Vanhempani ostivat siskoni vauvalle uudet rattaat 7 vuotta sitten,

Ja muiden on turha siitä mieltään pahoittaa? Sanot vaan että no aina ei mene elämä tasan...



"Vaaditaan vielä aikuisenakin tasan saman verran karkkia kuin sisaruskin"

Ja muiden on turha siitä mieltään pahoittaa? Sanot vaan että no aina ei mene elämä tasan...

"Vaaditaan vielä aikuisenakin tasan saman verran karkkia kuin sisaruskin"

aikuiselta ihmiseltä ei. Ellei sitten ole jäänyt sinne sisarkiistojen pyörteisiin...

ne vanhat vaunuthan voi viedä vaikka mummolavaunuiksi niin ei tarvitse raahata omia mukana. Siitä hyötyy kaikki!



Kai ne vanhemmat voivat avustaa teitä jotenkin muulla tavalla, vaikka vaatteita tai turvaistuimia, polkupyöriä jne kyllä niitä ostoksia tulee vielä paljon muitakin kuin ne vaunut.

...tässä tarkoitettiin sitä, että kun kirjoittaja odotti ensimmäistä lastaan, niin silloin ajatteli, että rattaiden hankkiminen vauvalle vaunujen sijaan on kummallista. Ei välttämättä ajattele enää.

että sitä ei ensimmäistään odottava äiti mitenkään ymmärrä. Mulle kävi ihan samoin kaverilla oli yhdellä lapsella olleet tosin 5 vuotta vanhat vaunut, mutta en missään nimessä halunnut niitä.

Vaunut maksavat ihan järjettömän paljon siihen nähden mitä niitä tarvitaan. Kummastelin osastolla rv 32 kun neljättä lastaan odottava sanoi että meille ei hankita näin kevätvauvalle vaunuja ollenkaan vaan rattaat, sellaiset missä selkänoja menee ihan vaakaan. Minusta oli todella outoa, että joku ei välitä vauvastaan tuon vertaa.

Terveisin 5 vuotiaan äiti

Minakin kummastelen, etta mita pahaa pelkissa rattaissa? Niihinhan saa kaikenmaailman kantokasseja....

nim. merkilla "kahdet rattaat, eika yhtiakaan vaunuja"

Minusta lasten tasa-arvoinen kohtelu ei ole sitä, että jokainen saa tasan saman verran samalla kertaa vaan, että jokainen saa tarvitsemansa silloin kun sitä tarvitsee. Eli ap:n tapauksessa tasa-arvoista kohtelua olisi, että ap:kin saisi nyt uudet vaunut esikoiselleen kun niitä kerran tarvitsee.



Minä ymmärrän, että myös aikuista sattuu se, että kokee olevansa vähempiarvoinen omille vanhemmilleen kuin sisarus. Me olemme aina vanhempiemme lapsia vaikka miten olemme aikuisia. Tietenkin kaikki haluamme kokea olevamme rakastettuja ja tärkeitä ja se sattuu jos tuntee olevansa vähemmän tärkeä.

varmaan tarkoitti juuri sitä, että esikoista odottavana tuo vaunujuttu oli tosi tärkeä. Omien kokemusten myötä on vasta tajunnut, kuinka lyhyt se käyttöikä on ja rattaillakin pärjää.

että sitä ei ensimmäistään odottava äiti mitenkään ymmärrä. Mulle kävi ihan samoin kaverilla oli yhdellä lapsella olleet tosin 5 vuotta vanhat vaunut, mutta en missään nimessä halunnut niitä.

Vaunut maksavat ihan järjettömän paljon siihen nähden mitä niitä tarvitaan. Kummastelin osastolla rv 32 kun neljättä lastaan odottava sanoi että meille ei hankita näin kevätvauvalle vaunuja ollenkaan vaan rattaat, sellaiset missä selkänoja menee ihan vaakaan. Minusta oli todella outoa, että joku ei välitä vauvastaan tuon vertaa.

