Johdonmukaisuus lasten kanssa; jos näin on kerran, näin on aina. Oikeastiko?
Tuosta liukumäenkiipeilyketjusta lähti ajatus harhailemaan. Moni perusteli sitä, että lapsi ei saa kiivetä liukumäessä väärään suuntaan sillä, että jos kerran antaa luvan kiivetä (kun muita ei ole, ei ole kuraista), niin lapsen on vaikea ymmärtää, miksi aina ei saisi. Eläinten koulutuksessahan tämä aika pitkälle pätee, mutta oikeastiko noudatatte tätä vielä kiipeilyikäisten lasten kanssa? Mihin asti tämä teistä sitten lasten kanssa pätee? Lapsellehan on kuitenkin melko tärkeää oppia ymmärtämään tilanteiden vivahde-eroja ja oppia tekemään itsenäisiä päätöksiä olosuhteiden pohjalta, ei totella sokeasti jotain ylhäältä annettua normistoa.
Meillä muistaakseni jo 3-vuotias ymmärsi ihan hyvin tällaisia selviä tilannekohtaisia eroja, eli ei voi kiivetä liukumäessä kun joku muukin haluaa laskea, voi kiivetä, kun olemme yksin leikkimässä. Pitää laittaa saappaat jalkaan, koska sataa vettä, ei tarvitse laittaa saappaita jalkaan, koska on kaunis ilma jne. Nyt kohta 6 täyttäessään osaa jo itsekin perustella ja järkeillä ihan hyvin ympäristön ja olosuhteiden vaikutuksia tekemisiinsä.
Ihan pienet nyt eivät tietysti kovin hyvin osaa vielä arvioida eri tilanteita, mutta ihan pienet nyt ovat muutenkin ihan vahdittavia, joten tilannearvion tekee joka tapauksessa aikuinen heidän puolestaan ja samalla voi kertoa syyt vaihteleviin päätöksiin asioiden suhteen. Meillä on myös mennyt tuon kohta 6-vuotiaan kohdalla ihan hyvin läpi se, että tietyissä asioissa hän on vielä liian pieni tekemään tar5peeksi luotettavia tilannearvioita ja siksi hänen pitää ehdottomasti aina toimia näin, vaikka esimerkiksi vanhemmat tai isoveli tai muut ihmiset saattavat joskus toimia toisinkin. Tämä on tietysti tärkeää, kun lapsi alkaa kulkea yhä enemmän ilman valvontaa. Mutta joka tapauksessahan lapset näkevät jatkuvasti vastoin heille opetettuja sääntöjä olevaa toimintaa ja tuntuisi aika tyhmältä väittää lapselle esimerkiksi, että ihmiset eivät varmaan vain tiedä sääntöjä, kun toimivat toisin kuin mitä lapselle on opetettu.
Kommentit (51)
Kaikki lapset ei ole niin varovaisia, että edes kerkeävät tuntea takan lämmön tai vähän vaan koskea.
Meillä 2-v iski salamana käden tulikuumaan takan kahvaan ja yritti avata luukun jolloin koko käsivarsi osui kuumaan takan luukkuun. Ei edes huomannut, että sattuu. Vasta kun oli irrottanut otteensa, niin vähän ajan päästä tuli kipu. Oli vanhempieni kanssa mökillä ja samassa huoneessa äitini kanssa ja silti jäi häneltä huomaamatta.
Takat ynm. kannattaa suojata hyvin ja kieltää ehdottomasti koskemasta.
Meillä vähän aikaa sitten 6-v poltti jalkansa kuumaan sähköpatteriin. Ei tarvinnut kuin vähän osua ja jo oli rakkulat jalassa.
sanoo fiksuja mielipiteitä mutta tässä viestiketjussa olet kyllä aika hakoteillä.
Tanssitaan tanssitunnilla (30-45min/vko, 20 krt/vuosi), hiihtää kuntoladuilla (1h/vko, 10 krt/vuosi), luistelee luistinradalla (1h/vko, 10 krt/vuosi), ui uimahallissa (1h/vko, 20 krt/vuosi) ja keilaa keilahallissa (1h/kk, 6krt/vuosi.)
