Kertokaa miksi ETTE elä rakastamanne miehen kanssa?

Heti tuon tänne ottaisin jos tulisi.

eletäänhän me viikonloppuja ja lomia silloin tällöin, mutta arkea emme elä yhdessä livenä.

Ap kyseleepi. :)

Oikea syy lienee pelkuruus.

rakastamani mies on vielä virallisesti naimisissa vaimonsa kanssa enkä itse ole valmis vielä muuttamaan kenenkään kanssa yhteen, omasta avioerosta 1,5v ja juuri olen sopeutunut lapsen kanssa kahdestaan asumiseen. Näin aijotaan jatkaa vielä paitsi että mies muuttaa vaimonsa luota ja luonnollisesti eroaa, mutta yhteen emme ole toistaiseksi muuttamassa.

eikä meistä kumpikaan halua hajoittaa lapsiltaan perhettä...

mutta hyvällä ystävällä on.



Ystäväni arvostaa likaa sosiaalista statusta, eli hänen "arvolleen" ei ole sopivaa seurustella kun miehen kanssa jolla on akateeminen koulutus, joka tienaa hyvin, ja joka on hyvännäköinen.



...Niin, että muuten saa olla mulkku jne. kunhan päälle päin näyttää hyvältä...!:( Ja Sen Suuren rakkauden voi unohtaa, koska hän ei ole ihan niin komea, ei tienaa ihan niin hyvin, ja on vaan amatsu.

ja luulen, että lopulta olisin ollut onneton. Valitsin toisen ja vaikken ihan hullun lailla ollutkaan häneen rakastunut, on arkemme miellyttävää ja olen hyvinkin onnellinen. Joskus järki kannattaa asettaa tunteiden edelle.

Itsellä hyvä mies, tasanen parisuhde.

Ja kaipaan toisen luo.

Tein päätöksen ettei mitään voi tulla toisen kanssa, vaikka tällästä tunnetta en ole koskaan aikasemmin tuntenut.

Se vaan tuli, pyöritti sukkia, odotin hänen tapaamistaan malttamattomasti.

Ja toisellakin on hyvä parisuhde niin miksi minä sitä sekottamaan?

Jos tilanteet olisi erilaiset niin hyökkäsin sen kimppuun. Liikaa miettimistä, se ei voi olla hyvästä!



Jatkan vanhassa, odotan että tunne toiseen joskus kuolee. Tämä voi olla virhe, voihan tämä tunne jäädä kivuksi sisään. Mutta toiselta kulmalta, ehkä tämä sekoilu rakentaa parisuhdetta ja on hyväksi?

Parisuhde on sitä että jatketaan yhdessä, ehkä tällänen koitoskin on ylämäkeä?



Omaan mieheen tunne on tasanen, syvä rakkaus ja arvostus. Joskus tuntuu etten ole hänen arvosensa.

Tunteet kuuluu ihmisille. Olen surullinen että näin kävi! Näin voi käydä miehellenikin. Mahtaako pysyä silloin kanssani?