Lastenhankinta pienituloisena

myös meillä köyhillä on oikeus perheeseen. minä raskauduin suunnitellusti hetki ennen valmistumistani, mies oli työtön terveytensä takia. ei ollut mitään tietoa koska mies pystyy alkaa työskentelemään ja sen takia ei todellakaan jätetty perhettä perustamatta. nyt mies on töissä ollut pari viikkoa, lapsi tulee pian 2v, minä edelleen kotona, koska raha ei ole tärkeintä vaan se että saan hoitaa lapseni kotona, koska pienelle lapselle kotihoito on parasta.

ja minä olen köyhästä, mutta onnellisesta suuresta perheestä. mitä enemmän minä voisin lapsilleni tarjota, ai ne merkkivaatteet jotka multa puuttui :O ei, ei kyllä mun lapsuudessa sisarukset ja rakkaus, onnellinen koti ja hyvä kasvatus olivat paljon tärkeämpiä asioita.

ystäväni jonka äiti oli varakas yrittäjä oli lapsuutensa meillä mieluummin kuin yksin tyhjässä, rakkaudettomassa kodissa. onnellisempi oli meidän köyhässä kodissa

se raha niitä lapsia kasvata ja rakasta vaan ihminen. itse tein lapsen "köyhänä opiskelijana" koska halusin lapsen juuri siinä elämän tilanteessa, en suinkaan ajatellut että en voi koska ei ole tarpeeksi rahaa kalliisiin hankintoihin. Ei kaikkea uutena tarvitse ostaa enkä ensimmäiseksi halua lapsen tottuvan vain parhaaseen jos sitä ei välttämättä tarvitse.

Vai mitä oikein tarkoitat?



Esimerkiksi älykkyys ja varakkuus eivät kulje käsi kädessä - toinen on perinnöllistä, toinen ei.



Ne jotka ovat menestyjiä tämän päivän yhteiskunnassa eivät välttämättä selviäisi, jos yhteiskunta olisi toisenlainen.



Pitäisikö vähemmän kauniiden ja tavis ihmisten kieltäytyä jälkipolvesta, koska eivät ole hyvännäköisiä...jne tms



Varakkuus voi haihtua hetkessä. Tippuneita löytyy.



Mitä siis oikein tarkoitat?

ihan suunnitellusti. Itse odotan yllätysvauvaa erittäin pienituloisena, kuitenkaan aborttikaan ei ollut meille vaihtoehtona. Köyhäillään sitten vielä vähän enemmän :)

Vaikka ei ole yhtään paremmat lähtökohdat. Olen pienituloinen raskaana oleva yh, joka maksaa vanhaa asuntolainaa ja vuokraa yhtä aikaa.

Kuitenkaan pojalta ei puutu mitään. Ostan kaikki kirpparilta. Sieltä saa laatutavaraakin todella halvalla.

Poika saa asua omakotitalossa, ajaa vaikka kahdella polkupyörällä tai leikkitraktorilla tai polkuautolla. Palloja on pihalla muutama. Vaatteita on niin ettei varmaan kuukauteen tarvitsisi pestä (Reima, Marimekko, Esprit...)

Että mikä hätä vaikka rahaa on hyvinkin rajallisesti?

Olen itse hyvin toimeentulevasta perheestä ja nykyään vanhempani ovat varsin varakkaita. Olen saanut sellaisen mallin, että raha-asiat hoidetaan todella tarkasti ja rahaa on oltava. Mieheni taas on perheestä, jossa raha-asiat on hoidettu vähän niin ja näin. Esim. miehen isä on menettänyt talonsa velkojensa takia ja muuta sellaista.



Minä ja mieheni opiskelemme vielä. Olemme kumpikin osa-aikaisesti töissä. Sain kuulla, että minulla on lapsettomuutta aiheuttava sairaus. Rahatilanne ei ole todellakaan maailman paras lasta ajatellen, ja elämäntilannekin on hiukan vaiheessa. Jos kuitenkin biol. lapsia haluamme, pitäisi laittaa vauhtia.



