Kyllä taas tuli todistettua että mieheni ei arvosta minua yhtään!
Eilenkin sanoin ihan selvästi että oi kun olis hienoa vaikka äitienpäivälahjaksi saada sellanen että joku ois täällä vaikka siivonnut!
Ja yllätys kun ei mennyt jakeluun, sitten kun tulin töistä niin mies kauheella hädällä ruokakauppaan (mikään muu kun ei enää ollut auki) katsomaan jos minulle jotain keksis huomiseks, vaikka nimenomaan sanoin että mitään ei tarvii ostaa, kukkia jos saan niin ois kiva...
Huomisesta tulee taas yhtä helvettiä, mies nukkuu puoleen päivään ja sen jälkeen lopun päivää valittaa kun päätä tai käsiä särkee.
Mä suoraan sanoen inhoon äitienpäiviä! Joka ikinen vuosi sama homma.
Enkä siis todellakaan vaadi että mulle pitää ostaa jotain, mies aina haluaa ostaa ja sit valittaa kun ei keksi mitään vaikka ihan suoraan sanon mistä tykkään ja mitähaluisin.
Mä en käsitä miksei voi antaa jotain sellasta mistä toinen tykkää tai haluaa, miks pitää välttämättä tehdä se täytekakku vaikka en ees tykkää siitä ja luulis että 10 vuoden avioliiton jälkeen mieskin se jo olis oppinut.
Mitään se ei tiedä mistä pidän ja se mua ottaa eniten päähän, koska aina ihan suoraan sanon että tuo on hieno, tuollasista tykkään jne...
Joo joo valitan turhasta, mutta nois mies edes kerran vuodessa yrittää esitää että muasta välittää.
Kommentit (23)
Mies heräs tunti sitten, mä nousin kun lapsi huusi klo 06.
Tuli olohuoneeseen ja alkoi valittamaan kun on sotkusta.
Lupas viedä meidän aamiaiselle, naapuriin on avattu uusi kahvila ja siellä on joku dumppi-tarjous ja arvaa kuka kassalla saa lompakon avata.
Ensi viikolla sitten voin lähes sanoa kateellisena kuuntelen miten muilla. Lapsi on alle vuoden, joten häneltä en mitään odottanutkaan, kun halauksen.
Minulla ihan samanlainen mies.
Vähitellen olen alkanut tajuamaan, että lasten muistaminen kuitenkin se mukavin asia. Eli ei meilläkään ole kakkua, mutta olivat hoidossa askarrelleet sellaiset ihanat kukat vessapaperirullista ja kyllä mieltä lämmitti.
Kakkua en ole itsekään leiponut, mummolle mennään kohta käymään, jos nyt saa kiinni ja samalla haen miehen riennoista, kun jäi äijien luo yökylään. Sitten siirrän sen tilille bensarahaa, että pääsee taas viikoksi pois työpaikkakunnalleen.
Ja joo. Kerran kysyin, että mikset arvosta minua ja lapsia yhtään, vastasi mies, että arvostanpas, mutta vain sopivasti. Kyllähän välillä miettii, että miksi roikun moisessa miehessä, mutta kerran avioeronneena ei jaksa enää toista eroa - ainakaan vielä. Ehkä sitten joskus, kun lapset ovat isompia.
Oikein hyvää äitienpäivää kuitenkin kaikille äideille! Nautitaan nyt lapsistamme ja siivottomista asunnoistamme, ehtii ne pysyä puhtaampina sitten, kun lapset ovat jo isoja ja lentävät pesästä. ;)
voisko olla, että ajattelee haluavansa yllättää eikä siksi osta sellaisia lahjoja mitä hänelle tyrkytät.
ja toisaalta kirjoituksesta paistoi ehkä myös se, että eipä taida mies paljon osallistua kotitöihin muutenkaan. ehkä ei kannata kerran vuodessa odottaa mitään jos ei tarvi ikinä muutenkaan osallistua, vaikka kivahan se tietysti olisi. meillä mies osallistuu paljon kotitöihin ja lasten hoitoon vaikka olenkin kotiäiti. hän tietää (on oppinut näiden 10v aikana mitä yhdessä ollaan oltu), että koti ja perhe on meidän yhteisiä ja nistä pidetään yhdessä huolta. eli meillä ei ole se voih niin tavallinen perinteinen työnjako että mies on töissä muualla 8 tuntia ja tulee kotiin lepäämään ja nainen paiskoo vähintään 16 tuntia kotona.