Lasten pitäisi liikkua useita tunteja päivittäin. Monipuolisesti, omaehtoisesti, monipuolisissa paikoissa. Eli tanssia liukumäessäkin, hiihtää tandemina laudanpätkillä nurmikolla, puljata rantavedessä 4 tuntia päivässä läpi kesän, hiihtää talvella pihaa ympäri ja kevyenliikenteenväylällä, höntsätä luistinradalla kaikki illat koulun jälkeen, juosta hippaa tai kymmentä tikkua laudalla pitkin metsää, leikkiä tutkimusmatkailijaa siinä pahimmassa soisessa ryteikössä, kiipeillä puissa, kivillä ja kallioilla jne. kaikkea tätä monta tuntia ihan joka päivä. Sen lisäksi sitten jotain ohjattua pari kertaa viikossa harrastuspaikalla.
Kuinka usein lapsesi esimerkiksi juoksee ja hyppelee tai edes kävelee metsässä (huom. ei kuntopolulla tai muulla isolla polulla) tai muussa epätasaisessa maastossa? Toivon mukaan useita tunteja viikossa.
Ahaa, en tiennytkään, ettei ole muita liikuntamuotoja kuin nuo. Lapseni liikunta siis jää yksipuoliseksi koska, hän liukuu liukumäessä, keinuu keinussa, tanssii tanssitunnilla, hiihtää lumella eikä esim. soratiellä, luistelee jäällä, ui uimahallissa ja keilaa keilahallissa. Se siis tekee liikunnasta yksipuolista, että sitä tekee siihen suunnitellussa paikassa? Äly hoi... Luova välineiden käyttö on eri asia, mutta turha väittää liikuntaa yksipuoliseksi. Ei yhdessä härvelissä ole pakko tehdä kaikkia maailman asioita! Vai sinustako lapseni pitää tanssia, uida, luistella ja hiihtää yhtä kaikki liukumäessä, jotta hänestä ei tule yksipuolinen liikkuja! Jösses!
Lapseni eivät saa kiivetä liukumäkeä ylös.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö he liikkuisi.
Potkulaudat, polkupyörät, sukset, luistimet, jalkapallo, sählymailat jne ovat ahkerassa käytössä vuodenajan mukaan. Sen lisäksi uiminen (kesällä lähes päivittäin, talvella harvemmin hallissa) ja kävely, eritoten metsässä. Sitä harrastamme ympäri vuoden ja se onkin lasten lempitouhua. Metsässä kiipeilevät ja tasapainoilevat kaatuneiden puiden päällä, kiipeävät kallioiden ja kivien päällä, juoksevat epätasaisessa maastossa jne. Näiden lisäksi liikuntaharrastus kerran viikossa. Lapsemme ovat motorisesti taitavia ikäisekseen, kaikki kolme.
En usko, että jäävät mistään paitsi vaikka eivät saakaan kiipeillä liukumäessä.
tekstiin voisin yhtyä!! Tutulta tuntui kirjoituksesi!
meillä on sääntöjä jotka koskevat lapsia eri tavalla. Täysin ehdottomia sääntöjä ei taida olla muuta kuin: toisten tahallinen satuttaminen on kielletty, ilkeämielinen lällättely ja haukkuminen on kielletty, tavaroiden ja kodin rikkominen on kielletty, kynät ovat paperia varten ja sitten on turvallisuussäännöt: turvavyötä käytetään aina ja kypärät on päässä kun pyöräillään. Ai niin ja vanhempia totellaan. ;) Muuten sovellan ja saatan jopa muuttaa tuomiotani jos huomaan toimineeni hätiköidysti tai tehneeni vääriä johtopäätöksiä.
