plussia ja miinuksia kolmannen laspen hankinnan puolesta kiitos!!!

no matkusteluun ei ole nytkään varaa, eikä mihinkään muuhunkaan. Mutta nuo yövalvomiset yms...

vaikka sitä nyt hankkisi kolmannen lapsen niin tuskinpa sitä enää sitten harmittelisi mutta lähinnä mun tarvii nyt osata päättää että olenko ihan tosissaan oikeasti valmis siihen että meistä tulisi vieläkin köyhempiä eikä pystyttäisi tarjoamaan edes tätä mitä nyt lapsille. OLenko itse valmis siihen jos kolmannesta tulee samanlainen riiviö kuin toisesta, siihen jos lapsi onkin sairas, siihen että on entistä vähemmän vapaa aikaa, yms yms...

Kyllä nämä meikäläisen tekstit alkaa näyttämäään siltä että ei, en minä sitä kolmatta enää halua, kai.

=(

ap

Mutta jos jätätte sen hankkimatta, se saattaa kaduttaa lopun elämää.

se kolmas kävisi kaduttamaan, jos se syntyykin vaikeastivammaisena ja mies häipyy/kuolee kesken kaiken.

Itse olen saanu pojan (5v) ja tytön (8kk). Molempien saamisessa oli hankaluutensa. Olen enemmän kuin onnellinen, että olen saanut kaksi tervettä, ihanaa lasta. Meidän perheen lapsiluku on nyt täynnä. Vaikka jotenkin voisin hurahtaa raskausaikaan ja uuden vauvan ajattelemiseen, niin ei. Mulla on lisäksi se ongelma, että mahdollinen seuraava raskaus olisi riski. Haluan olla äiti näille kahdelle jatkossakin.



Asumme unelma-asuinalueellamme isossa kolmiossa. Juuri ja juuri tähän nyt mahdumme. Emmekä autoile, kahden kanssa vielä menee muttei kolmen.



Mulla on nämä syyt että enää en aio raskautua. Luulen että usein saattaa tulla haikeus, kun tajuaa että ei enää koe raskautta ja vauva-aikaa. Mutta se on joka tapauksessa joskus edessä.



Tsemppiä mietintään! Jos siltä tuntuu että vauva teille vielä mahtuisi niin siitä vaan :)

Meille sopivinta oli tehdä lapset peräperään (nyt 8, 5 ja 3 v.). Pitkä väli olisi arveluttanut, juuri silloin olisi varmaan yövalvomiset ja muu vaiva mietityttäneet enemmän. Olin 31 kun esikoinen syntyi.

Olen itse kolmilapsisesta perheestä, ehkä siksi kolme tuntuu minusta luontevalta. Toisaalta, mies on ainokainen ja hänestäkin kolme on hyvä määrä. :) Mahdumme kaikki hyvin kotiimme (kt) ja auto-ongelmaa ei ole, koska taloudessa ei ole ainuttakaan ajokorttia.

Meillä 3 lasta ja vaikka en koskaan tätä väitettä uskonutkaan, niin vasta kolmannesta osaa nauttia ...

katunut tätä raskautta, vaikka etukäteen kävin läpi samanlaista taistelua aiheesta kolmas lapsi vai ei! Tämä vaan tuntuu niin oikealta ja olen tosi onnellinen raskaudestani, samoin kuin lasten isä ja isoveljet. Neljäskään lapsi ei tunnu ajatuksena mahdottomalta, oikeastaan aika huokuttelevalta.



Itse olen ainoa lapsi ja aika katkera siitä, että vanhempani omistautuivat vai työlleen. Tässäpä lienee yksi syy, miksi haluan itse isomman perheen. Olet ap samanikäinen kuin itse esikoiseni syntyessä eli tosi nuori .... mitään kiirettä sinulla ei siis ole kolmannen lapsen hankintaan. Mutta suosittelen kyllä kolmatta lasta.

Lapsia saadaan hyvä ystävä, ei hankita :) Et ehkä tarkoittanut sitä niin, mutta kuulostaa aika itsekkäältä listoineen päivineen.



Olen samaa mieltä, että jos alat liikaa analysoimaan niin silloin menee metsään! Jos tuntuu että haluaisitte kolmannen niin eikun yrittämään vaan, se on sitä itsensä kuuntelua! :D Asiat tuppaavat aina järjestymään ja kaikkeen sopeutuu. Ei kannata liikaa järkeistää. Selvä on että joudut lapsen myötä luopumaan jostain noista listatuista, ainakin omista huoneista.