Terveisin 5 vuotiaan äiti

Minakin kummastelen, etta mita pahaa pelkissa rattaissa? Niihinhan saa kaikenmaailman kantokasseja....

nim. merkilla "kahdet rattaat, eika yhtiakaan vaunuja"

No saavat saavat ostaa mitä lystäävät ja jättää ostamatta, mutta se ilman jäänyt voi siitä pahoittaa mielensä! Eikä se ole mikään virhe josta täällä av:llä pitäisi lytätä.

kamalaa tuollainen vertailu ja laskeminen.. toi sai anopilta sitä ja toinen tätä, ja joku jäi ihan ilman.. mitäs sitten, kai ne isovanhemmat saa ihan itse päättää mitä ostavat ja kelle ostavat vai ostavatko ollenkaan.

Siksi koska olettaa selvästi, että vanhemmilla on velvollisuus ostaa tasan tarkkaa samat välineet heille kuin muillekin. Kannattaako moinen mielen pahoitus?? Auttaako se tilanteessa jotenkin, onko siitä hyötyä?? Meinaako ap kytätä loppuelämänsä ja laskea mitä toiset saavat ja saako itse saman? Siitäkö se onni elämässä tulee? Vaaditaan vielä aikuisenakin tasan saman verran karkkia kuin sisaruskin. Voi elämä.

MUTTA! Jos tätä jatkuu aina. Aina-aina-aina menee niin, että toisen lapset saa kaiken uutena ja toisen käytettynä, niin kyllä ne lapsenlapsetkin sen jossain vaiheessa huomaa. Lapsenlapset ei osaa ajatella, että ukki ja mummo on nyt viisaudessaan ostaneet yhdet hyvät ja kaikkien on niillä pärjättävä. Ei, lapsenlapset ajattelevat, että toisia suositaan.

Jos tämä sama suosiminen jatkuu myös ajan jakamisessa, käy se jossain vaiheessa myös vanhempien hermoille.

Työkaverini sai vanhemmiltaan rattaat/vaunut/yhdistelmät kans aikanaan. Sattui vain niin "kivasti" että lapsi syntyi vuoden vaihteen jälkeen, jolloin vaunut ostettiin joulun jälkeen. Ja sitten nämä vanhemmat ostivat nuoremmalle sisarukselle "vastavuoroisesti" sukset (tai pyörän tai jotain en muista tarkkaan). Mutta kun tämä nuorempi sisar sai lapsensa - kesäaikaan - vanhemmat ostivat nuoremmalle vaunut/yhdistelmät/rattaat, eivätkä vanhemmalle sisarukselle mitään.

Kyllähän noista vuosien varrella tulee ihan kiitettävä summa, jos se aina noin menee. Siinähän ikäänkuin se suosittu lapsi saa ennakkoperintöä. Huonossa tapauksessa se syö sisarusten ja samalla myös näitten lasten eli serkusten välejä. Minusta se ei ole mikään pikkujuttu.

Ja mitä tulee AP:hen, tottakai minäkin olisin olettanut, että ap saa ne rattaat, kuten oli vanhempikin sisarus saanu. Sen pitemmälle en lähtisi olettamuksissani. Mutta tuohon asti kyllä. Rattaat/vaunut on jostain syystä tosi tunnejuttu.

nimim. ihminen, joka ei saanut niitä yhdistelmiä, jotka olisi halunnut, kun ne maksoi liikaa ja tuntee siitä vieläkin pientä itsesääliä ;-)

jos yks saa vaikka kummilta karkkipussin, niin emme kiiruhda heti ostamaan kaikille muille samanlaista. toki muille tulee välillä paha mieli, mut ovat kyllä jo oppineet et aina ei vaan kaikki saa..

siis olette aikuisia ihmisiä ja todennäköisesti läheisiäkin ? Kyllä minä voisin sanoa että haluasin kyllä omalle lapselleni uudet vaunut koska se on minulle tärkeää. Tai että koet tilanteen niin että ei ole tasa-arvoista että sinun lapsesi saa vain vanhat.



