Hoitaako miehesi lapsianne, jos olet poissa koko päivän tai yön yli?

Kyllä miun mies hoitaa mein lasta todellakin kun itse lähden käymään jossakin.Ennemminkin meillä on niin ettei halua lasta vietävän mihinkään hoitoon...itse haluaa hoitaa!

Nimittäin sen, että onko miehestä isäksi?

Oma isäni oli aivan avuton kusipää juntti, joka ei laittanut tikkua ristiin vaimonsa auttamiseksi. Ruo`an oletti kuitenkin aina olevan valmiina pöydässä odottamassa, kun nälkä iski, muuten alkoi rähistä. Lapsia oli kolme ja äitini kävi tietenkin kaiken lisäksi vielä töissä. Nykyään kun ajattelee, niin äitini eli kyllä aivan helvetillistä elämää sen ukon kanssa.

Mutta täällä kun kaikki paremmin tiedetään, niin kertokaapa minulle, että millä sen voi etukäteen tarkastaa, että onkohan tuo omakin ukko sellainen? Hirveän kiltti mies ja lapsista pitää, omia haluttaisiin kovasti. Entäs jos se onkin tällainen idiootti, kun joskus sitten lastensaannissa ehkä onnistaa? Onko teillä olemassa siihen jokin testi?

yksin ei halua heidän kanssaan jäädä pitkäksi aikaa. -ap

lasten ikä?

Serkullani on ap:n miehen kaltainen mies; ei kai koskaan hoida lapsia. Musta se on jotenkin ihan käsittämätöntä, mutta minkäs teet. Tilanne tuli serkulleni aikoinaan aikamoisena yllätyksenä, hän oli kuvitellut miehen osallistuvan taspuolisesti lastenhoitoon.

Antakaa isän viettää enemmän pakollista aikaa lasten kanssa.

(Jotkut juntit ei tee "pakottamatta" mitään.)



Eiköhän se isyys ala vauvan syntyessä... Toiset naiset saattaa omia vauvan hoidon itselleen, ja sitten parin vuoden päästä ihmetellään miksei mies tee mitään...



Mieheni hoitaa lapset siinä missä minäkin. Uhmaikäisten poikien kanssa pärjää kyllä paremmin... mutta hän ei olekaan päivät kotona kuten minä.

mieheni on hoitovapaalla 4 poikamme kanssa, ja pärjää hommassa hyvin, ehkä paremmin kuin minä.

Eli hoitaa.



Mutta aina ei ole ollut näin. Kun esikoinen syntyi, hänellä on uskalluksen puutetta olla vauvan kanssa kahden ihan lyhyitä hetkiä lukuunottamatta.



Esikoinen oli vajaa 4 v kun kakkonen syntyi ja olinkin sairaalassa 2 viikkoa. Johan oppi isä hoitamaan. Kun kakkonen oli vuoden, jouduin taas sairaalaan. Isän oli pakko oppia hoitamaan kahta ihan itsekseen ilman apuja ja lepoa.



Kun paranin ja tokenin taas töihin, mies totesi että on parempi että hän jää kotiin hoitamaan meitä kaikkia.



Mun työmatkoista eli yön poissaoloista hän ei edelleenkään tykkää, koska ei kuulema saa nukuttua vastuultaan. Onneksi matkoja ei ole usein eikä ne ole kuin 2-3 pâivân mittaisia.

Joskus aikoinani hermostuin tästä aiheesta neuvolantädille. Jos minä olen pois, mies on lasten kanssa siinä missä minäkin olen, silloin kun mies on pois. Kumpikaan ei HOIDA omia lapsiaan ;)



Mies tekee nelipäiväistä viikkoa ja vapaapäivinään saa paljon enemmän aikaiseksi kuin itse. Saattaa tehdä viikkosiivouksenkin ihan suit sait lasten kanssa. Useimmiten kyllä ovat vaan ja tekevät kivoja juttuja. Mutta koskaan minun ei tarvi jälkiä siivoilla miehen vapaapäivän jäkeen.



Itse kyllä välillä soitan mummon ja vaarin apuun iltapuuhiin, jos mies on pari päivää reissussa.