Kuukausi sitten erosimme mieheni kanssa sovussa, hyviä kavereita olemme edelleen ja joskus vietämme lasten kanssa aikaa. Mutta jos olisin tiennyt erostamme lasta suunnitellessa, en tietenkään olisi hommaan ryhtynyt! En silti ole katunut raskautta kun parina synkempänä hetkenä mutta rakkaus tulevaan ihmiseen on jo nyt aivan mieletön. Eli antaa mennä vaan, jos siltä tuntuu!! ;)

Olet kummiskin vielä aika nuori. Jospa nyt panostaisit siihen työhön ja hankkisit itsellesi koulutuksen tai hyvän työpaikan joka antaisi teille paremmat taloudelliset mahdollisuudet. Ja vasta sitten vuosien jälkeen yrittäisitte sitä kolmosta, olisko siinä mitään ideaa?

Näin ei tarttis luopua siitä taloudellisesta puolesta, mutta silti voisit saada kolmosen.

Siinä vaiheessa muut lapset ovat jo sen verran isoja että eivät enää tarvitse jatkuvaa valvontaa ja apua, niin siitä vauvasta voit sitten vaan nauttia täysillä kun on jo kokemusta lapsista mutta silti olo on kun esikoisen kanssa.



Miltä kuulostais?

En millään jaksaisi kolmea pikkulasta samanaikaisesti, varsinkin koska olen todella tunnollista sorttia. Eli mieluummin panostan laatuun kuin määrään.



Joskus kun vanhemmat lapset olisivat kouluiässä, voisin kuvitella vauvaa, tosin en tiedä viitsiikö sitten enää siihen lähteä, koska se tarkoittaisi taas pitkää poissaoloa työstäni (asiantuntijatehtävistä)



Tällä hetkellä kun on reilu 1v ja reilu 3,5v, en voisi kuvitella jaksvani hyvillä mielin esim. jotain 1-5 vuotiasta:



- sotkua 33 % enemmän

- sisarusten välisten riitojen selvittelyä n. 50 % enemmän

- iltapesuja 30 % enemmän

- lastenvaatehuoltoa 30 % enemmän

- sairauksia perheessä 40 % enemmän (mitä enemmän sisaruksia sitä enemmän sairauksia suhteeessakin)

- ruokailutilan siivoamista ja lasten lelujen keräilyä 30 % enemmän

- tavaraa joka puolella enemmän

- eteisessä kauhea määrä eri ihmisten talvivaatteita ja kenkiä

- automatkailussa kitinänkuuntelua 30 % enemmän

- lääkärissä ja neuvoloissa yms. käyntejä 30 % enemmän vuosikausiksi

- lasten synttäreiden järkkäämistä 30 % enemmän vuosikausiksi

- Tulevaisuudessa koulunkäynnissä ja läksyissä avustamista 30 % enemmän.

- Huolta ja murehtimista turvallisuudesta ja pärjäämisestä loppuelämäksi 30 % enemmän.





- tulevaisuudessa lasten läksyistä huolehtimista 30 % enemmäm

et mieti sitä että oliko lapset onnellisempia kun oli oma huone jokaisella, vaan olet kiitollinen jokaisesta lapsestasi ja siitä että heillä on asiat hyvin. Oma huone ei ole onnellisuuden tae.



et murehdi masennustasi jonka joskus sairastit, vaan olet onnellinen siitä että kärsit sen ja sait palkintona ihanan lapsen, mahdollisesti pari lapsenlastakin, jotka käyvät joskus katsomassa sinua.



et itke vanhan rakkaan viisipaikkaisen autosi perään, et edes muista koko autoa. Mielessä pyörii ihanat hetket oman perheen kanssa, ja lapset käyvät katsomassa välillä.



et muistele lämmöllä ainuttakaan työkokousta, työtehtävää, työpaikkaa tai pomoa, vaan omaa perhettäsi joka sinua rakastaa.

Olet saanut ensimmäisen tosi nuorena. Jos sulla ei ole järkevää koulutusta, nyt olisi aika hankkia se ja sitten vasta miettiä lisälapsia. Lapsia ei kannata tehdä ajatelle, että ei tartte vähään aikaan käydä töissä. Sieltä edestä löytää minkä taakseen jättää. Opiskele ja kehitä itseäsi, ehdit vielä saada lapsia yli 30-vuotiaanakin.

kuten meillä kävi. Siinä sitä oltiin neljän alle 5-vuotiaan kanssa. No, kaikesta selviää, tuosta nyt 2 vuotta ja nyt helpottaa. Tietenkään lapsiaan ei pois antaisi, mutta jos olisin tiennyt mihin rumbaan joudun, olisin tyytynyt kahteen ensimmäiseen lapseen.