Puistossa meillä toimitaan niin, että koska pienimmäinen, 2v, tarvitsee eniten ohjausta ja apua vahdin eniten häntä. Tietenkin pidän silmällä myös kahta isompaa, 6v ja 4v, mutta he osaavat jo itse katsoa esim. liukumäessä, että eivät laske kenenkään niskaan johtuen varmaan suuresti siitä, että kun he olivat pienempiä näitä asioita käytiin uudelleen ja uudelleen läpi kuten nyt kuopuksen kanssa. Tarpeentullen tällä äidillä on "armeijaääni", joka kyllä kuuluu puiston reunasta toiseen jos todella tarvitsee komentaa omia.
sääntöihin pienestä pitäen, silläkin uhalla etä lapselle tulee paha mieli. Lapset kyllä ymmärtävät ja oppivat yleisiä sääntöjä niistä ei tarvitse luistaa, vaikka tuntuisi että voihan sitä nyt meidän lapsi.
Yhteisiä sääntöja on hyvä pitää mm. yleisissä puistoissa, ei kiivetä liukumäkeä ylös, se on alastuloa varten. Kun lapsi huomaa että hän saa luvan tehdä vähän järjen vastaistakin äidin siihen tukiessa, miten mahtaa olla sitten myöhemmässä vaiheessa?
Muistaako lapsi halutessaan tehdä yleisesti kiellettyä, että saihan hän silloinkin esim. kiivetä liukumäessä kun äiti lupasi vaikka muut eivät saaneet, äiti oli luvannut kun muita ei ole paikalla laskemassa. Mitä muuta lapsi alkaa tehdä sellaista, kun muut eivät ole näkemässä, kyllä hän sattaa uskaltaa, antoihan äiti silloinkin... Äiti on sellainen, joka antaa luvan vaikka muut eivät saisi...Mites nämä peilien vääntäjät kaduilla kulkiessaan, lumipallojen heittäjät, turhaan ovikellojen soittajat, ja monet, monet muut yhteiskunnassa vastaan tulevat asiat. Yhteisiä sääntöjä noudatamalla saa lapsi perusturvan ja luottamuksen. Olen monesti puuttunut esim. laivaristeilyllä pallomeressä liukumäessä kiipeilijöihin, osa lapsista heittää palloja, pitäisikö antaa heitellä pallomeren palloja, jos muita lapsia ei ole paikalla, erityislupaus omalle lapselle, koska lapsi kokee sen kivana? Osaako lapsi ja pystyykö, haluaako heti lopettaa omat erikoisluvat, jos mäkeen tulee muita lapsia, jos pallomereen tulee muita lapsia? Miksi yleensä pitää ata erityisoikeuksia, joita ei ole tarkoitettu saatavaksi?
Yhtä lailla voisi antaa lapselle luvan (opettaa hyville tavoille) avata esim. kerrostalopihassa vanhukselle oven vanhuksen tai ihan aikuisenkin kävellessä ovea kohti, lapsi voi olla kohtelias tervehtimällä, kiittämällä, ojentaessa jotakin -Ole hyvä. Kun esim. aikuiselta putoaa jotain, lapsi voi olla hyvätapainen ja nostaa antaen tavaran jne.
Pitäisikö lapsen antaa liukumäkikiipeilyn innoittamana myös seistä kenkineen yleisissä kulkuneuvoissa penkeillä, nähdäkseen ikkunasta ulos paremmin, lupa kiipeillä tukipylväässä, kun on niin ketterä? Millaisia aikuisia me haluamme tähän yhteisuntaa meidän jälkeemme. Tällaisten käsiin jää.
sanonnan - Rajat ja rakkaus, pärjää aika pitkälle.
Lapselle tulee antaa rakkautta, mutta rajat täytyy laittaa tarpeen niin vaatiessa. Lapsella on turvaton olo, jos hän saa tehdä kaiken haluamansa, kiellettyäkin. On lapsia toisaalta, joille ei tarvitse niitä rajoja kauheasti asettaa, mutta yleensä on jotakin kasvun varrella.
Vai etta on liukumaen yloskiipeaminen jotenkin jarjen vastaista kuten joku kirjoitti?! Hihiii...
Taalla Hollannissa lapsia stimuloidaan pienesta pitaen kokeilemaan ja keksimaan itse eri leikkimis- ja liikkumistapoja.
Liukumaissa todella kiivetaan jatkuvasti ylospain, joskus alastullessa tumpsahdetaan jonkun paalle, mutta ei hataa, pikkunaarmut tai kaatumiset eivat haittaa, niista opitaan! Leikkupuistoissa taalla nakee ihan eri tavalla kuin Suomessa kuinka lapset ovat luovia leikeissaan.
