Lukio/amis ja v***tuuntunut miniä
Siis käsittämätöntä. Minä valmistuin joitakin vuosia sitten ammattikoulusta 4,7 keskiarvolla (paras siis 5,0). Kukaan miehen puolen sukulaisista ei noteraannut asiaa edes kortilla tai tekstarilla. Muutoin siis aina muistavat syntymä- ja nimipäivät ym. Ihan ns turhistakin asioista onnitteluja satelee.. Pidimme pienimuotoiset kahvi-kakku-kestit kotonamme, joihin tuli vain minun sukulaisiani.
Kun sitten mieheni serkku sai yo-lakin voi elämä sitä juhlaa ja paatostusta! Juhlissa ylistyspuheet ja kyyneleet virtasivat. Aivan käsittämätöntä soopaa! "Nyt olet suorittanut yhden menestykkään etapin elämässäsi. Tämä on alku suurelle.." Ja tämä kaikki siitä että mieheni serkku oli saanut "valkolakin" HUONOIMMILLA mahdollisilla arvosanoilla.
Eli onko se valkolakki todellakin niin hieno vaikka se olisi tosiaan saavutettu kuvaamallani tavalla?
Nykypäivänä minä olen valmistumassa AMK:sta (kelpaakohan tämäkään) ja tämä serkku viettää välivuotta kaupan kassana. Mihinkään yliopistoon ei todellakaan päässyt eikä edes AMK:hon.
Minun on hyvin vaikea käsittää tällaista arvomaailmaa.
Kommentit (8)
itse olen kyllä ylioppilas mutta vain siitä syystä että luulin yläasteella vielä hakevani yliopistoon :-)
No nyt olen merkonomi ja hakemassa niillä merkonomipapereilla (k.a. 4.8 muistaakseni) AMK:iin. Ihan vaan siitä syystä AMK:iin kun yliopisto voi olla itselleni liian teoreettinen...
Minä en todellakaan käsitä tuollaista YO-lakin ihannointia.
meillä kotona on opetettu arvostamaan kumpaakin, mutta kun tuossa 10v sitten kirjoitin ja siis sain valkolakin ja siskoni valmistui ammattikoulusta taatusti paremmin arvosanoin, ku minä lukioni suoritin, ni esim. pankkiin avatuille onnittelutileille mulle oli tullu kymmenkertainen määrä rahaa kuin siskolleni.. Samoin oon kummastellu sitä, että ku valmistuu "ei miksikään" ni lahjat voi olla todella arvokkaita, mutta ku joku valmistuu ammattiin, ni saatetaan miettiä, että onko vaik 50€ liian kallis lahja.. Pikkuveljen kaveri valmistu autoasentajaks ja ne oli sit päättäny hommata sille pakin ja työkaluja ja hinta oli jotain 300€ vissiin, ni heti oli joku sanonu, että se on porukaltakin liian kallis lahja.
Toisaalta tiedän kyllä useammankin perheen, jossa "asennekasvatus" toimii.. eli perusopetuksen jälkeen ainoa vaihtoehto on lukio, siis vanhemmat yksinkertaisesti kieltäytyy allekirjoittamasta hakupapereita, jos ei hae lukioon.. eli kuka päättää ja kenen elämästä..
Mutta arvosta sinä silti itseäsi ja unohda ihmisten ahdasmielisyys, minä ainakin onnittelen lämpimästi, että olet oman alasi löytänyt ja valmistut hyvin arvosanoin.. itse menin lukioon kun en tienny mitä tekisin ja nyt on sit "rasitteena" huonot lukion paperit.. pääsin tosin okl:een opiskelemaan, mutta tätä nykyä olen siis linja-autonkuljettaja puolen vuoden koulutuksen jälkeen :) enkä koe epäonnistuneeni
ihan niin paljon kuin lystäävät. Ihan samahan tuo on.
Vanhemmat ihmiset vielä arvostavat valkoista lakkia ihan yli kaiken, vaikka tottahan tuo on, ettei sillä juuri mitään arvoa enää ole, ellei sitten todistukset ole julmetun hyvät ja tavoitteena yliopisto.
Ole onnellinen omasta valinnastasi ja jätä moiset hapatukset omaan lokeroonsa.
Pidä kunnon juhlat, kun valmistut ja älä vertaa itseäsi tai koulutustasi knenekään muun valintoihin. Voisihan miehesi vähän hehkutta ennen valmistumisjuhliasi vaimonsa erinomaisuutta ja sinnikkyyttä, kun jaksaa NÄIN HYVÄN koulutuksen tässä perheen ohessa hankkia ja kuinka onkaaan ollut raskasta vaimo-paralla.
Arvosta itsekin tutkintoasi ja osoita se, kuinka onnellinen olet saavutuksestasi. Ihan siis positiivisessa mielessä, ei mitenkään ylpeillen tai muihin verraten. Ehkä nämä konstit avaavat sukulaitsenkin silmiä :)
Minä en juhlinut toisen asteen ammattikoulustani valmistumista, mutta kun sain lakin, pidettiin yo-juhlat. Yliopistosta valmistumistakaan en juhlinut kuin oman perheen kesken illallisella.
Valkolakkia nyt vaan on perinteisesti aina tavattu juhlia ja amislaisia ei niinkään.
A:n papereilla valmistunut ylioppilas on kyllä varmaan aika harvinainen tapaus. Se on silti jonkinmoinen suoritus valtakunnallisissa kokeissa. Amistulokset ovat koulukohtaisia ja pärstäkerroinvaikutusta ei ole eliminoitu ja lisäksi amiskoulut eivät ole muutenkaan noin suoritusmielessä siellä arvostusasteikon yläpäässä, niin väärin kuin se joidenkin mielestä saattaa ollakin.
Tottahan heille oman sukulaisen valmistuminen merkkaa paljon enemmän kuin sukuun naidun.
Tottahan heille oman sukulaisen valmistuminen merkkaa paljon enemmän kuin sukuun naidun.
JUURI tällaisten viestien takia. Ihan vallan mahrottomasti jo ihmettelin, että ekö täällä ole yhtään -mene itseesi- viestiä. Ja olihan niitä!
Itse asiaan en ota kantaa... :D
Valmistuin itse eka amiskasta hyvin arvosanoin ja se siitä. Sitten kun aikuislukiosta tuli paperit käteen vähän päältä parikymppisenä, niin oma äiti kävi vollottamaan ettei ole koskaan enne ollut musta yhtä ylpeä. Kävi ihan rehellisesti vituttamaan.
Ihmiset arvostaa titteleitä. Ja valkolakilla on hienot (tosin aikaa sitten väljähtyneet) perinteet. Se kait selittää ihmisten ylireagoinnin sen suhteen.
Mutta älä hyvä ap ota itseesi. Et voi sille mitään että muut ovat tynmiä.