Siis miten nämä naiset kehtaavat mennä HESARIIN vaipat housuissa ja tissit paljaana??

Äitiys on kaunista, syntymä on kaunis ja ihmeellinen tapahtuma jne.



Mutta se on myös helvetin ruma, raju ja "väkivaltainen" tapahtuma ja väistämättä jättää jälkensä naisen kehoon.



Hienoa nähdä välillä vähän eri kantilta kuvattua tuoretta äitiyttä :)

erilaisia tunteita. Niinhän se äitiys itsessäänkin tekee. Kuvista välittyy jotain ainutlaatuista ja ikiaikaista.



Upeaa, että naiseuden tämäkin puoli on päässyt kuviin ikuistetuksi- naisen ei tarvitse aina olla kaunis ja seksikäs.

vaatvaa ja rankkaa äitiys on alusta asti.

Miltä tuntuu noiden naisten miehistä/vanhemmista/sukulaisista katsella tuollaisia kuvia julkisessa lehdessä?

Niin... mitä sitten???? Herranjumala sentään.. mitä hiton väliä on mitä sukulaiset ajattelee??????? Et kai itse elä elämääsi niin ett miellytät anoppia/naapuria/pikkuserkkua?

Nostan hattua noille naisille. Upeita kuvia ja rohkeita naisia!!!!

siis vau mitä koskettavia kuvia!



en ymmärrä, mikä kuvissa on muka inhottavaa? musta noi on vain realistisia ja lisäksi aivan älyttömän kauniita!



juuri tuollaisia ne ensihetket oli.



hyvää äitienpäivää kaikille!

mun mielestä rohkeinta noissa kuvissa on se, että haluaa antaa ne synnytyksen jälkeiset tunteet näkyä. Se on ihan sivuseikka sitten, että näkyykö paljasta ihoa vai ei. Se tunnetila oli ainakin minulle niin paljastava ja henkilökohtainen, että en ehkä haluaisi sitä nähdä julkisessa valokuvassa.

Varmasti monelta lapsettomalta (etenkin miehiltä) menee aamukahvit väärään kurkkuun jos nuo kuvat näkevät, mutta ihan hyvä vaan. Äitiyteen liittyy niin kamalasti myyttejä jne., eivätkä kaikki vieläkään tajua että ihan naisetkin esim. käyvät PASKALLA. Kukkaisvettä tässä pitäisi vaan pissiä ja vaikka maito tulisi liivinsuojista läpi, sitä ei tapahdu Äidille. Totuus on että tissejä aristaa, kivut synnytyksen/sektion jälkeen ovat usein kamalia ja se tuoreen veren tuoksu oksettaa. Itsellenikin tuli ekana kuvista mieleen se kun makasin sängyssä ja valuin verta "vaippoihin"...ihan tuoksu tuli nenään asti.

kuin iltatytöksi keikistelemään. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää, että näyttää synnytyksen jälkeen tuollaiselta. Se on vain väliaikainen olotila, josta sitten muuttuu taas toisenlaiseksi. En minä ainakaan enää ristiäisten aikaa ole juuri synnyttäneeltä näyttänyt.



Minusta oli jännä katsoa noita kuvia, kun edellisestä synnytyksestä on jo kuusi vuotta aikaa ja seuraava on edessä kuukauden päästä.

alastomuutta voi kuvata niin monella eri tavalla.



musta olisi todella noloa, jos olisin nuorena esiintynyt rinnat paljaana jossain iltatyttökuvassa viimeisenpäälle stailattuna.



noissa linkitetyillä kuvilla alostomuudella halutaan kertoa aivan eri tarina, eikä niissä ole mitään seksististä. tuollaisesta kuvasta olisin jälkeenpäin vain ylpeä!

Miksi ei saisi kuvata ja näyttää ihmisille tuota kauniinrumaa hetkeä? Upeasti kuvista välittyy se tuoreen äidin olotila. Eihän noissa edes näy verta, paskaa tai muita eritteitä, mikä niissä on muka niin ällöttävää? Vaippa housuissa, rinnanpäät rikki, silmänaluset mustat, sellaistahan se on.