Alkaa opettako niista pikkumuruistanne tiukkapipoisia pikkupoliiseja.
Hyva aloitus Fletcher! :)
Eli naurettavaa väittää että liukumäkeä ylös kiipeäminen olisi oikeasti vaarallista. Lapset nimen omaan haluavat kokeilla omia rajojaan ja siinä tulee tietysti kolhuja, mutta "leuka veressä" ei ole todellakaan mikään paha asia vaan luonnollista elämää.
Meillä on kolme poikaa, jotka ovat aina saaneet kiivetä liukumäkeä ja liukasta jäämäkeä ylös, valuttaa sieltä kuravettä ja kiviä alas, kiivetä puihin, hyppiä keinusta ja kiipeilytelineen harjalta maahan. No nyt he ovat teinejä ja yksi harrastaa lumilautailua, toinen taitoluistelua ja kolmas skeittailee. Vieläkin sattuu onnettomuuksia, esim. taitoluistelija ei koskaan käytä kypärää vaikka tekee hurjia hyppyjä jäällä. Ja välillä aina parannellaan tärähtänyttä nuppia jääpussin kanssa. Mutta mitään ei voi voittaakaan jos ei mitään uskalla.
Juu ja minäkin kyllä kielsin poikia leikkipuistossa silloin kun sinne tuli ylivarovaisia nirppanokka-äitejä. Siirryttiin sitten metsään kiipeilemään puissa.
jokaikinen sekuntti.
Ja koska lapset saattavat olla vielä melko pieniä eikä heidän omaan arviointikykyynsä voi luottaa, on yksinkertaisesti helpompaa ja turvallisempaa kieltää kiipeily kokonaan.Eri asia jos olet siellä puistossa yhden lapsen kanssa. Voit vahtia häntä koko_ajan ja puuttua tilanteeseen mikäli lapsen oma arviointikyky pettää.
Ymmärrätkö?
i]
jossa otetaan muutkin huomioon, vaikka oma lapsi haluaisi mitä vaan, mutta kun on muitakin lapsia lähettyvillä...
En ole koskaan kästittänyt tuota selitystä. En koskaan. Jo ihan vauvasta olen puhunut lapsilleni ja selittänyt. varsinkin esikoiselle jaksoi selittää asioita. ainakin luulin hänen käsittävän täydellisesti että menee hoitoon 10 kk iässä ja äiti hakee pois taas. Oppi puhumaan nopeasti ja lauseilla.
En ymmärrä, että jonkun mielestä on taaperon (1v) saatava kylässä koskea toisten tavaroihin ja tutkia paikat kun saa tehdä kotonakin. jne.
Mielestäni lapsi ei ole vähä-älyinen. Meillä lapset ovat aina ymmärtäneet että on tilanteita ja on tilanteita. vaikka kotoan juostaan ja pompitaan, kirkossa ei. Ei yhtään heikkoa tee missään iässä.
enkä näe mitään syytä järjettömiin sääntöihin vain sääntöjen vuoksi.
kiipeileminen ja hyppiminen on tervettä luustolle ja motoriikalle ym. vahinkoja voi tulla joskus, tosin itselleni ei tullut vaikka itsekin kiipesin katot ja kaikki telinet. veri voi roiskua ja joskus sattuu, mutta se ei ole vakavaa, tai harvoin on.
Oikein ällöttää sellaiset kaikesta nipottavat ja toisten tekemisiä vahtivat puistomammat.
mitään näin idiottia harvoin kuulee. lapsi oppii esimerkistä. ei siitä että sinä pomotat toisia tekemään kuten sinä haluat ja palvelemaan sinua.
palvele sinä lapsia jos haluat heidän oppivan palvelemaan muita.
sääntöihin pienestä pitäen, silläkin uhalla etä lapselle tulee paha mieli. Lapset kyllä ymmärtävät ja oppivat yleisiä sääntöjä niistä ei tarvitse luistaa, vaikka tuntuisi että voihan sitä nyt meidän lapsi.
