Lastenhankinta pienituloisena

Ei minulle tullut mieleenkään, että lapsiltani olisi puuttunut jotain oleellista. Opiskelut joustivat mukavasti ja sain viettää paljon aikaa pienten lasteni kanssa. Nyt lapset ovat jo koululaisia ja itse olen työelämässä, samoin mieheni. Kun saimme ensimmäisen ja toisen lapsemme, olimme kummatkin opiskelijoita. Rahasta oli tiukkaa, mutta lapset saivat tarpeeksi ruokaa ja vaatteita sekä leluja. Kolmannen lapsen syntyessä mies oli jo töissä ja itsekin olin viimeistelemässä opintojani yo:lla.



Minusta ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää tätä elämää. Emme kaikki ole samanlaisia emmekä halua samoja asioita samaan aikaan. Lasten pikkulapsivaihe oli taloudellisesti niukkaa, mutta pienet lapset eivät osaa vielä vaatia kovin paljoa; heille riitti turvallinen koti ja turvalliset vanhemmat. Vasta koululaiset alkavat kuluttaa enemmän, mutta silloinkaan ei kannata totuttaa lapsia täysin kritiikittömään kulutukseen. Meillä ainakin keskustellaan kuluttamisesta ja kaikki lapset säästävät itselleen rahaa.



Siinä ap olet kyllä oikeilla jäljillä, että minulle penninvenyttäminen ei ehkä tuntunut niin pahalta sen vuoksi, että lapsuudenkotinikaan ei ollut mitenkään varakas. Kun olin lapsi, meillä ei juuri ostettu mitään kovin kallista tai matkusteltu ulkomailla. Haluan kyllä tarjota lapsilleni tässä suhteessa jotain parempaa kuin olen itse saanut. Materiaa en niin arvosta, mutta haluan, että lapseni voivat matkustella ja nyt kun lapset ovat jo koululaisia, pyrimme tekemään 1-2 matkaa vuodessa. Toisaalta minustakin kasvoi ihan normaali nuori ja aikuinen vaikken ollutkaan kovin paljoa matkustellut.



Kyllä se niin vaan on, että myös köyhillä on oikeus perheeseen. Omasta elämästä tulee rakentaa itselle mielekäs ja merkityksellinen. Merkityksellisyyttä voi (ja pitääkin!) löytää muualtakin kuin taloudellisesta menestyksestä.

että monet ylipisto-opettajat sanoo, että on parempi saada lapset ennen maisteriksi valmistumista

Mieheni veljen perheeseen tulee lapsia pelottavalla vauhdilla. Jo nyt on kolme lasta, vanhin 3v. Ehkäisyä ei rouva uskonnollisesta syystä suvaitse.

Mies vaan sattuu olemaan huit hapeli. Rahat menee samana päivänä kun tulee. Lainaa on joka suuntaan. Välit sisaruksiin solmussa maksamattomien lainojen vuoksi. Luottotiedot menneet.

Kyseessä ei síis ole väliaikainen köyhyys, vaan kyvyttömyys käsitellä rahaa!

Peruskoulutus ei ole kummoinen ja työpaikka vaihtuu kaiken aikaa, rouva koko ajan kotona.

Meille tulee viestejä että rahaa pitäisi lainata kun vauvalle ei ole vaippoja!

Kyllä ihan hirvittää minkälaiseksi heidän elämä muodostuu. Lapset suloisia ja ihania, vanhenpien välit kireät raha huolien takia.

Kun perinnöllistä ovat minusta nuo molemmat.

Esimerkiksi älykkyys ja varakkuus eivät kulje käsi kädessä - toinen on perinnöllistä, toinen ei.

Monille standardi on omakotitalo, 2 autoa ja pari ulkomaanmatkaa vuodessa, meille riittää vähempikin. Olemme saaneet molemmat lapset minun ollesssa opiskelijana, toki mies käy töissä. Tämä on vain väliaikainen elämänvaihe, koen tärkeämpänä panostuksena sen, että toinen vanhemmista voi olla enemmän lasten kanssa. Opiskelu mahdollistaa sen. Tietenkin on suhteellista, että missä menee "köyhyyden" raja.

En ole mitenkään älyttömän rikas itsekään, mutta pidän outona ja typeränä sitä, että vaikka rahaa ei riittäisi elämiseen muutenkaan, niin siihen tilanteeseen vielä tehdään lapsia. En siis tarkoita sitä, että tarvitsisi olla rikas tai erityisen hyvin toimeentuleva, jotta voi tehdä lapsia, mutta mikäli jo ennen lasten tekemistä ollaan rahapulassa ja joudutaan hakemaan toimeentulotukea tai asumistukia jne. niin ei siihen tilanteeseen mielestäni tulisi yhtään lasta tehdä.

Lapsillekin tulisi kotoa opettaa periaate, että eläminen kustannetaan itse.



Miksi olisi niin vaikeaa odottaa hieman ja saattaa elämäntilanne sellaiseen pisteeseen, että elämiseen on varaa ja tehdä lapsia vasta sitten. Suurin osa ihmisistä kun nyt kuitenkin toivottavasti suunnittelee tekevänsä töitä ja tienaavansa elämiseen tarvittavat varat (ennemmin tai myöhemmin, osa esim. opiskelee pitkään, osa vähemmän).

En voi sanoa, että perheen perustaminen olisi mikään perusoikeus, mikäli on niin laiska ettei viitsi järjestää elämäänsä sellaiseen kuntoon, että perhe tulee toimeen omilla tuloillaan. Nämä tietenkin ovat taas mielipiteitä ja joku muu on eri mieltä kanssani.