Vanhempani ostivat siskoni vauvalle uudet rattaat 7 vuotta sitten,

Kun vielä muutama vuosikymmen sitten oli itsestään selvää että isovanhemmat olivat läsnä lastenlastensa elämässä. Vielä minun lapsuudessanikin oltiin paljon mummolassa ja saatettiin jättää meidät sinne kesälläkin viikoiksi. Mummot ja papat osti meille jos jotain tarvittiin, ihan pyytämättäkin.

Nyt isovanhemmilla ei enää olekkaan velvollisuutta auttaa. Ja tuntuu että nämä tämän hetkiset vanhemmat tulevat auttamaan lapsiaan aikuisena vielä vähemmän.



Minä olen tehnyt lapset nuorena. En tosiaankaan sen takia että on kiva sitten vanhempana heilua baareissa ja vähät välittää niistä aikuisista lapsista tai lapsenlapsista, vaan siksi että haluan olla kunnossa vielä kun saan lapsenlapsia. Haluan osallistua heidän elämäänsä ja haluan jaksaa olla läsnä lapsieni elämässä niin pitkään kuin mahdollista. Jos ja kun toivonmukaan välimme pysyvät läheisinä, niin toivon että myös minä saan sitten vanhana ansaitsemani hoidon ja kunnioituksen.



Meilläkin muuten on kummilapsia ja kun ostetaan kummilapselle jotain, viedään myös sisaruksille jotain. Ei tietenkään mitään yhtä isoa kuin kummilapselle, mutta jos kummipoika saa synttärilahjaksi radio-ohjattavan auton ostetaan sisaruksille esim. pienet leikkiautot. Tai edes karkkiaskit.

Pyrimme myös opettamaan lapsille ja kummilapsille jakamista. Jos toinen saa kummilta karkkipussin, siitä tietenkin tarjotaan muillekin. Ei todellakaan sanota niille muille että sori, ilman jäit, ei voi mitään.



Mielenkiintoista nähdä millainen tulevaisuus on näillä "sori, aina ei saa mitä haluaa lapsilla" ja toisaalta millainen vanhuus niilä vanhemmilla joiden vastuu lapsista loppuu sillä sekunnilla kun jälkikasvu täyttää 18...

Kyse ei varmastikaan ole rahasta tai niistä vaunuista, vaan siitä että vanhemmat pitävät sisarusta tärkeämpänä. Yritä nyt vain kuitenkin päästä tämän yli, vanhempasi eivät välttämättä näe asiaa ollenkaan samalla tavalla kuin sinä. Tietenkin jos sinusta tuntuu että jatkuvasti toista suositaan, voithan kysyä vanhemmiltasi, miksi näin on.

mutta uskon, että kunhan lapsesi syntyy, niin myös hän saa ainutlaatuisen sijan isovanhempien sydämissä. Ehkä heidän on vaikea kehittää kiintymyssuhdetta syntymättömään lapsenlapseen nyt, kun niitä olemassaoleviakin on.

AP:lla kyseessä ensimmäinen lapsi. Millä hiton perusteilla nyt on päätelty, että kyseessä on epätasa-arvoinen kohtelu, ja tästä eteenkinpäin ap:n lapset saavat aina kaikki vanhat romut? 7-vuotta vanhat 3:lla lapsella olleet emmaljungat ovat minun käsittääkseni ihan täysin kelpo pelit eikä ap:n vanhemmatkaan ehkä vilpittömästi tajua, että ap:n vauvalle täytyisi ap:n mielenrauhan takia ostaa uudet vaunut. Voihan ihan hyvin olla, että vanhemmat ovat tyytyväisinä mielessään ajatelleet, että vaunuasia on jo kunnossa ja he ostavat vauvalle sitten jotain muuta tarpeellista.



Vai onko asian taustalla joku lapsuudesta asti jatkunut sorsiminen, jota ei viestistä tule ilmi?



t. Onnannaa



Vierailija - 7.5.2009 09:54 (ID 1769079) 1/72



Vanhempani ostivat siskoni vauvalle uudet rattaat 7 vuotta sitten,



ne ovat olleet kolmella lapsella. Olivat silloin tyyliin kalleinta Emmaljungaa. Nyt meille tulossa vauva ja äiti sanoi että kiva kun saatte xx:n vanhat rattaat. Sapettaa. Ovat muutenkin ostelleet siskoni lapsille paljon uutta tavaraa ja nyt tässä sitten käy niin että me saadaan kaikki vanha. =(

Tohon ongelmaan ei auta edes tasa-arvo, eikä mikään määrä raha.

