Mikä on noloin tilanne jossa olet oksentanut?

Aamulla klo 8 Ärrän jonossa krapulassa. Roskikseen osuin sentään. Pistin vaan aurinkolasit silmille ja jatkoin jonottamista....

Ensimmäisessä raskaudessa oksensin jostain viikko plussasta sinne synnytykseen asti, tiputuksestakin piti hakea vauhtia. Siinä tuli sitten monet kerrat oksennettua vaikka missä, kerran en ehtinyt parkkeerata autoa joten syliinhän se tuli - onneksi kotipihan parkkipaikalla. Noloin varmaan oli se kun lähdimme veljeni luokse toiselle puolelle suomea käymään (oli muuten ihana matka autolla kun autossa pahoinvointi vaan yltyi) ja sillä reissulla näimme myös veljen tuoreen avokin ensimmäistä kertaa. Tein varmasti hyvän ensivaikutelman kun tulivat ulko-ovelle vastaanottamaan meitä ja minä syöksyin siihen oven edustan pensaalle oksentamaan. Kyllä hävetti, tässä mä oksennan teidän koristepensaaseen ennen kun ehdin edes heippaa sanoa. Tietysti noloja oli myös sellaiset kun syöksyin vaikka kaupasta ulos (mikä aina positiivista, ettei lennä kaupan lattialle) ja oksensin keskellä ihmisiä kuhisevaa ostaria. Jossain vaiheessa lakkas kyllä nolottamasta kun vitutus kasvoi suuremmaksi kuin hävetys.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 23:00"]Kaverin tupareissa keittiön lavuaariin. Huvipuistossa laitteen jälkeen puskaan jonon kulkiessa vieressä. [/quote] Mun sisko oksensi pyörivässä huvipuistolaitteessa. Oksu tuli suusta oikein komeassa kaaressa. :-/

[/quote]Hahaa! Ollaankohan oltu siskosi kanssa samassa laitteessa? (ei osunut meihin) Missä huvipuistossa? 

Täydessä linja-autossa :( Onneksi poikaystävä älysi tarjota muovipussia kun tajusi mun humalatilan ja pahoinvoinnin vakavuuden... Hävetti silti kun kaikki ympärillä olevat ihmiset kuuli/näki mutta sentään en sotkenut bussia yrjölläni...

Darrassa kaupungilla keskellä päivää..

Harmi, että niinkin luonnollista asiaa kuin oksentamista joutuu häpeämään :( mutta uppia! Ap

Hammaslääkärissä. Multa otettiin muotti ylähampaista rautoja varten ja sitä mönjää taisi olla vähän liikaa. Aloin heti yökkiä mutta lääkäri piti sitä hökötystä väkisin mun suussa. Lopulta oksensin. Tämä ei kuitenkaan hammaslääkäriä häirinnyt, muottia pidettiin suussa niin kauan kun kuuluukin joten istuin siinä oksennukset suussa, paidalla ja housuilla vielä ties kuinka kauan. Kun oli valmista niin lääkäri katsoi lopputulosta ja totesi että joudutaan ottamaan uusiksi.

Tästä on muistona järkyttävä hammaslääkäripelko.

Oon vähän myöhässä mut siis... mun äiti tuli oksennustautiin vähän alle viikko sit. Mun sisko tuli oksennustautiin puoli viikkoa sit. Se on vieläki oksennustaudissa, äidiltä se meni ohi päivässä. No mutta kuitenkin, tänään olin mun kaverin kanssa ulkona kun tuli yhtäkkiä kauheen huono olo. Sanoin että mun pitäis mennä kotiin (vaikka ei oikeest pitäny mut en halunnu sanoo sille et mulla on huono olo) mä sit lähin ja alko vähän huippaa. Ajattelin vaan ”pystyn tähän, en oksenna, kävele, kävele, kävele”. No eihän toi mitään auttanu, kyykistyin lumipenkkaan ja oksensin. Oksu lens suoraan mun kenkien päälle, meni sitä vähän housuillekkin (no onneks suurin osa meni lumipenkkaan). Kotiin kävellessä toivoin ettei kukaan tuttu tuu vastaan. Sit kun pääsin kotiin niin uudestaan oksentamaan :( ärsyttää se että olin viikko sit kuumeessa, ja viimeksi oksennustauti oli kaks kuukautta sit...

Taksissa oksensin ja heräsin putkasta ilman muistikuvia.

Ja siis nolotti, koska se penkka mihin oksensin oli ihan yhden talon vieressä, ja jotkut 5 vuotiaat tytöt näki mun oksentelun

Asemalaiturilla ja junassa. Iski noro matkalla kotiin. Ei kyllä hävettänyt, olin häpeän tuolla puolen. Tunsin jälkikäteen kyllä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka tartutin.

Opiskelijaillassa oli pojilla itse tehtyä kaljaa. En tullut humalaan ja ihan virkeänä kävelin kouluun seuraavana aamuna. Yhtäkkiä labrassa alkoi kuvottaa ja ehdin juuri ja juuri vessan puolelle, missä oksensin eteisen lattialle.

