Onkos se Katri-Helenan pojan kuolema jo käsitelty av:lla?
Kommentit (55)
Lapsen kuolema on raskainta, mitä ihmiselle voi sattua. En voi kuin ihmetellä, miksi aina pitää ruveta spekuloimaan, onko omaisten ilmoittama kuolinsyy todellinen. Toisia ihmisiä voi kunnioittaa sen verran heidän suuren surunsa hetkellä, ettei lähde kehittelemään mitään kummallisia teorioita.
Tai perhe kertoo muunneltua totuutta.
Sairashan se itsemurhaan päätyväkin on. Niin sairas että siihen voi kuolla hyvin äkillisesti. Kukaan ei aavista mitään.
Mikähän sille tuli, oli sitä ja tätä, oli siellä ja täällä....
Miksi siis julkisuudessa olevat henkilöt ei kuulu tähän katekoriaan?
Tuskinpa Katri Helenalla on syytä valehdella, ja asiahan ei toisaalta kuulu kenellekään sivulliselle. Myötätuntoa voi osoittaa kunnioittamalla omaisten surua ja antamalla heidän olla rauhassa ja olla ruokkimatta turhia huhuja.
Onpa todella, todella surullista. Katri-Helena oli lapsuuteni suursuosikki ja jotenkin olen aina hänestä tykännyt. Kyllä Katrille on annettu paljon kannettavaa kaikkinensa.
tahdoit tai et. Spekulointi voi olla myöskin äänetöntä ajatuksia vaihtoehdoista. Sitä jatkuu niin kauan kuin ihmiset saavat tietää tarkemmin asiasta.
Kyllä ihmiset haluaa tietää mihin julkisuuden ihmisen lapsi kuoli. Mikä sairaus oliko krooninen vai parannettavissa oliko masentunut etc...
Ja poika 2000-luvulla? :D
Jos miehesi kuolisi nyt, ja poikasi 20 vuoden päästä. Mieti.
psykopaatin logiikkaa. Olet pelottava.
Ei kyllä naurata yhtään, jos joku jää leskeksi 40-vuotiaana ja joutuu laskemaan hautaan vielä poikansakin.
22 on todellakin sairas tai säälittävä huomion hakija.
Jos menettää miehensä sydänkohtaukseen keikalla, mies ei tainnut olla vielä viittäkymmentäkään, Katri itse oli tuolloin 43-vuotias. Ja nyt sitten poika. Voimia tarvitaan paljon tästä uudesta surusta selviämiseen.
ja mitä muuta on matkan varrella joutunut kohtaamaan.
Voimia....
Ei vanhempien kuulu haudata lapsiaan. Kyllä se on toisin päin
ja tuli mieleen kävikö pojalle samalla tavalla.
aneurysmat saattavat olla perinnöllisiä.
ja tuli mieleen kävikö pojalle samalla tavalla.
Ihmettelen vaan kun täällä riittää sympatiaa jollekin keski-ikäiselle humppalaulajalle. Minulta on menneet molemmat vanhemmat ennenkuin täytin 22, toinen veljistä makaa nytkin teho-osastolla ja loput suvusta ovat kuolleet. Ainoa ystäväni kuoli kun olin murrosiässä, olen ollut kiusattuna elämäni alusta loppuun joten se yksikin ystävä oli minulle tärkeä. Vauvana minut on hylätty jne. ja sairastan useampaa sairautta syistä joille en itse voi yhtään mitään.
Kertaakaan ei ole täällä herunut sympatiaa, päinvastoin. Tähän asti olen kirjoittanut "nätisti", mutta koska en saa vastakaikua tyylilleni (eli asiallisia vastauksia jne.), kirjoitetaan sitten suoraan ja rumasti. Eli siis: ihmettelen miksi elämässään edes jollain tasolla menestynyt ihminen on säälinne kohteenna mutta potkitte oikeassa elämässä niitä, joilla ei ole edes sitä lauluääntä (muusta nyt puhumattakaan..). Sääliä ja rauhantoivotuksia riittää myös kaikenmaailman rauhankokouksiin/uskontojen nimissä puhuttavaksi mutta teot puuttuvat lähes kokonaan.
Katrilla on kolme tytärtä.