Yhteisiä sääntöja on hyvä pitää mm. yleisissä puistoissa, ei kiivetä liukumäkeä ylös, se on alastuloa varten. Kun lapsi huomaa että hän saa luvan tehdä vähän järjen vastaistakin äidin siihen tukiessa, miten mahtaa olla sitten myöhemmässä vaiheessa?
Muistaako lapsi halutessaan tehdä yleisesti kiellettyä, että saihan hän silloinkin esim. kiivetä liukumäessä kun äiti lupasi vaikka muut eivät saaneet, äiti oli luvannut kun muita ei ole paikalla laskemassa. Mitä muuta lapsi alkaa tehdä sellaista, kun muut eivät ole näkemässä, kyllä hän sattaa uskaltaa, antoihan äiti silloinkin... Äiti on sellainen, joka antaa luvan vaikka muut eivät saisi...Mites nämä peilien vääntäjät kaduilla kulkiessaan, lumipallojen heittäjät, turhaan ovikellojen soittajat, ja monet, monet muut yhteiskunnassa vastaan tulevat asiat. Yhteisiä sääntöjä noudatamalla saa lapsi perusturvan ja luottamuksen. Olen monesti puuttunut esim. laivaristeilyllä pallomeressä liukumäessä kiipeilijöihin, osa lapsista heittää palloja, pitäisikö antaa heitellä pallomeren palloja, jos muita lapsia ei ole paikalla, erityislupaus omalle lapselle, koska lapsi kokee sen kivana? Osaako lapsi ja pystyykö, haluaako heti lopettaa omat erikoisluvat, jos mäkeen tulee muita lapsia, jos pallomereen tulee muita lapsia? Miksi yleensä pitää ata erityisoikeuksia, joita ei ole tarkoitettu saatavaksi?
Yhtä lailla voisi antaa lapselle luvan (opettaa hyville tavoille) avata esim. kerrostalopihassa vanhukselle oven vanhuksen tai ihan aikuisenkin kävellessä ovea kohti, lapsi voi olla kohtelias tervehtimällä, kiittämällä, ojentaessa jotakin -Ole hyvä. Kun esim. aikuiselta putoaa jotain, lapsi voi olla hyvätapainen ja nostaa antaen tavaran jne.
Pitäisikö lapsen antaa liukumäkikiipeilyn innoittamana myös seistä kenkineen yleisissä kulkuneuvoissa penkeillä, nähdäkseen ikkunasta ulos paremmin, lupa kiipeillä tukipylväässä, kun on niin ketterä? Millaisia aikuisia me haluamme tähän yhteisuntaa meidän jälkeemme. Tällaisten käsiin jää.
Kai teille nipottajille ja pomottajille tulee hyvä mieli, kun saatte pienempiänne ja heikompianne pomottaa?
ällötttää kyllä käydä kyylien jakyttääjien vuoksi puistoissa ollenkaan siihen aikaan kun siellä on ihmisiä.
Nipottaa osotaan, pomottaa ja luetella sääntöjä joilla ei ole viihtymisen tai kohteliaisuuden kanssa tekemistä. harva opettaa huomaamaan toiset tai huomaa itsekään. hymy, tilan antaminen, huomaaminen.
mutta nipottaa osataan.
Sehän pitää: 1)määritellä ensin, 2)noudattaa sitä pilkuntarkasti, 3)jos erehdyt lipeämään tai joku av-mamma tulkitsee sen lipeämiseksi, olet vähä-älyinen ja säälittävä typerys, kun et pysy sanojesi takana, 4)maalaisjärkeä ei ole olemassakaan, on vain yksilöllinen tapa tehdä asioita
Kannatan maalaisjärkeä jossa otetaan muutkin huomioon, vaikka oma lapsi haluaisi mitä vaan, mutta kun on muitakin lapsia lähettyvillä...
että viestini 38 oli siis provo. Ettei kukaan fiksu av-mamma luule muuta.
Kyllä lapsia voidaan opettaa jo yhteisiin sääntöihin pienestä pitäen, silläkin uhalla etä lapselle tulee paha mieli. Lapset kyllä ymmärtävät ja oppivat yleisiä sääntöjä niistä ei tarvitse luistaa, vaikka tuntuisi että voihan sitä nyt meidän lapsi.
