Uhmalapsi haluaa hiljentää muut
Kysyisin, mitä keinoja olette käyttäneet (ja ovatko tepsineet) seuraavanlaisen väsyttävän pulman kanssa.
2v 9kk tyttäremme on muutenkin rankassa uhmavaiheessa ja testaamista esiintyy päivittäin, kuten tuolla toisessa uhmakeskustelussa kirjoitin. Muuten kurinpidossa koetamme olla hyvin loogisia ja käyttää samanlaisia keinoja, esim. väkivallasta sisarusta kohtaan joutuu jäähylle ja siinä ei raivoaminen tai itkeminen auta.
Ihmettelyn aiheena on nyt vanhempien keskinäisen keskustelun sabotointi. Usein ruokapöydässä tai autossa yhteisessä tilanteessa tyttö alkaa huutaa meille kesken rauhallista keskustelua: "hiljaa!" "te _ette_ saa puhua mitään!" jne. On aivan selvää, että lapsi ei missään tapauksessa saa määräillä tällaisesta. Asiaa on hänelle selitetty ja jäähyä käytetty. Jäähyä tunnutaankin nyt tarvittavan joka kerta kun tämä testaus alkaa, koska mikään puhe ei asiassa auta. Tyttö siis viedään kerta toisensa perään rauhoittumaan - mutta aivan sama vääntö saatetaan käydä jo seuraavalla aterialla, tai kun yritämme seuraavan kerran käydä vain keskustelun esim. siitä kuka lähtee käymään kaupassa.
Millä keinoin olette opettaneet lapselle käytöstavat tällaisessa asiassa? Kyseessähän ei ole mikään henkeä tai terveyttä uhkaava "100%-ehdottoman rajan" paikka, mutta en missään tapauksessa tahdo tehdä lapselle sellaista karhunpalvelusta, etten opettaisi häntä odottamaan omaa puheenvuoroaan, saati että antaisin hänen uskoa muiden keskustelun sabotoimisen olevan ok. Tyttö on ilmeisesti vielä sen verran pieni, että "etuudet pois" -uhkailu ei aukene ollenkaan. Hän ei enää muista tilannetta ja "rikkomustaan", kun jälkiruuan tai lastenohjelman aika tulee - vai... muistaako, ja osaa vain hämätä äitiä, joka ei ole ennen ollut tällaisen äärellä?
Eli tarkennan vielä: en kysy, pitääkö tällainen kailottaminen sallia, vaan sitä, millä olette saaneet sen tehokkaasti loppumaan erittäin vahvatahtoisella lapsella? (Lapsen lyömistä tai muuta fyysistä rankaisemista en pidä vaihtoehtona.)
Kommentit (3)
Meillä on lapset opetettu siihen, että huutamalla ja kiljumalla ei saa tässä maailmassa yhtään mitään. Ainoa keino päästä omiin tavoitteisiin on neuvottelu.
Lapsella täytyy olla myös keino, jolla hän saa halutessaan huomion.
Neuvokaa lastanne, että hän saa toisten keskustelun aikana suunvuoron, kun sanoo ensin "anteeksi, että keskeytän". Toki hänen pitää oppia odottamaan hetki, mutta palkintona saa sitten täyden huomion ja puheenvuoron. Mikäli hän ei käytä tätä keinoa (tai sellaista tapaa, jonka te haluatte lapsellenne opettaa), niin olkaa täysin välinpitämättömiä hänen huudoistaa. Kun lapsi ei huutamalla mitään saa aikaiseksi (edes sitä jäähyrumbaa), niin ei hän kauan jaksa huutaa. Parissa viikossa todennäköisesti keksii jo aivan uuden keinon yrittää saada valtaa :)
Meidän tyttö testasi myös tuota keskeyttämistä ja keskustelun häiritsemistä jossain vaiheessa, juuri 3v kieppeillä. Meillä tehtiin niin, että sanottiin rauhallisesti, että äidillä ja isillä on nyt tämä keskustelu kesken, odota hetki, niin sitten on sinun vuoro puhua. Sitten jatkettiin keskustelua. Joskus tyttö jatkoi protestoimista ja häiriköintiä, mutta hän sai huomiota vasta, kun oli hänen vuoronsa (toki aika nopeasti, ettei nyt minuuttikaupalla tarvinnut odottaa). Keskeyttämistä kesti jonkin aikaa, mutta aika nopeasti oppi odottamaan hetken. Yleensähän se asia on joku vanhemmille erinomaisen samantekevä, esim. Venlalla oli tänään päiväkodissa barbi mukana... Mutta tokihan kaikki jutut kuunnellaan silti - omalla vuorollaan. Näkee sen yleensä lapsen päältä, että onko nyt joku oikeasti tärkeä juttu tulossa.
Meillä on aika samanikäinen erittäin tempperamenttinen ja vahvatahtoinen lapsi. Häneen ei tehoa jäähyt, rangaistukset yms ollenkaan. Häneen ei myöskään tehoa lahjonta niin kuin isompaan aikoinaan tehosi. Mutta lahjonta on yksi hyvä keino? oletko kokeillut sitä? jos keskeyttäminen on ongelma niin tarrataulu jääkaapin oveen. Tarra, vaikka jokaisesta päivästä, jolloin ei keskeytä yhtään keskustelua? Kun vaikka viisi tarraa niin lelukaupasta saa valita lelun.
Mutta meillä siis ainoa toimiva keino, kun tekee "vääryyksiä", on empatian opettaminen. Outo juttu, mutta se tosiaan tehoo. Alat korostetusti itkeä: "Äidille tuli nyt paha mieli. Äidillä on tärkeää asiaa isälle. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun tärkeä asia keskeytettäisiin? On opittava odottamaan omaa vuoroa. Muillakin on omat asiansa, jotka he haluavat jutella. Et kai halua, että äidille/X:lle tulee paha mieli?". Meillä tämä keino toimii. Lapsi ryntää välittömästi halaamaan ja pyytämään anteeksi ja oppi pysyy perillä kenties seuraavan tunnin...Tokihan siis näistä asioista saa sanoa miljoona kertaa ennen kuin oppivat lopulta. Samalla oppii sitä, että muillakin on tunteet.