Voihan olla että mummo ajatteli koko ajan että ostaa teille jotain muuta tilalle kun säästyy nuo vaunurahat. Tai sitten ei tajunnut ollenkaan miten sinä näet asian. Voitko rauhallisesti selittää sinun näkökantasi asiaan. Tietenkään mummon ei tarvi sinulle antaa tuota rahaa tai vaunuja jos ei halua mutta sitten tiedätte kumpikin mikä on tilanne.



Muistaakseni vanhempani ovat ostaneet veljieni lapsille vaunut (en ole varma) ja taisivat tarjota sitä meillekkin mutta ostettiin kuitenkin mielummin itse käytetyt. Minä kun en piittaa siitä ovatko uudet tai muodikkaat.



Vanhempani hoitivat enemmän veljeni lapsia kun nyt minun mutta asummekin kauempana. Noo veljeni varmaan aikanaan hoitaa enemmän vanhempia kun tarvivat apua. Meitä on viisi sisarusta ja jo pienestä meidät on opetettu että aina kaikki ei mene tasan. Tulemme vieläkin hyvin toimeen eikä tarvi kadehtia toisen omaa...

Kummi on yleensä kummi perheen yhdelle lapselle, ne isovanhemmat ovat (pitäisi olla) isovanhempia perheen kaikille lapsille.

Mutta siis sun mielestä olis ok että isovanhemmat tuovat yhdelle lapselle karkkia ja muille ei?

jos yks saa vaikka kummilta karkkipussin, niin emme kiiruhda heti ostamaan kaikille muille samanlaista. toki muille tulee välillä paha mieli, mut ovat kyllä jo oppineet et aina ei vaan kaikki saa..

Minusta lasten tasa-arvoinen kohtelu ei ole sitä, että jokainen saa tasan saman verran samalla kertaa vaan, että jokainen saa tarvitsemansa silloin kun sitä tarvitsee. Eli ap:n tapauksessa tasa-arvoista kohtelua olisi, että ap:kin saisi nyt uudet vaunut esikoiselleen kun niitä kerran tarvitsee.

Minä ymmärrän, että myös aikuista sattuu se, että kokee olevansa vähempiarvoinen omille vanhemmilleen kuin sisarus. Me olemme aina vanhempiemme lapsia vaikka miten olemme aikuisia. Tietenkin kaikki haluamme kokea olevamme rakastettuja ja tärkeitä ja se sattuu jos tuntee olevansa vähemmän tärkeä.

Siis omassa lapsen kasvatuksessa. Että tasa-arvo ei ole sitä, että saa samalla kertaa samat asiat, vaan tarvitessaan. Sama pätee vanhempien aikaan ja sen jakamiseen, kunhan vain pitää huolen ettei yksi avuntarvitsija oikeasti imaise kaikkea apua.

Lisäksi lasten luonteet vaikuttaa paljon. Jos yksi lapsi on ahne, siinä pitäisi vanhempien osata katsoa myös siihen. Että toiset lapset voivat jäädä huomioimatta, kun se yksi vie ajan ja rahat ja resurssit. Samassa tilanteessa, missä yksi lapsi vielä sätkii itseksensä, on tämä toinen jo rohmunnut molemmat vanhemmat avukseen. Eikä se sätkijä koskaan edes saa tehtyä tiettäväksi, että hänelläkin on raskasta/vaikeaa/hankalaa, kun sitä ei koskaan edes kysytä. Eikä anneta mahdollisuutta kertoa, kun saa jo silmät ja suut täyteen tämän ahneen vaikeuksia.

AP ymmärrän sinua täysin! Kyse ei ole sisarus kateudesta lainkaan vaan tasapuolisuudesta lapsenlasta kohtaan ja vaikka tiedän itse Emmaljungia kolmella lapsella käyttäneenä, että ne hyvin pidettyinä on varmasti kuin uudet, niin ei se ole teille sama asia saada täysin uusia ja tässä tapauksessa saada niitä isovanhemmilta teidän vauvalle.. En ottaisi niitä siskon vanhoja vaan ostaisin itse uudet jos haluatte vauvallenne uudet vaunut.