Säälittävää, että tuollaisia ihmisiä on. Ja todellakin tarkoitan tätä kirjoittajaa!!

.

Itsellä tilanne, että vanhemmat joskus avustavat jossain, ja varmasti antavat tasan saman rahan veljen perheelle, vaikka veli tienaa suurinpiirtein kolme kertaa sen mitä minä. Joskus vähän raivostuttaa, sillä tiedän, että meillä raha menee vain ja ainoastaan elämiseen, heilä johonkin pelkästään ylimääräiseen. Eikä veli (eikä vaimonsa varsinkaan) koskaan kuitenkaan kieltäytyisi rahasta.

Jouduin lukemaan tämän kahteen kertaan...Kyllä ihminen voi sitten olla kateellinen!. Tohon ongelmaan ei auta edes tasa-arvo, eikä mikään määrä raha.

Säälittävää, että tuollaisia ihmisiä on. Ja todellakin tarkoitan tätä kirjoittajaa!!

.

Itsellä tilanne, että vanhemmat joskus avustavat jossain, ja varmasti antavat tasan saman rahan veljen perheelle, vaikka veli tienaa suurinpiirtein kolme kertaa sen mitä minä. Joskus vähän raivostuttaa, sillä tiedän, että meillä raha menee vain ja ainoastaan elämiseen, heilä johonkin pelkästään ylimääräiseen. Eikä veli (eikä vaimonsa varsinkaan) koskaan kuitenkaan kieltäytyisi rahasta.

Minä en tajua vain sitä, että vanhemmat syytää rahaa niille, jotka ei sitä varsinaisesti tarvi. Eli jos meillä on ollut tiukkaa ja on avustettu esim. silmälasien hankinnassa (huono esimerkki ku en käytä laseja), niin sitten veljelle on annettu sama raha. MIKSI? Ois vaikka sitten kun veli hommaa ne lasit, niin avustettu samalla summalla. En tiedä, osaanko selittää asiaa oikein. Mutta yritinpä nyt kuiten.

Siis se yksi aiempi puhui siitä tarpeenmukaisesta tasa-arvosta. Se on joskus ihan järkeenkäypää. Ja jostain syystä se on toiminut meillä niinkin. Silloin kun veli oli se vähävaraisempi, niin häntä kyllä avustettiin ja minä sanoin, että kiitos, ei nyt ole tarvetta, katsotaan sitten tarvittaessa.

siis olette aikuisia ihmisiä ja todennäköisesti läheisiäkin ? Kyllä minä voisin sanoa että haluasin kyllä omalle lapselleni uudet vaunut koska se on minulle tärkeää.

Voiko joku "aikuinen" mennä valittamaan lahjoista? Että haluaa paremman ja kalliimman lahjan, kun toinenkin sai? Itse en ikimaailmassa kehtaisi.

Jos jotain voisin sanoa, niin sen, että kiitos, mutta ostan mielummin uudet vaunut, niin kestävät meillä seuraavatkin käyttäjät (ja ehkä sen, että vaikka se on turhaa, niin haluan valita ominaisuudet ja kuosit kärryyn, kun sen tuntuu näin esikoien kohdalla erityisen tärkeältä). Jos mummo siinä vaiheessa tajuaa tilanteen, niin hän voi tarjoutua maksamaan ne.

Kurjaahan se jatkuva toisen suosiminen on, erityisesti jos oma talous on kovin tiukalla. Pitäisi vain pystyä nousemaan tuon yläpuolelle ja elämään sitä omaa elämää. Katkeruus kun ei ole mikään voimavara.

Vaan voi ihan asiallisesti sanoa, että on ajateltu hankkia tulevalle vauvalle uudet menopelit. Ja vaikka mainita millaiset, jos se on jo selvillä. Ja jos perusteluja tarvitsee, niin sitten vaikka mainita niistä mahdollisesti tulevista sisaruksistakin...

Tietenkään ei voi velvoittaa toisia hankkimaan tiettyä lahjaa, mutta luulisi nyt omalle äidilleen (tai anopillekin...) voivan rehellisesti sanoa millaisia hankintoja on suunnitellut. Se on sitten eri asia ja heidän päätettävissään haluavatko joihinkin niistä osallistua.

Minä kyllä voisin omalle äidilleni myös sanoa, että pahoitin mieleni kommentista... Onhan myös selvää, että isovanhemmillekin ensimmäinen lapsenlapsi on se ensimmäinen (en tiedä oliko vaunut saanut siskon vauva ensimmäinen, mutta ilmeisesti) ja saattavat silloin innostua vähän enemmän kuin muista. Eivätkä aina tule ajatelleeksi, että toinen sisarus voi kokea sen loukkaavana/vähättelevänä/epätasa-arvoisena. Mutta minusta voi ihan asiallisesti sanoa, että vanhemmilleen syntyvä esikoineni on kuitenkin iso juttu vaikka olisikin isovanhemmilleen vaikka kymmenes. Ja mahdollisesti isovanhemmat tarkistavat käytöstään.

