kaikesta mikä menee hyvin.
Olen sellainen että haluan katsoa asiat loppuun asti. Mutta kaikkihan ei ole vain minusta kiinni.
Olen kuitenkin myös realisti. Jos em. kaltainen katkeruuden kierre iskee päälle,
on vihellettävä peli poikki.
ap
ei ollut arki herkkua hänen kanssaan. Nyt vasta kuusikymppisenä hän on käynt lääkärissä ja saanut lääkitystä masennukseen.
valmis yrittämään ja toivoo parannusta.... Onko ero nykyään niin ratkaisu kaikkeen?
esim. Trexanissa on yleisenä haittavaikutuksena "epätavallinen väsymys".
Mulla on reuma ja vaikka se olisi melko kivuttomassa vaiheessa, olen välillä todella todella väsynyt ja aloitekyvytön. Väsymys vaikuttaa luonnollisesti myös yleiseen mielialaan.
Ei voi olla yhteydessä lääkäriin kun jos se menee ohi... voi voi.
ap
Taitaa olla niin, että miehesikin voisi olla parempi isä, jos eroaisitte. Kummallakin olisi enemmän vapaa-aikaa ja sitten energiaa olla taas lasten kanssa. Ja mikäli näin ei kävisi, siltikin lasten olisi parempi olla riidattomassa kodissa kuin moisen nysväkkeen touhuja seuraamassa. (ja pahimmassa tapauksessa hänestä oppia ottamassa)
Laita lapsi päiväkotiin!!!!! On edesvastuutonta jättää hänet tuollaisen isän kanssa kotiin.
Päätin antaa miehelleni vuoden aikaa. Hän on jäämässä kotiin nuorimmaisen kanssa, minä palaan monen kotivuoden jälkeen töihin syksyllä. Mielenkiinnolla (ja kauhulla) odotan piristyykö mies. Toivon sitä koko sydämestäni.
ap
yhteydenpito ja yhteistyö jatkuu eron jälkeenkin. Kuka takaa että ero johtaa parempaan lasten kannalta?