Vaunut oli esikoiselle yksi tärkeimmistä jutuista ja muistan että se, että ne oli uudet oli minullekin tärkeä asia! En olisi millään huolinut käytettyjä, nyt ajattelen toisin, kolmen lapsen äitinä ja ottaisin käytetyt jos vielä lapsia tulisi mutta tilanne on nyt eri ja esikoiselle haluaisin varmasti vieläkin uudet! Pidä siitä kiinni jos näin haluat!



Ja se yksi kommentti täällä kun oli rv32 ollut sairaalassa ja ihmetellyt kun usean lapsen äiti halusi keväällä vain rattaat niin kait tää esikoistaan odottava ajattelee siis nyt asiasta eritavalla..sitä hän tarkoitti, että piti tärkeänä vaunuja silloin muttei enää vaan ymmärtää nyt sen ettei ne ole niiiiiiiiin tärkeät vaan niillä rattailla todellakin pärjää!

ja rakastaminen vaatii jotain tavaraa näytöksi, mitä kallimpaa, sitä enemmän lasta/lastenlasta rakastetaan. Onneksi jotkut osaavat asian ilmaista toisinkin...

mummolla oli vain yks, ja ajatteli et just tuo lapsi siitä pitäisi. toiset ei saanut mitään. ja tuo kummijuttu oli ihan vain vertaus tilanteesta jossa yks vain saa vaikka sitten karkkia ja muut jää ilman..

Kummi on yleensä kummi perheen yhdelle lapselle, ne isovanhemmat ovat (pitäisi olla) isovanhempia perheen kaikille lapsille.

Mutta siis sun mielestä olis ok että isovanhemmat tuovat yhdelle lapselle karkkia ja muille ei?

jos yks saa vaikka kummilta karkkipussin, niin emme kiiruhda heti ostamaan kaikille muille samanlaista. toki muille tulee välillä paha mieli, mut ovat kyllä jo oppineet et aina ei vaan kaikki saa..

vaan siitä, että esikoisraskaudestaan onnellinen odottaja kokee, etteivät omat vanhemmat arvosta häntä ja hänen lastaan yhtä paljon kuin siskon lapsia. Ymmärrän oikein tämän tunteen! Meillä äiti osti siskolleni vaunut ja sängyn, jotka meidän lapsi peri. Siskoni perheellä oli tuolloin huono taloudellinen tilanne ja meillä hyvä, mutta siitä huolimatta äitini kysyi, että tarvittaisiinko mekin jotain. Kieltäydyin, koska nuo vaunut ja sänky oli hyvässä kunnossa ja lisäksi perittiin heiltä vielä kaukalokin, mutta silti oli kiva kun äitini kysyi. Isäni on antanut lapsillemme pienen starttirahan ja hän kysyi ihan suoraan, että onko ok, jos antaa meidän lapselle pienemmän, koska tosiaan siskoni perheellä oli vauvan syntymän aikaan huonompi taloudellinen tilanne. Mielestäni oli tosi tärkeää, että hän kertoi asiasta suoraan ja samalla osoitti miettineensä asiaa tasapuolisuuden kannalta. Tottakai minulle on ok, että he ovat rahallisesti auttaneet siskoani enemmän, kun siskoni mies on ollut työttömänä, mutta eleenä on tärkeää, että he myös kysyvät minulta, tarvitsemmeko mekin apua. Ja tottakai niin minä kuin siskommekin pärjäisimme täysin ilman vanhempiemme apua, jos he eivät haluaisi auttaa -eihän se mikään velvollisuus ole aikuisia lapsiaan auttaa- mutta olen silti onnellinen, että meillä on auttavat vanhemmat. Heillä kun sattuu olemaan hyvä taloudellinen tilanne, me taas autamme heitä muilla tavoin. Ja varmasti tulemme auttamaan sitä enemmän mitä iäkkäämpiä heistä tulee.

siis olette aikuisia ihmisiä ja todennäköisesti läheisiäkin ? Kyllä minä voisin sanoa että haluasin kyllä omalle lapselleni uudet vaunut koska se on minulle tärkeää.