Mä en tiedä, mitä uskallan tehdä. Pelkään kamalasti lapsen saamista tällaisessa tilanteessa. Pelkään myös lapsettomuutta. En ole ikinä ajattelut, että saisin lapsen näin köyhään elämänvaiheeseen, vaikka hyvin toimeen tulemmekin.

meille on reimatecit liian kalliita käytettyinäkin.tytöllä on eurolla ostettu välikausitakki, joka pitää hyvin tuulta ja vettä, mutta ei ole "mitään merkkiä", ulkoiluhousut, takki, lakki, lapaset ja kengät on kaikki vähän eri väriä, mutta ei se pienen tytön onnea pienennä hiekkalaatikolla. lapselta ei puutu mitään, on pyörä, leluja vaatteita, koti jne.. kaikki vaan kirpparilta ja halpoja tai lahjaksi saatuja. omatkin vaatteeni on kirpparilta eikä se koskaan ole haitannut. perhe on niin paljon tärkeämpi.

-2

Poika saa asua omakotitalossa, ajaa vaikka kahdella polkupyörällä tai leikkitraktorilla tai polkuautolla. Palloja on pihalla muutama. Vaatteita on niin ettei varmaan kuukauteen tarvitsisi pestä (Reima, Marimekko, Esprit...)

Että mikä hätä vaikka rahaa on hyvinkin rajallisesti?

jos olet pienituloinen? Tai ehkä ymmärrät pienituloisen käsitteen jotenkin toisella tapaa.

Poika saa asua omakotitalossa, ajaa vaikka kahdella polkupyörällä tai leikkitraktorilla tai polkuautolla. Palloja on pihalla muutama. Vaatteita on niin ettei varmaan kuukauteen tarvitsisi pestä (Reima, Marimekko, Esprit...)

Että mikä hätä vaikka rahaa on hyvinkin rajallisesti?

jos olet pienituloinen? Tai ehkä ymmärrät pienituloisen käsitteen jotenkin toisella tapaa.

Olen osa-aikatöissä pakukuskina (nyt tosin pitkä sairasloma).

Omakotitalo on mummonmökki (vuokra 200e/kk)

Ostan vaatteet ja vaatepaketit huutiksesta ja kirpparilta. Ne kaksi polkupyörää maksoivat yhteensä muistaakseni 14e. Leikkitraktori peräkärryineen taisi olla 9e ja venäläinen polkuauto on löydetty metalliromikselta. Pallot maksoivat varmaan 5e yhteensä.

Ja kun myyn vaatteet taas eteenpäin niin vähintään lähes omilleni jään.

Me saimme esikoisen opisekeluaikana. Minulla oli maisteriopinnot hyvällä mallilla. Kun tulin raskaaksi mulla oli syventäviä kursseja jäljellä, gradu aloitettuna ja muutenkin hyvä tilanne. Miehellä oli vielä 2,5 vuotta amk-opintoja tekemättä.



Oltiinhan me "köyhiä" vauvavuoden ajan. Minä sain minimiäitiyspäivärahaa ja puolisen vuotta myös opintorahaa, sitten valmistuin. Mies sai opintorahaa ja kävi kesällä töissä ja joskus iltaisin, ei säännöllisesti kuitenkaan. Lisäksi saatiin asumistukea. Luovutin äidinmaitoa 4kk, siitäkin tuli lisätuloja...



Kun esikoinen oli vuoden, aloin etsimään töitä. Kun hän oli 1v3kk pääsin työharjoitteluun puoleksi vuodeksi peruspäivärahan ja verottoman kulukorvauksen hinnalla. Ja meidän tulothan nousi huimasti, kun olin saanut vain pientä kotihoidontukea ;) Mies teki tuossa vaiheessa päättötyötään. Puolen vuoden jälkeen sain vakipaikan ja hyvän palkan. Mies valmistui ja sai vakipaikan myös heti.



Summa summarum. Olimme 2 ensimmäistä lapsiperhevuotta köyhiä. Asuimme kaksiossa vuokralla, söimme halpaa ruokaa, ostimme edullisia vaatteita, teimme hyvin pienimuotoisia kesälomareissuja jne. Lapselta ei puuttunut mitään, oli vaatteet, leluja, aina hyvää ja terveellistä ruokaa (olen mainio ja kekseliäs kokki, halpa ei tarkoita huonoa), onnelliset ja rakastavat vanhemmat. Emmekä muuttaisi tuosta mitään!



Nyt meillä on kaksi lasta, esikoinen on 6-vuotias. Materiaa on nyt paljon enemmän kuin silloin, mutta en kyllä koe sen takia olevani parempi äiti nuoremmalle lapsellemme! Ihan yhtä hyvät eväät elämään sai esikoinenkin ekoina vuosiaan.



