Järkytyin mieheni äitienpäiväkäytöksestä!!
No en oikeasti, vaan olin tosi iloinen :) Hän toi aamupalan sänkyyn, kahvia, tuoreita mansikoita ja briejuustoleipiä. Lahjaksi sain hajuveden ja lapsen piirtämän kortin. Lisäksi mies on tänään siivonnut koko kämpän ja käynyt lapsen kanssa ulkoilemassa.
Mitäs muilla, raportoikaa ihanat ja hirveät äitienpäivät :)
Kommentit (31)
Äitienpäivähän ei mitenkään ole osoitettu vain henkilön omaa äitiä kohtaan. Kyllä yhtälailla isoäidit ja omien lasten äiti kuluu "äiteihin". Kun juhlitaan äitiyttä, niin on aika hassua ettei mies huomioi vaimoaan. Onko näissä perheissä niin, ettei vaimotkaan tee isänpäivän eteen mitään vaan lähtevät shoppailemaan ja jättävät juhlinnan lapsille?
"Hyvää äitienpäivää lasteni äidille!"
Minusta aika mukava ele.
etta se oli tanaan. Asumme ulkomailla ja lapset eivat siis kuule mainostettavan suomalaista aitienpaivaa taalla, ja mies ei ikina jaksa muistaa... No, juhlimme kulla maaliskuussa paikallista aitienpaivaa. Mutta silloinkaan mieheni ei muista minua oikein mitenkaan...
Niin ja millainen paivani oli? Tein yovuoron la-su ja saavuin kotiin vahan jalkeen 8, nukuin 2,5h ja sitten vein isomman lapsen kaverisynttareille, menin kuopuksen kanssa uimaan, ja mies meni toihin. Yha on toissa, ja ma olen tehnyt kaikki kotihammat ja hoitanut lapset.
kun mieheni vei minut kiinalaiseen syömään. Ja vielä omaan laskuunsa!
Ei normaalisti kuulu sen pihiliskon tapoihin.
Meillä ei ole edes yhteisiä lapsia (tulossa tosin jo on).
Kuinka uskalsit syödä kiinalaista ruokaa raskaana ollessasi?!
mies toi kukkia ja ihanat leivokset.Kun eka olin eellispäivänä vihjannut että vois olla kiva niitäkin saaha!!! =D no...se ei nyt oo mitenkään romanttinen muutenkaan....=)
Sain lahjaksi isolla vaaleanpunaisella rusetilla koristellun kalliin talikon ja kassillisen taimia.
Entäs kerran kun sain äitienpäivälahjaksi kasan isoja kiviä ja 200 litran vesitynnyrin?
No ei vaineskaan, olen onnellinen noista lahjoista. Mä olen puutarhahullu.
pääsin siivoamaan ja imuroimaan kun mies makasi sohvalla. kävi mäkkäriltä ruoat, vaihtoi renkaat autosta ja sain hoitaa pyykit ja laittaa lapset nukkumaan. Ai niin, ja aloitti riidan kahdesti ja nukkui sohvalla. hyvää äitienpäivää vain mulle.
heräsin äkäisenä siihen kun lapset tappeli olkkarissa. lapset oli tehnyt omat kortit ja vanhin itse lahjan.
mies ei ollut taaskaan ostanut mitään lahjaa kuten ei moneen vuoteen yhtään mitään. kun ei kuulemma osaa ostaa mitään sopivaa..
mulla oli tosi paha mieli asiasta kun ei voi edes yhtään yrittää..
olen kyllä yrittänyt kovasti olla välittämättä asiasta mutta nyt ei vain pystynyt olla..
söin aamupalaksi väkisin banaanin kun ei mikään maistunut ja itkin muutaman tunnin.
mies mökötti ulkona ja pesi autoa. välillä kävi äkäisenä mulle valittamassa siitä ettei vain osaa ostaa mitään.. on kyllä ajatellut ostaa mutta ei vain osanut.
tämä on kyllä pikkumaista rääkyä siitä ettei saa lahjoja (ikinä) mutta nyt vain napsahti..