Ensimmäinen lapsi on aina ensimmäinen vanhemmille ja ensimmäinen lapsenlapsi on aina ensimmäinen isovanhemmille. Kaikkia lapsia rakastetaan yhtä paljon, mutta se uusi tilanne elämässä, saa aikaan sen esim. kalliiden vaunujen ostelun.

että joudutte hyvät ihmiset ihan itse kustantamaan ne vaununne, rattaanne ym. niin muiotakaa toki myös tasaarvo omien lastenne kohdalla. Onhan se väärin, että Niko joutuu istumaan Mikon kolme vuotta vanhoissa rattaissa, perii velvensä "rotisko" polkupyörän, pinnasängyn jne. Kaikki vaan uutena, joka lapselle, ja maailma pelastuu...

mä voi sanoa ihan suoraan, että mua harmittaisi jonkin verran jos vamhempani kustantaisivat pikkusiskolleni vauvan vaunuja, sänkyjä ja turvaistuimia, kun nyt suunnittelee perheenperustamista. Olen ihan hyvin omillani toimeentuleva aikuinen ja meillä on 4 lasta, joiden tarvikehankintoihin eivät isovanhemmat osallistuneet. Toivon siis, että sama linja pitää kaikkien kohdalla. Joo, ja pikkusiskokaan ei siis oo mikään köyhä opiskelija , vaan keskituloinen nuori nainen, joten ei siinäkään mielessä mitään sponssaamista kaipaa.

Oman äidin kohdalla voisin asiasta sanoakin, että miten koen asian ja varmasti saataisiin asia selvitettyä. Oma äitini on onneksi todella ajattelevainen ja empaattinen ihminen. Mutta anopille en voisi, ja hän meidän kohdallamme harrastaa juuri tuota epätasa-arvoista käytöstä. Hän iihan kehuskeleekin meille päin naamaa, kuinka on antanut rahaa, leluja, koruja, milloin mitäkin mieheni veljen lapselle (ei ensimmäinen lapsenlapsi, mutta lempilapsen lapsi siis). Ja hän myös on antanut pesämunan kaikille muille lapsenlapsille paitsi meidän lapsille, samoin muut veljet ovat saaneet ennakkoperintöä paitsi mieheni. Kyllä se aika raadollista on. Siis muiden suosiminen ja yhden "unohtaminen".:( Onneksi omat lapset eivät vielä ymmärrä näitä asioita, ovat niin pieniä, mutta kauhulla odotan, että mites sitten kun alkavat tajuta, että aina jäävät paitsi ja toisille annetaan ja sillä vielä kehuskellaan. Itse en halua moista epätasa-arvoa kylvää omien lapsen ja lastenlasten suhteen, onneksi kotona onkin erilainen mentaliteetti ja arvomaailma, että ymmärretään kohdella kaikkia lasia samanarvoisia ja kaikki lapset ovat yhtä rakkaita.



Ja niille jotka sanovat, ettei TIETENKÄÄN kaikki lapset ole samanarvoisia ja yhtä rakakita, niin voisi miettiä että miksi ei? Onhan kaikki lapset kuitenkin teidän omia lapsianne? Ja JOS todellakin tunnette noin, niin sitten yrittäkää ihmeessä pitää se asia ihan omien korvien sisällä, niin että ette osoita sitä ulospäin tai sano niin lapsillenne tai kenellekään. Se on meinaan niin väärin. Ja se ei ole lastenne vika, että eivät kelpaa teille kaikki yhtä arvokkaina, vaan oman kieroutuneen itsenne vika. Niin ei saisi olla.

jotenki kuitenki tuntu, että ongelma oli enemmän siinä, että kohtelu on eriarvoista, ku että saako jotain tai onko se yhtä arvokasta rahallisesti..



ite ainaki koin, että mulla oli äitini silmissä vähemmän arvoa lapsettomana, ku siskollani, jolla on lapsia. Siis oletus oli, etten mä kaipaa kotoa tunnetta siitä, että oon arvokas jne, koska mun elämäntilanne oli niin "helppo". Ja kuitenkin sisko ihan ite, omasta valinnastaan meni 20v naimisiin ja on tätä nykyä 7 lapsen äiti. Nyt vasta, ku mä ootan ite kolmatta, tuntuu, että äiti tajuaa, että mä kaipaan kans huomaamista.. Se vaan sattuu olemaan elämän realiteetteja, että jokainen tarvii tunteen siitä, että itsestä välitetään ja itseä arvostetaan..