Halusimme lapset nuorina. Tiesimme, että jonkun aikaa meillä olisi tiukkaa, mutta opiskelimme ja olimme tietoisia siitä, että elintasomme tulee nousemaan valmistumisen jälkeen. Opiskeluaikoina oli muutenkin jo totuttu kituuttamiseen, joten eipä sen lapsen syntyminen mitään uutta siinä mielessä tuonut...

Siis eihän kenelläkään ole "oikeutta perheeseen". Kyllä on aikoihin eletty kun voi lapsiakin tehdä piittaamatta pätkääkään siitä, pystyykö heidät itse elättämään.

myös meillä köyhillä on oikeus perheeseen. minä raskauduin suunnitellusti hetki ennen valmistumistani, mies oli työtön terveytensä takia. ei ollut mitään tietoa koska mies pystyy alkaa työskentelemään ja sen takia ei todellakaan jätetty perhettä perustamatta. nyt mies on töissä ollut pari viikkoa, lapsi tulee pian 2v, minä edelleen kotona, koska raha ei ole tärkeintä vaan se että saan hoitaa lapseni kotona, koska pienelle lapselle kotihoito on parasta.

ja minä olen köyhästä, mutta onnellisesta suuresta perheestä. mitä enemmän minä voisin lapsilleni tarjota, ai ne merkkivaatteet jotka multa puuttui :O ei, ei kyllä mun lapsuudessa sisarukset ja rakkaus, onnellinen koti ja hyvä kasvatus olivat paljon tärkeämpiä asioita.

ystäväni jonka äiti oli varakas yrittäjä oli lapsuutensa meillä mieluummin kuin yksin tyhjässä, rakkaudettomassa kodissa. onnellisempi oli meidän köyhässä kodissa

Ihmisillä pitäisi olla päävastuu omasta ja perheensä toimeentulosta. Miksi pitäisi ilman muuta olettaa, että muilla on velvollisuus kustantaa toisten perheiden eläminen? Ja mistä ihmeestä vedit älykkyyden ja ulkonäön tähän?

Pääsääntöisesti fiksut pystyvät suunnittelemaan elämänsä ja välttelemään taloudellisia katastrofeja paremmin kuin ne, jotka tekevät mitä huvittaa piittaamatta seurauksista.

Vai mitä oikein tarkoitat?

Esimerkiksi älykkyys ja varakkuus eivät kulje käsi kädessä - toinen on perinnöllistä, toinen ei.

Ne jotka ovat menestyjiä tämän päivän yhteiskunnassa eivät välttämättä selviäisi, jos yhteiskunta olisi toisenlainen.

Pitäisikö vähemmän kauniiden ja tavis ihmisten kieltäytyä jälkipolvesta, koska eivät ole hyvännäköisiä...jne tms

Varakkuus voi haihtua hetkessä. Tippuneita löytyy.

Mitä siis oikein tarkoitat?

ole puuttunut ruokaa, maitoa yms.. joka päivä teen terveellistä ruokaa, kasviksia ja hedelmiä syödään. kyse onkin siitä että puuttu vaan ne kalliit laitteet ja merkkivaatteet. mitään elintärkeää ei lapselta tule koskaan puuttumaan.

-2

Siis eihän kenelläkään ole "oikeutta perheeseen". Kyllä on aikoihin eletty kun voi lapsiakin tehdä piittaamatta pätkääkään siitä, pystyykö heidät itse elättämään.

myös meillä köyhillä on oikeus perheeseen. minä raskauduin suunnitellusti hetki ennen valmistumistani, mies oli työtön terveytensä takia. ei ollut mitään tietoa koska mies pystyy alkaa työskentelemään ja sen takia ei todellakaan jätetty perhettä perustamatta. nyt mies on töissä ollut pari viikkoa, lapsi tulee pian 2v, minä edelleen kotona, koska raha ei ole tärkeintä vaan se että saan hoitaa lapseni kotona, koska pienelle lapselle kotihoito on parasta.

ja minä olen köyhästä, mutta onnellisesta suuresta perheestä. mitä enemmän minä voisin lapsilleni tarjota, ai ne merkkivaatteet jotka multa puuttui :O ei, ei kyllä mun lapsuudessa sisarukset ja rakkaus, onnellinen koti ja hyvä kasvatus olivat paljon tärkeämpiä asioita.