Voiko joku "aikuinen" mennä valittamaan lahjoista? Että haluaa paremman ja kalliimman lahjan, kun toinenkin sai? Itse en ikimaailmassa kehtaisi.

Jos jotain voisin sanoa, niin sen, että kiitos, mutta ostan mielummin uudet vaunut, niin kestävät meillä seuraavatkin käyttäjät (ja ehkä sen, että vaikka se on turhaa, niin haluan valita ominaisuudet ja kuosit kärryyn, kun sen tuntuu näin esikoien kohdalla erityisen tärkeältä). Jos mummo siinä vaiheessa tajuaa tilanteen, niin hän voi tarjoutua maksamaan ne.

Kurjaahan se jatkuva toisen suosiminen on, erityisesti jos oma talous on kovin tiukalla. Pitäisi vain pystyä nousemaan tuon yläpuolelle ja elämään sitä omaa elämää. Katkeruus kun ei ole mikään voimavara.

Meillä ei lasketa kuka mitäkin saa, mutta kaverini kertoi kerran suvustaan. Hänen enonsa oli joutunut työttömäksi tms., ja enon vanhemmat olivat auttaneet häntä suurehkolla summalla rahaa, olisiko ollut vaikka 5000 euroa. Kaverini oli katkera ja oli sitä mieltä, että myös hänen äitinsä olisi pitänyt saada vanhemmiltaan yhtä paljon rahaa! (Äidillä ei siis ollut mitään hätää.) Olen vain ihmetellyt jälkikäteen, että mitäs jos nuo vanhat vanhemmat olisivat joutuneet vaikka tosi tiukoille, jos olisi pitänyt antaa 10 000 euroa eteenpäin, kun nyt omasta halustaan antoivat 5000.



Minusta auttaminen on juuri sitä, että autetaan silloin kun on tarpeen. Puolin ja toisin. Ei aina lasketa mitä muut saa, ja vaadita samaa itselle.

Isäni on antanut lapsillemme pienen starttirahan ja hän kysyi ihan suoraan, että onko ok, jos antaa meidän lapselle pienemmän, koska tosiaan siskoni perheellä oli vauvan syntymän aikaan huonompi taloudellinen tilanne. Mielestäni oli tosi tärkeää, että hän kertoi asiasta suoraan ja samalla osoitti miettineensä asiaa tasapuolisuuden kannalta. Tottakai minulle on ok, että he ovat rahallisesti auttaneet siskoani enemmän, kun siskoni mies on ollut työttömänä, mutta eleenä on tärkeää, että he myös kysyvät minulta, tarvitsemmeko mekin apua.

Itsellä tilanne, että vanhemmat joskus avustavat jossain, ja varmasti antavat tasan saman rahan veljen perheelle, vaikka veli tienaa suurinpiirtein kolme kertaa sen mitä minä. Joskus vähän raivostuttaa, sillä tiedän, että meillä raha menee vain ja ainoastaan elämiseen, heilä johonkin pelkästään ylimääräiseen. Eikä veli (eikä vaimonsa varsinkaan) koskaan kuitenkaan kieltäytyisi rahasta.

jokaista lapsenlasta tulee kohdella samanarvoisesti, mutta tosiasia on, että ensimmäinen on aina ensimmäinen. Nyt kahden lapsen äitinä huvittaa kuinka vaunujen tärkeys olikin niin ehdotonta sitä ekaa odottaessa ja tyyliin tiesi tasan tarkaan minkämerkkiset kullakin vastaantulijalla oli. Itse ostin vaunut, jotka oli 800 euroa! Siis ajatelkaa! Ihan sairasta! Ikinä en enää sellaista summaa laittaisi vaunuihin, mutta silloin ne oli niin tärkeät! On ne vieläkin tärkeät, pois en anna. Kovassa käytössä.



Mutta any way. Osta uudet itse. Sano, että se on sun ensimmäinen lapsi ja haluat sille uutta. Jos tulevaisuudessa syntyy sisaruksia, sitten jo vanhakin tavara kelpaa, mutta ensimmäisen kanssa hemmotellaan ja törsätään!