Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt viisaita neuvoja hyvät ihmiset :(
02.05.2009 |
Olen naimisissa ja meillä on lapsia, rakastan puolisoani todella ja perhe-elämä sujuu hyvin, myös kahdenkesken on hauskaa ja meillä on ystäviä, harrastuksia, mieleisemme koti ym ym.
Olen ollut jo kauan kuitenkin rakastunut hyvään ystäväämme (mies) ja olen ajatellut että tälläiset tuntemukset vaan tulevat ja menevät ja olen antanut ajan kulua. Mutta tunteeni ovat edelleen samat, enkä tiedä enää mitä teen. Olen toisinaan melkein "sekaisin" kun olemme viettäneet yhteistä aikaa tämän ystävämme kanssa. En ole puhunut tosiaan näistä tunteistani koska en halua pilata mitään. Pidän itseäni melko vastuuntuntoisena, eikä mikään ihastusten perässä juokseminen kuulu mielestäni asiaan.
Avioliitostani en luovu ikinä, se ei edes tule kyseeseen. Mutta nämä tunteet vain jatkuvat. En tiedä miten niistä pääsee eroon, ja olen todella yrittänyt! Mitään fyysistä ei siis minun ja tämän ystävämme välillä ole tapahtunut tietenkään.
Nyt kaipaisin elämänkokemuksen syvällä rintaäänellä tulevia neuvoja tai pohdintoja. En pääse eteenpäin tämän asian kanssa, perhe-elämässäni olen onnellinen mutta tunteet eivät vaikuta lakkaavan. :(
Kommentit (3)
se, että ne ovat kiellettyjä, salaisia jne.
Mitä olet mieltä, pystyisitkö puhumaan asiasta suoraan tuolle miehelle ja miehellesi? KErrot, että näin on käynyt, tilanne on sinulle vaikea, ja että haluat sen takia ottaa etäisyyttä tuohon mieheen?
En siis tarkoita mitään kolmen kimppakeskustelua, vaan että puhut asiasta miehesi kanssa, ja tarvittaessa myös tuon toisen miehen kanssa.
Tuollaisia tunteita ja ihastumisia tulee pitkässä liitossa varmaan joka toiselle. Nekin vaan pitäisi pystyä käsittelemään, jos ne yrittää vain tukahduttaa, on lopputulos yleensä aika huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kiitän teitä 2 ja 3 vastauksista!
Olen miettinyt sitä kertomista. En tiedä miksi se tuntuu kauhean vaikealta. Olen mieheni kanssa jakanut suuriakin vastoinkäymisiä vuosine myötä (sairausasioita ja muuta vakavaa) mutta tämän asian sanominen ääneen tuntuu jotenkin aivan kamalalta. :(
On aika hankala vältellä tätä ystäväämme koska hän on tärkeä osa ystäväpiiriämme ja meillä on yhteisiä harrastuksiakin. Jos yhtäkkiä välttelisin, se olisi aivan käsittämätöntä kaikkien mielestä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Olet mahdollisimman vähän tekemisissä tämän ihmisen kanssa ja varmistat että koskaan et ole hänen kanssaan kahdestaan.
Sinä et oikeasti rakasta tätä miestä. Olet ihastunut häneen. Olet ihastunut siihen ulkokuoreen jonka hänestä näet ja olet mielessäsi luonut (osittain varmasti täysin epärealistisia) haavekuvia siitä minkälaista tämän miehen kanssa olisi olla yhdessä. Rakkaus vaatisi sitä että tunnet miehen sisintään myöden, sen minkälainen mies myös huonoimmillaan on. Sinulla on liian turvallinen olo nykyisessä suhteessasi. Pidät sitä itsestään selvyytenä. Kaipaisit jotain uutta, jännittävää. Mutta uudesta ja jännittävästäkin tulee arkista. Tämä toinenkin mies näin kärjistetysti sanoen jättää sen vessanpöntön renkaan ylös silloin tällöin, röhnöttää kotioloissa yksin ollessaan virttyneet verkkarit jalassa sohvalla ja juo kaljaa, kaivaa nenää, piereskelee, on joskus huonolla tuulella ja tiuskii silloiselle kumppanilleen, ei jaksa aina olla täydellinen rakastaja. Jne jne. Eli hän on siis ihan tavallinen ihminen jonka sinä mielessäsi olet korottanut jollekin jalustalle koska et tunne hänestä kuin ulkokuoren. Vaikka hän kuinka olisi läheinen ystävä teille niin hänessä silti on yksityinen puoli johon vain se läheisin, hänen kanssaan asuva ihminen pääsee käsiksi.