ystäväni jonka äiti oli varakas yrittäjä oli lapsuutensa meillä mieluummin kuin yksin tyhjässä, rakkaudettomassa kodissa. onnellisempi oli meidän köyhässä kodissa

että pienituloiset eivät saisi lisääntyä! :) Mietin vaan teitä itseänne että jos jo nyt on vaikeaa saada rahat riittämään ja se teitä vaivaa, niin miten siihen tilanteeseen haluaa lisää suita ruokittavaksi? Ehkä en ole sitten ikinä kokenut oikeaa vauvakuumetta.



Olen pahoillani puolestasi nr 7, ymmärrän tuskasi.



Ap

Esim. opiskeluaikana köyhyys on yleensä tilapäistä. Suurimmalla osalla on kuitenkin tarkoituksena työllistyä ja siten parantaa elintasoaan. Mutta sitä minun on aika vaikea ymmärtää, että joku tekee tieten tahtoen vaikka neljännen lapsen tilanteeseen, jossa on hädin tuskin varaa ruokkia ja vaatettaa jo olemassa olevia lapsia. Esim. eräällä tuttavalla mies on työkyvyttömyyseläkkeellä, äidillä ei koulutusta viimeisin työkokemus Hessburgerin kassalta vuodelta -97, lapsi neljä ja viides tulossa. Jatkuva valitus rahan riittävyydestä ja siitä, ettei ole varaa ostaa ruokaa tai lapsille vaatetta edes kirpparilta. Ja tähän tilanteeseen tehdään lisää ruokittavia! En todellakaan ymmärrä.

Esim. eräällä tuttavalla mies on työkyvyttömyyseläkkeellä, äidillä ei koulutusta viimeisin työkokemus Hessburgerin kassalta vuodelta -97, lapsi neljä ja viides tulossa. Jatkuva valitus rahan riittävyydestä ja siitä, ettei ole varaa ostaa ruokaa tai lapsille vaatetta edes kirpparilta. Ja tähän tilanteeseen tehdään lisää ruokittavia! En todellakaan ymmärrä.

Ehkä nainen on sikiävää sorttia eikä mikään ehkäisy tehoa.

Olen kasvanut hyvätuloisessa perheessä, suuressa talossa ja mun vanhemmat sai mut 3-kymppisinä. Eli kukaan ei olisi odottanut multa tätä ratkaisua. Syy: olen aina ollut äärettömän lapsirakas ja halusin oman lapsen. Mulla on suuri sydän ja paljon rakkautta annettavana. Köyhää oli aluksi tottakai, kun omillemme muutettiin, mutta nyt vuosien jo vierittyä olemme keskituloisia. Lapsia nyt kaksi ja voin tarjota heille kaiken, mitä koen heidän tarvitsevan. Heillä on hyvät puhtaat vaatteet, ruokaa, leluja ja onnellinen, rakastava koti.

Kyllä meillä välillä vieläkin tiukkaa on, esim jos jotakin hajoaa, mutta aina on selvitty. Ei köyhä tarkoita tunneköyhää, eikä tavarapaljous kerro mitään "hyvästä" elämästä.

vaikka olisi miten vauvakuume päällä, taloudelliset realiteetit on otettava huomioon.

Esimerkiksi älykkyys ja varakkuus eivät kulje käsi kädessä - toinen on perinnöllistä, toinen ei.

lapsen voi tehdä :)

Me miehen kanssa päätettiin että lapsi saa tulla kun olin 18v, amiksen viimeisellä luokalla. Valmistuin vain 2vko ennen kun tein positiivisen raskaustestin :) Kesän olin töissä, oma autokin vielä. Sairaalasta suoraan muutin mieheni luokse (appivanhemmat saivat talon valmiiksi vasta sitten). Yhdessä vaiheessa möin autoni pois, sain ostettua hyvät tavarat lapselle jotka kestää seuraavillekin. Ja mitä me kahdella autolla? :)

Velkaa meillä on vaikka muille jakaa, mutta pystytään tällä hetkellä itsemme ja lapsemme elättämään ja tarjoamaan puhtaat vaatteet ja ruoat :)

Ei lapsi tarvitse kaiken maailman kalliita härveleitä kehittyäkseen :)