Sain pienet lahjat lapsilta ja mieheltä anteeksipyynnön, ettei ollut ehtinyt ostaan lahjaa. Heh, samapa tuo. Sillä lahjat on niin outoja, ellei sitten kirjaa osta. Kumma että mies osaa osta syntymäpäivä- ja joululahjat. Muttei äitienpäivälahjaa.
Keittiössä odotti valmis aamupala. Ja lehti. Aamu sujui normaalisti. Päivällä käytiin syömässä ulkona ja sitten appivanhemmilla kylässä. Ihan kiva ja lepposa päivä.
kakkukahvit, hienot kortit lapsilta ja mieheltä lahjakortin kampaajalle, minne olen menossa ensi torstaina :)
Aamulla rakasteltiin (tosin tunnelmaa häiritsi hiukan ettei poika 1,5v malttanut leikkiä itsekseen vaan yritti jatkuvasti kiivetä sängylle ja sitten piti keksiä hänelle uutta tekemistä...) Sitten mies jätti minut nukkumaan pariksi tunniksi ja tekivät sillä aikaa pojan kanssa aamutoimet ja piirsivät kortin johon liimasivat sydäntarroja. Ja tekivät aamupalan minulle (heille se olikin jo päiväruoka). Oli lämmintä kaakaota, voileipiä, suklaata, keksejä, viinirypäleitä ja pitsaa (pitsaa koska kello puolissa päivin kun herättivät minut :) . Mies oli jopa käynyt aamulla netissä etsimässä ohjeet miten taitellaan serveteistä sydämenmalliset <3. Sain kauniin ruusukimpun jo eilen illalla kun näin miehen tulevan sen kanssa kotiin ja lahjaksi mies oli loppuviikosta istuttanut orvokkeja kukkapenkkiin.
Parasta oli varmaan se, että (suhteemme ei todellakaan ole ongelmaton) olimme mieheni kanssa loppuviikosta puhuneet vakavasti suhteestamme ja sen ongelmista. Eivät asiat mitään taikaiskua saaneet, mutta jo puhuminen oli valtavaa edistystä ja olen taas luottavaisempi siihen että saamme asiat hiljalleen kuntoon.
Vähän päivä huononi kun kävimme vanhemmillani ja siellä tuli taas typeriä kommentteja siitä että "niin joo sullakin on äitienpäivä?" ja seuraavaksi miehelleni "tiesitkö sä sen?". Osasin kyllä odottaa noita älykkyyksiä, oltiin isänpäivänäkin mummolassa ja minä mainitsin kakkupöydässä että pappan jälkeen onkin varmaan mieheni vuoro ottaa kakkua kun on myös hänen isänpäivänsä. Silloin tuli samat "niin joo säkin olet tosiaan isä"-kommentit. Eihän nuo nyt mitään kauhean pahoja ole mutta tuntuu jotenkin harmittavalta kun omat vanhemmat ja sisarukset eivät tiedosta että olemme mieheni kanssa itsekin vanhempia. Samat hämmästykset jos sanon pojalle että isä on olohuoneessa niin siskot katsoo hämmästyneenä ensin vieressä olevaa omaa isääni ja sitten minua "tossahan se on". Sitten täytyy erikseen selittää että Poikani isä on olohuoneessa :D Siskot siis aikuisia eikä mittän lapsia. Lisäksi vanhempieni talo on aika raskas reissukohde touhukkaan taaperon kanssa. Joka paikassa on jotain vaarallista joten hetkeksikään ei ehdi istumaan alas. Meillä onkin miehen kanssa vuorottelujärjestely siitä, että aina toinen kulkee pojan perässä ja toinen istuu juttelemaan.
Ilta menikin sitten pienen reissustressin purussa, eli mies pelasi tietokoneella räiskintäpeliä ja poika kiukutteli huonoja päiväunia ja syömistä (on huono syömään reissussa eikä vanhemmillani ole paikkaa jossa hän voisi nukkua joten päikkärit jäivät puolen tunnin autonukkumisiin). Aamu oli kuitenkin niin mukava ettei stressaava kyläreissu tai kireähkö ilta jaksanut pilata sitä.