Äitiyteen liittyy sellaisia hulluja myyttejä, mm. että kaikki on vaaleanpunaista ja herttaista ja ihanaa. Miksei näitä myyttejä saisi ravistella valokuvataiteen keinoin? Miksi se olisi jotenkin salailtava asia, että miten raskaus ja synnytys naisen kehoon vaikuttaa?

Yksikään tapaamistani äideistä ei ole näyttänyt eka päivänä synnytyksen jälkeen kovin hehkeältä, ja yleensä meikkauskaan ei ole ihan viimeisen päälle siinä tilanteessa. Se ei vaan ole sillä hetkellä tärkeää.

Eikö yhtään inhota, että noin miljoona lukijaa näkee nuo kuvat? Miksi ihminen haluaa paljastella tissejään ja mahanahkojaan suositussa lehdessä?

Aina sitä välillä unohtaa, miten käsittämättömän pieni sielu voi jollakulla ihmisellä olla. Mutta sitten siitä tulee taas tämänkaltainen raikas muistutus... :D

Mummulassa luin kk-liitettä eilen ja katsoin nuo kuvat. Tarkasti. Jonkinlaista myötähäpeää tunsin ja ajattelin, ettei ollenkaan pahoja :-)



Verkkopikkarit on legendaariset; av:n sivistämät tietenkin ottavat laitokselle omat pikkarit ja terveyssiteet. Itselleni jäi mieleen selin oleva malli. Olin jokseenkin valas erityisesti esikoisen jälkeen. Usein imetin lasta jokseenkin nakuna vuoteessamme. Mies harmitteli jälkeenpäin, kun ei tullut ikuistaneeksi näkyä (on niin häveliäs). Oli kuulema hieno. Äidin kaaret. Nyt olen jokseenkin normaalipainoinen. Seisemän vuotta kuulema kestää, ennen kuin elimistö palautuu synnytyksestä, jostain muistan näin lukeneeni.



Kuvien kasvonilmeistä muistuu mieleen synnärin ruokatarjottimia hakevat laahustavat äidit. Jotkut jopa puhuivat, mutta enemmistö oli jossain posttraumaattisessa stressitilassa.



Itsestäni ja vauvasta otettiin laitoksella kuva. Meikkasin oikein ja piilarit päälle ja näin. Niin kaikista jälkimmäisistäkin penskoista. Tuommoista realistista kuvaa en kestäisi itse katsoa jälkikäteen.

Mä en ollut yhtään noin kauniin näköinen synnytyksen jälkeen, itse en olisi halunnut kuvaan. Rohkeita naisia!

se jättivaippa olis mahtunu omiin alkkareihin. Ja se vaippa oli kyllä tosi tarpeellinen alkuun, kun verta vuosi päivän pari melkein lorisemalla.

no jösses. Miksei naiset muuten ota omia pikkareita sairaalaan???? Kaksi kertaa olen synnyttänyt ja kertaakaan en tollasia verkkopögiä ole käyttänyt.

Mikä ihmeen kunnia-asia tuo verkkopöksyjen käyttämättä jättäminen on? :D Nehän oli oikein näppärät: hyvä ilmastointi ja eivät puristaneet sektioarpea yhtään. Meikä pölli yhdet mukaan kotikäyttöönkin! :D

Mikä siinä on ettei ne sairaalan rytkyt kelpaa? Kuka oikeesti haluaa synnäriltä mukaan kassillisen pyykkiä? Mulle oli siinä vauvassa ja niissä kukkalähetyksissä ja kaikessa muussa rojussa ihan tarpeeksi hanskattavaa! En olisi kaivannut enää pyykkisäkkiä siihen tavarakasaan. X)

olen synnyttänyt ja kertaakaan en tollasia verkkopögiä ole käyttänyt.