Mutta siis kyllä se kirpas esim, että sisko sai kotoa syntetisaattorin lapsilleen ja ku mä pyysin sitä, ihan soittotaitoisena toisin kuin siskoni, sitä ei voinu antaa. Ja arvatkaa vaan kuinka kauan se laite toimi sen jälkeen ku oli viety siskolle. Tai ku mä sain parisängyn ja olisin sen halunnu tuoda kotiini, ni se vietiinkin siskolle, ku se sitä enemmän tarvi... vaik olihan niillä häälahjaks saatu sänky. Tai ku mulla oli samanlainen yöpöytä ku siskolla, ni annoin sen pyydettäessä siskolle, ku luvattiin, että saan sit tilalle kaks ja sit ku aloin kyselee löytyki vaan yks ja sekin erivärinenkin kuin mun sänky...



Oon koittanu unohtaa ja antaa anteeks noi, mut kyllä se joskus tuntuu silti häijylle, että vaan ymmärretään, ku siskon "hunnilauma" tuhoaa ympäristöä ja muiden lasten pitäs osata olla nätisti.. Ku ei ollenkaan ymmärretä miks meidän 2v pelkää siskon tyttöä, joka tönäsee aina alas portaita tai muuten nurin tai puree aina ku saa tilaisuuden.. ja niille pitäs vaan selittää ja ymmärtäsinhän senkin, jos selityksestä olis hyötyä, mut ku ei auta..



Että todellakin YMMÄRRÄN pahan mielen. Ja mun mielestä se on oikeutettua, ei tarvi edes vedota hormoneihin tms. eikä varsinkaan kokea syyllisyyttä "sisarkateudesta".. onhan se tietty hyvä jos ite pystyy nousemaan sen pahan mielen ja tahdittomuuden yläpuolelle, mutta kyllä mun mielestä oikeudenmukaisuuttakin saa odottaa..

"Silloin kun veli oli se vähävaraisempi, niin häntä kyllä avustettiin ja minä sanoin, että kiitos, ei nyt ole tarvetta, katsotaan sitten tarvittaessa."

Se, että sinä haluat uutta tavaraa vai että siskollesi on ostettu uusia? Eikö ole järkevämpi käyttää sellaisia käyttökelpoisia, käytettyjä tavaroita ja ostaa uutena ne, mitä ei ole ennestään?

Osoita tällä liikkeellä ettei kaikki vanha paska kelpaa.

Ehkä ostavat jotain uutta sinunkin vauvallesi mutta kun ei ole syntynyt ei vielä ostella mitään.

tosin itse ostin käytetyt vaunut lapselleni, oli oleet jo kolmella lapsella, toimii loistavasti. Olivat sen jälkeen vielä kahdella:-)

että sitä ei ensimmäistään odottava äiti mitenkään ymmärrä. Mulle kävi ihan samoin kaverilla oli yhdellä lapsella olleet tosin 5 vuotta vanhat vaunut, mutta en missään nimessä halunnut niitä.



Vaunut maksavat ihan järjettömän paljon siihen nähden mitä niitä tarvitaan. Kummastelin osastolla rv 32 kun neljättä lastaan odottava sanoi että meille ei hankita näin kevätvauvalle vaunuja ollenkaan vaan rattaat, sellaiset missä selkänoja menee ihan vaakaan. Minusta oli todella outoa, että joku ei välitä vauvastaan tuon vertaa.



Terveisin 5 vuotiaan äiti

että sitä ei ensimmäistään odottava äiti mitenkään ymmärrä. Mulle kävi ihan samoin kaverilla oli yhdellä lapsella olleet tosin 5 vuotta vanhat vaunut, mutta en missään nimessä halunnut niitä.

Vaunut maksavat ihan järjettömän paljon siihen nähden mitä niitä tarvitaan. Kummastelin osastolla rv 32 kun neljättä lastaan odottava sanoi että meille ei hankita näin kevätvauvalle vaunuja ollenkaan vaan rattaat, sellaiset missä selkänoja menee ihan vaakaan. Minusta oli todella outoa, että joku ei välitä vauvastaan tuon vertaa.

Terveisin 5 vuotiaan äiti

jos ne vaunut on ihan käyttökuntoiset vielä, niin miks ihmeessä sun vanhempien pitäis ostaa joka lapsenlapselle uudet??