Yhteisiä sääntöja on hyvä pitää mm. yleisissä puistoissa, ei kiivetä liukumäkeä ylös, se on alastuloa varten. Kun lapsi huomaa että hän saa luvan tehdä vähän järjen vastaistakin äidin siihen tukiessa, miten mahtaa olla sitten myöhemmässä vaiheessa?
Mutta kyllä minä nyt luotan vähän siihen lapsen järkeenkin... Kyllä minusta lapsi osaa ajatella asian niinkin, että kun on vähän porukkaa, on sallitumpaa toimia vapaammin kuin jos on paljon porukkaa. Niinhän sitä tulee itselläkin tehtyä. Jos kahvilassa on vähän porukkaa, voi hyvin istua vähän pitempään vaikka tyhjän kahvikupin kanssa, jos on paljon porukkaa, pitää ottaa muutkin huomioon ja lähteä kohtuu ajassa.
Muistaako lapsi halutessaan tehdä yleisesti kiellettyä, että saihan hän silloinkin esim. kiivetä liukumäessä kun äiti lupasi vaikka muut eivät saaneet, äiti oli luvannut kun muita ei ole paikalla laskemassa. Mitä muuta lapsi alkaa tehdä sellaista, kun muut eivät ole näkemässä, kyllä hän sattaa uskaltaa, antoihan äiti silloinkin... Äiti on sellainen, joka antaa luvan vaikka muut eivät saisi...Mites nämä peilien vääntäjät kaduilla kulkiessaan, lumipallojen heittäjät, turhaan ovikellojen soittajat, ja monet, monet muut yhteiskunnassa vastaan tulevat asiat. Yhteisiä sääntöjä noudatamalla saa lapsi perusturvan ja luottamuksen. Olen monesti puuttunut esim. laivaristeilyllä pallomeressä liukumäessä kiipeilijöihin, osa lapsista heittää palloja, pitäisikö antaa heitellä pallomeren palloja, jos muita lapsia ei ole paikalla, erityislupaus omalle lapselle, koska lapsi kokee sen kivana? Osaako lapsi ja pystyykö, haluaako heti lopettaa omat erikoisluvat, jos mäkeen tulee muita lapsia, jos pallomereen tulee muita lapsia? Miksi yleensä pitää ata erityisoikeuksia, joita ei ole tarkoitettu saatavaksi?
Niin puutun minäkin, jos joku kiusallaan aiheuttaa ongelmia esim. pallomeressä. Tottakai. Vaikka lapseni saavat kiivetä liukumäkeä "väärään" suuntaan silloin, kun on rauhallista eikä muita paikalla. Ja toivon, että joku puuttuu omieni tekemisiin, jos sattuisivat joskus tekemään jotain yleisesti kiellettyä, sääntöjen vastaista. Mitä tulee pallonheittelyyn silloin kun muita ei ole paikalla, en osaa ottaa kantaa. Omani eivät mokomasta välitä, joten I don't know. Oikeasti, voisin ajatella, että jos lapseni olisivat kaksin pallomeressä ja haluaisivat heitellä toisiaan palloilla (ei pois sieltä pallomerestä), niin varmaankin saisivat niin tehdä. Ei se ole mikään erityisoikeus. Erityisoikeudeksi se muuttuisi, JOS antaisin lapselleni luvan heittää niitä palloja päin muita lapsia. Mutta sitähän he eivät saa tehdä.
Yhtä lailla voisi antaa lapselle luvan (opettaa hyville tavoille) avata esim. kerrostalopihassa vanhukselle oven vanhuksen tai ihan aikuisenkin kävellessä ovea kohti, lapsi voi olla kohtelias tervehtimällä, kiittämällä, ojentaessa jotakin -Ole hyvä. Kun esim. aikuiselta putoaa jotain, lapsi voi olla hyvätapainen ja nostaa antaen tavaran jne.