Hoitaa kyllä, kun olen töissä. Normaalit illat kuitenkin menee siten, että kun tulen töistä, mä teen ruokaa, mies makaa sohvalla/lukee lehteä, kun tarvii lepoa työpäivän päätteeksi. Mä raadan kunnes lapset saadaan nukkumaan ja sen jälkeen mies odottais jotain hierontaa tai vastaavaa... Sen mielestä se tekee enemmän ulkotöitä ja hoitaa kodin ulkopuolisia asioita (mm. autoihin liittyvää, mikä on tietysti totta, mutta käy tuskin koskaan kaupassa). Yks päivä se ilmoitti, että kun on sinä päivänä kuljettanu autot renkaidenvaihdossa, niin se on päivän kotityöt tehny. Mä sit hoidin kaiken iltaruljanssin. Jos ois etukäteen kerrottu, oisin voinu vaihtaa sen autoilla ajelun iltaraatamiseen, niin oisin saanu maata illan sohvalla:-) Kieltämättä usein tuntuu, että se on kolmas huollettava. Saa nähä tuleeko siitä ex... vaan eipä oo takeita, että vaihtamalla kummenis...

Mutta eiköhän tuollaiset asiat voi vaikka jutelle valmiiksi puolison kanssa. Eli ihan tuossa suunnitteluvaiheessa keskustella siitä, miten kumpikin kokee vanhemman roolin, pelottaako, jännittääkö, miten aikoo tulevan vastuun kantaa.

Ja sitten heti vauvan synnyttyä jakaa sitä vastuuta. Lykätä se itkevä vastasyntynyt isälle ja sanoa, että hoida tää... Kärjistettynä noin. Meillä minä olin vastuussa vauvojen ruokkimisesta imetysaikana, mutta muuten kumpikin teki mitä tarve vaati. Meillä mies oli vähän epävarma, tuin ja kannustin, en sekaantunut ja ollut päällepäsmärinä. Laitoin miehen lapsen kanssa esim. kauppaan tai lähdin itse jonnekin, ihan siis joskus keksimällä keksin jotain, että mies saisi vauva kanssa omaa aikaa. Vauvojen kanssa miehellä on ollut vähän tiukkaa, kun ne ei osaa sanoa mikä on hätänä ;) Mutta nyt kun lapset on 2v. ja 5v. niin mies on ihan yhtä pätevä kuin minäkin.

Ja siis todellakin hoitaa lapsia, jos minä olen pois. Ruokaa ei oikein osaa laittaa (tai siis ei halua opetella) ja monesti teen jonkun laatikkoruoan heille valmiiksi, jos olen pari päivää työreissussa. Mutta muuten kaikki hoituu eikä hänen tarvi multa neuvoja kysellä.

Nimittäin sen, että onko miehestä isäksi?

Oma isäni oli aivan avuton kusipää juntti, joka ei laittanut tikkua ristiin vaimonsa auttamiseksi. Ruo`an oletti kuitenkin aina olevan valmiina pöydässä odottamassa, kun nälkä iski, muuten alkoi rähistä. Lapsia oli kolme ja äitini kävi tietenkin kaiken lisäksi vielä töissä. Nykyään kun ajattelee, niin äitini eli kyllä aivan helvetillistä elämää sen ukon kanssa.

Mutta täällä kun kaikki paremmin tiedetään, niin kertokaapa minulle, että millä sen voi etukäteen tarkastaa, että onkohan tuo omakin ukko sellainen? Hirveän kiltti mies ja lapsista pitää, omia haluttaisiin kovasti. Entäs jos se onkin tällainen idiootti, kun joskus sitten lastensaannissa ehkä onnistaa? Onko teillä olemassa siihen jokin testi?

isä joutui heti alusta saakka olemaan hoitajana, kun minut leikattiin kahteen kertaan (tuli komplikaatioita sektiosta) ja isä siis hoiti lasta ensin sairaalassa ja sitten kotona kun minä olin sairaalassa. Nyt toisen lapsen synnyttyä on hoitanut molempia, kun minä lähden omiin menoihini (pari kertaa viikossa äidillä on vapaailta). Pienempää lasta ei vielä voi jättää koko päiväksi isän kanssa, koska imetän, mutta kun kasvaa, niin varmasti isä hoitaa molempia lapsia minun poissaollessani. Esikoisen kanssa ovat olleet viikon ilman minua (olivat lomamatkalla ja minä olin töissä) ja hyvin ovat pärjänneet.