Todennäköisesti he ovat aivan sinut sen kanssa, että heitä on kuvattu noin. Luin juuri jostain 2+ tai vastaavasta lehdestä, että yksi näistä äideistä on otattamassa jo kolmatta kertaa itsestään tällaista kuvaa, kun saa kolmannen lapsen. Heidän mielestään nämä kuvat ovat varmasti hienoja ja he ovat antaneet suostumuksensa näihin kuviin.

Omasta mielestäni kuvat ovat koskettavia ja aitoja, pystyy hyvin tavoittamaan sen tunteen miltä synnytyksen jälkeen itsestäänkin tuntui. Aika moni synnyttänyt voi samaistua näihin kuviin. Se, että kuvattavat ovat verkkopikkareissa, maha roikkuvana ja vaipat housussa ei ole oleellista. Uskon että kuvaaja on halunnut tavoittaa jotain muuta kuin ulkoisia seikkoja, ja hyvin hän on siinä mielestäni onnistunut.

mutta mielestäni jutun ydin on se, että joku silikonibimbo esittelee lehdissä itseään niin häntä ei hävetä se, vaikka ne samat kuvat olisi naapurin postiluukussa tai työpaikan ilmoitustaululle. Hänelle se alastomuus on ihan sopiva asia ja on valmis näyttämään sen kaikille.

Mutta nuo äidit, niin uskoisin edelleenkin, että heistä kukaan ei lähettäisi synnytyskuviaan esim. pomolleen tai laittaisi sinne kaupan ilmoitustaululle tai facebookiin. Eli heille on ok olla tuollaisessa "taidekuvassa", mutta eivät kuitenkaan tavallaan haluaisi kenen tahansa näkevän heitä noinkin intiimissä olotilassa ja puolipukeissa. Eli tässä on se ristiriita kun nyt kuitenkin "kaikki" näkevät heidät ja en tosiaan usko, että laittaisivat työpaikan ilmoitustaululle lapsen saamisen jälkeen noita vastaavia kuvia, että "hei synnytys meni hyvin ja tässä nyt kuva hetki vauvan saamisen jälkeen" jne.

t. ap

Nuohan ovat hienoja kuvia. Juuri tuolta silloin näytti ja tuntui. Oletko ap oikeasti sitä mieltä, että lehdissä saisi näyttää vain kiiltokuva-purkka-kuvia, ei oikeaa elämää? No sitähän minäkin...

Tunnustan, että pihistin niitä kotiinkin. Vyötärökaistale tulee tarpeeksi ylös, niin ei hankaa haavaa.

tässä jankutetaan sitä, etteivät kuvissa olleet naiset veisi työpaikalleen moisia kuvia jne.? Onko se nyt todellakin oleellista? Itse olin mukana ketjussa mainitussa Spencer Tunickin Helsingin-alastonkuvauksessa, mutta joo, en tosiaan näyttelisi erillistä, kontekstistaan erotettua alastonkuvaani työpaikalla. Minusta siinä on vissi ero, että olin mukana isossa produktiossa, jossa taitelija ilmentää käsitystään ihmisyydestä, paljaudesta, identiteetistä (mistä lie, kukin tulkitkoon itse), ja näissä synnärikuvissa tietysti tutkitaan äitiyden olemusta ja ainakin pientä osaa naiseudesta.



Mutta koska en siis veisi työpaikalleni tai naapurilleni alastonkuvaani, minullako ei ollut oikeutta olla Tunicin kuvassa mukana? Tätä logiikkaa ihmettelen.



Olen viisi päivää vanhan tytön äiti, juhlin ensimmäistä äitienpäivääni, ja kuvat kyllä osuivat.



Jos nyt samaan aikaan olisi haettu lisää kuvattavia sairaalassa, jossa synnytin, olisi varmasti harkinnut osallistumista, mutta en laita facebookiin kuvia vartalostani nyt - tämä on minusta ihan selvästi eri juttu, mikä sen eron tajuamisessa on niin vaikeaa?