Hah. Se että lapseni kiipeävät tyhjää liukumäkeä aikuisten määrittelemään "väärään" suuntaan, ei sulje pois sitä, että opetan lapsilleni kohteliasuutta. Sitä, mitä puuttuu monilta aikuisiltakin. Olen miesvaltaisessa työpaikassa, eikä täällä kukaan pidä ovia toisille auki, eivät edes naisille, vaikka olenkin sellaisen kasvatuksen saanut, että miehet avaavat naisille oven, tai edes pitävät sitä auki seuraavalle tulijalle.
Pitäisikö lapsen antaa liukumäkikiipeilyn innoittamana myös seistä kenkineen yleisissä kulkuneuvoissa penkeillä, nähdäkseen ikkunasta ulos paremmin, lupa kiipeillä tukipylväässä, kun on niin ketterä? Millaisia aikuisia me haluamme tähän yhteisuntaa meidän jälkeemme. Tällaisten käsiin jää.
No ei tietenkään seisota penkillä, sehän on itsestään selvä. Vaikkakin monet lapset näyttää seisovan esim. hesburgerin tuoleilla ihan kengät jalassa. Ja aikuiset istuvat junassa kengät jalassa jalat vastapäisellä penkillä. Ihan ei-rinnasteisia asioita.
Minä opetan lapseni ennen kaikkea ottamaan muut huomioon. Siinä joku liukumäen väärään suuntaan kiipeäminen on pikkujuttu. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että turhia kieltoja on vältettävä. Nämä nicopetterit, joitten äitit seisoo karjumassa kieltoja kaikkeen (ei saa ottaa liian lujaa vauhtia keinulla, ei saa juosta soralla liian lujaa, ei saa sitä eikä tätä), eivät huomaa, että kielloillaan saavat aikaiseksi kahdenlaista lopputulosta a) nicopetteri ei opi tuntemaan omia rajojaan, sitä mihin pystyy ja b) nicopetteri tekee salaa kaikkea kiellettyä, ja kun sitä tekee salaa, tulee vauhtia tekemisiin ja sitä myötä hutilointia ja sitä myötä vahinkoja.
Loppukaneetti: tottakai kiellän lapsiani, mutta pyrin välttämään turhia kieltoja.
No, on tämäkin... :D
Meillä ei lapsi kiipeä liukumäkeä ylöspäin piste. Mä en näe yhtään mitään järkevää syytä miksi sen pitäisi liukumäkeä kiivetä ylöspäin. Ja jos lapsen motorinen kehhitys tai liikunnan saaminen päivittäin on kiinni jostain liukumäen ylöspäin kiipeämisestä niin... huoh! Ei kukaan oikeasti voi ajatella noin.
Meidän leikkipuistossa jossa me yleensä käydään on kierreliukumäki -kun olet alhaalla et näe ylös ja kun olet ylhäällä et näe alas. Toisekseen leikkipuistossa on vilkkaina päivinä parisenkymmentä lasta joten ruuhkaa piisaa liukumäessä. Paljon yksinkertaisempaa on pitää siitä kiinni että ylös ei kiivetä, ei silloinkaan kun liukumäkeä ei ole käyttämässä muita lapsia. Kolmannekseen meidän lapsi on päivähoidossa. Ei ne sielläkään ylöspäin kiipeile liukumäkeä vaikka yksin olisivatkin käyttämässä sitä muiden lasten leikkiessä hiekkalaatikolla.
Ahaa, en tiennytkään, ettei ole muita liikuntamuotoja kuin nuo. Lapseni liikunta siis jää yksipuoliseksi koska, hän liukuu liukumäessä, keinuu keinussa, tanssii tanssitunnilla, hiihtää lumella eikä esim. soratiellä, luistelee jäällä, ui uimahallissa ja keilaa keilahallissa. Se siis tekee liikunnasta yksipuolista, että sitä tekee siihen suunnitellussa paikassa? Äly hoi... Luova välineiden käyttö on eri asia, mutta turha väittää liikuntaa yksipuoliseksi. Ei yhdessä härvelissä ole pakko tehdä kaikkia maailman asioita! Vai sinustako lapseni pitää tanssia, uida, luistella ja hiihtää yhtä kaikki liukumäessä, jotta hänestä ei tule yksipuolinen liikkuja! Jösses!