Mutta sen sanon, että kun isä on lasten kanssa hän keskittyy vain lasten hoitamiseen. Kun tulen kotiin saa heti alkaa raivata paikkoja, koska mieheltäni puuttuu "vie mennessäs, tuo tullessas"-menttaliteetti kokonaan. Eli hoitaa lapset hyvin (pukee, syöttää, ulkoiluttaa jne.), mutta ei tee mitään kotihommia siinä sivussa.

teen pelkkää yötyötä. Toisaalta en saa harrastaa yhtään mitään, että mies pääsee viettämään lapsetonta aikaa mielensä mukan kun olen kotona.

Onhan ne hänen lapsiaan myös. Miksi silloin pitäisi joku toinen hoitaja hankkia jos isä on kotona kun äiti on reissussa?

Jutelkaa, jutelkaa ja jutelkaa asiasta ennen vauvan tuloa. Ja kun vauva tulee, älä edes epäile etteikö mies hoitaisi. Pidä asiaa itsestään selvyytenä: kun vauvalla on kakka, tokaise että taitaa olla vaipan vaihdon aika ja vaikka vie vauva isän syliin. Älä mene neuvomaan ja katsomaan vierestä, ellei hän itse pyydä apua. Sama pätee kaikkeen muuhun; sano että lähdet lenkille, menee puoli tuntia ja sitten vain ulos. Jos kyselet milloin miehesi olisi valmis hoitamaan ja ottamaan vastuuta, viestität miehellesi että hänen ei ole pakko tehdä asioita ja sitten asiat ehkä jäävät tekemättä.

Itse en tajua sitä miksi miehille jotkut naiset sallivat "sopeutumisajan" vauvan syntymän jälkeen vauvan ja kodin hoitoon, ei naisellakaan ole varaa sanoa että en ole vielä aivan valmis tähän hommaan joten en nyt tee kaikkea.

En oikein ymmärrä. Tottakai miehen kuuluu omat lapsensa hoitaa tilanteessa kuin tilanteessa, ei se ole mummin tai muun sukulaisen velvollisuus.

Mutta kodinhoito siinä samalla hänelle tekeekin sitten tiukkaa ja se ottaa välillä päähän. "Ei kuulemma vain pysty kaikkeen samaan aikaan." No, pääasia, että hoitaa hyvin lapset, mutta silti välillä ottaa pattiin.. Tästähän joku jo mainitsi aiemminkin.

Ainoa (tähän mennessä) lapsemme on nyt 1 v 3 kk ja vasta kerran olen ollut yötä poissa. Täytyy myöntää, että vähän jännitti, mutta hyvin oli mennyt - ja miehelle oli tosi tärkeää, että pääsi näyttämään, että pärjää pojan kanssa yön ylikin : )



Täytyy myöntää, että itse menin äitini luo vauvan kanssa, kun mies oli reissussa viikon : )

Eipä meillä ole tässä mammoja ja mummoja aina vahtimassa.. mies pärjää ihan hyvin, meidän lapset 3v ja 5v. Tekee ruoat heille, siivoaa ja touhuaa. Tyytyväinen siis saan olla.

Lisään vielä, että minun mieheni järjestää yleensä itselleen jonkin menon tai homman, jos minä olen poissa. Niitä menoja sanomme sitten mummolaan hoidon tarpeen syyksi. Menot voisi jättää hyvin menemättäkin, eivät ole siis mitään työmatkoja. Muuten hän on kyllä hyvä mies, vaihtaa vaippoja ym. -ap

Ja aivan mielellään. Välillä ottaa nuorimmat lapset (3 ja 4v) mukaan omiinkin menoihinsa (esimerkiksi kaverin luokse kylään tai kauppaan). Tai menee muuten vain heidän kanssaan ulos, varsinkin jos minulla on jotain tehtävää, tai haluan olla hetken rauhassa.