53 lisää että olen oksentanut linja-autoissa useinkin, mutta osaan varautua siihen koska kärsin matkapahoinvoinnista. Aina ei varautuminenkaan auta. Vältän noissa matkustamista, mutta joskus on ollut tilanteita, että pakko lähteä. Sellainen oli mm. työvoimapoliittisen kurssin yrityskäynti. Onneksi sain pidäteltyä sen oksennuksen siinä, mutta kaikki luulivat että on krapula kun voin niin huonosti.

Bussissa lattialle. Onneksi istuin ihan takana. Sitten toisen kerran työharjoittelussa ekana päivänä kesken perehdytyksen. Htto että häpesin!

No joskus 4vuotiaana, yllätyksenä kaupassa ku olin mutsinkans. Nii oksensin.):xd

Raskaana ollessa keskellä kävelykatua palmun juurelle. Ja ihan täällä suomessa, en tiedä miksi ne palmut oli siihen raahattu ! En  näyttänyt vielä raskaana olevalta ja ihmiset katsoivat paheksuen, luulivat että olin kännissä.

Minulla oli voimakas raskauspahoinvointi. Yleensä se oli pahimmillaan aamuisin ja kuumassa autossa. Usein ehdin vessaan, mutta muutamana aamuna oli pakko pysähtyä oksentamaan kesken automatkan töihin mennessä. Kerran olin taas menossa töihin ja raskauspahoinvointi oli alkanut jo kotona, jossa olin oksentanut pari kertaa. Söin autossa kuivaa sämpylää. Yhtäkkiä oli pakko päästä pois autosta ihan välittömästi. Pysäytin auton bussipysäkille ja kun pääsin ulos autosta, alkoi laatta lentää. Taakse ajoi sattumalta poliisiauto. Konstaapeli tuli kysymään, mikä on rouvan ajokunto! Ja tökkäsi puhallusmittarin suun eteen. Olin oksentanut auton viereen, ajoradalle ja omalle takillekin osuen. Puhalsin kuitenkin nollat. Kun sanoin, että kyse on raskauspahoinvoinnista, vanhempi poliiseista (noin 55 v) sanoi, että he nyt kuitenkin sakottavat ja antavat huomautuksen, koska olen parkkeerannut bussipysäkille siten, ettei bussi mahdu pysähtymään. Itku kurkussa pyysin anteeksi. Nuorempi poliisi onneksi heltyi ja sanoi, että eiköhän pelkkä suullinen huomautus riitä, kun kenellekään ei aiheutunut vaaraakaan.

Kevättalvi, olimme olleet risteilyllä ja matka laivalta kotiin taittui bussilla. Menomatka oli sujunut hyvin ja samoin itse  risteily, mutta paluumatka..  Bussissa oli kuumaa ja tunkkaista,  tuli hirveän paha olo. Olin näet viikolla 27 raskaana!

Joku jumitti vessassa, joten oksensin muovipussiin . Koko bussi lemusi, mies rauhoitteli 3v esikoista että äiti on ihan kunnossa ja minä huutelin ihmisille että älkää pelätkö, ei tää tartu. Vessa vapautui ja menin sinne yökkimään, vapisin ja hikoilin.   Sitten  kuski ilmoitti tauosta  ja olin helpottunut että jes, raikasta ilmaa ja kylmää juomista!  Ostin sokeritonta limsaa, salmiakkia ja  istuin ulos aurinkoon.  Tuntui jo paremmalta.

Kun palasimme kuumaan ja keinuvaan bussiin, huono olo  palasi . Oksensin sulamatonta salmiakkia ja kokista, nam.  Elämäni hirvein bussimatka!    Eikä matka ollut "kuin " Helsingistä Mikkeliin.

Yhdessä työpaikassa oksensin käytävälle. Kiva mennä pomon luo.

Vierailija kirjoitti:

Astetta fiinimmän ravintolan pöytään. Oli anoppini syntymäpäivät joten olimme suurehkolla porukalla illastamassa. En ollut edes juonut tippaakaan alkoholia, joten valitettavasti sen piikkiin en pysty laittamaan tätä elämäni nolointa hetkeä. Kesken illallisen mieheni lohkaisi jonkun maailman huonoimman vitsin, ja minulla tietysti oli juuri suu täynnä ruokaa. Aloin siinä sitten ensin kevyesti hihitellä yrittäen samalla nielaista suun tyhjäksi. No eihän se onnistunut. Sain elämäni järkyttävimmän huutonauruhepulin ja oksensin kaaressa pöytään. Ja koska ei missään nimessä riittänyt että oksennusta tuli vain suusta, valui sitä myös nenästä suoraan syöiini. Luultavasti myös pieraisin samalla.

Minulla on vastaava kokemus! Mummon 80 v synttäreillä sain naurunpyrskähdyksen seurauksena kahvin väärään kurkkuun, mistä seurasi raju yskä, ja sittenhän eväät jo lensivätkin kaaressa syliin ja pitkin pöytää nenän sekä suun kautta.