Mä inhoon välillä mun 14-vuotiasta lasta!!!

En mä enää inhoo :)



Se oli sellanen ohi menevä juttu, kiitos kaikista kannustavista viesteistä. Samassa veneessä ollaan osan kanssa ja rankkaahan tää joskus on, jos lapselle niin myös meille vanhemmille.

Ja kyllä mua lohduttaa tieto siitä että ei toi murrosikä loppuelämää sentään kestä.



Hyvää joulunalus aikaa teillekin!

äläkä missään tapauksessa lähde mukaan siihen ovien paukuttelu huuto -juttuun, mitä ainkain meidän 14 vuotias tyttö tekee. Välillä on ihan mielettömän ihana, mutta välillä asenne on niiiin ärsyttävä. Purtava vaan hammasta ja yritettävä olla aikuinen :o)

Kaikkien meidän muiden lapset on ihania pikku kullannuppuja eikä ne ikinä tee mitään pahaa. Tottelevat vanhempiaan ja niin pois päin.... Sinulla on kauhukakara ja kyllä me vielä sinua siitä syyllistämme...

Meidänkin perheessä on yhteensä 4 lasta, 2 niistä lapsista on mun.

Mutta yritä nyt kestää...sit ku alkaa tasoittuun niin ymmärtää kuin ärsyttävä ollut:))))

Itse ainakin ymmärsin:D

uskallat ja kykenet myöntämään itsellesi myös negatiiviset tunteesi joita lastasi kohtaan tunnet.Kaikki eivät uskalla. Joo ja kyllähän toi ikäkin joskus loppuu, toivon minä ainaskin.Välillä täälläkin kyllä hermo menee, mutta laitetuista rajoista toi poika kuitenkin näyttää olevan tyytyväinen,sitten loppuviimeksi.

Haasteellista ja välillä hyvinkin pottumaista tämälasten kasvatus. Mukavaa joulun odotusta.

nimittäin se, mitä murrosikäisen päässä ja kehossa tapahtuu on jotain tosi mullistavaa ja lapselle itselleen tosi hämmentävää. Kun älyää, että tuo käytös johtuu jostain, mihin lapsi itse ei voi vaikuttaa, voi alkaa sietää käytöstä paremmin. Itselläni on kyllä vasta pieniä lapsia, mutta töissä noita murkkuja riittää (yläkoulu). On ne raukat välillä NIIN hukassa!

(Ja vähän välillä rakastankin:)

ovat hankalia, ihan näin opettajan ja äidin näkökulmastakin. Siis välillä he ovat suorastaan kestämättömiä. Onneksi välillä aika ihania ihmisentaimia myös.

Omaakin lasta on ajoittain vaikea kestää, mutta kun se kotona asuva murkku ei olekaan oma, niin johan alkaa olla todella vaikeaa. Oikeasti vihasin parin vuoden ajan mieheni tytärtä. Vakavissani monta kertaa ajattelin laittaa miehen valitsemaan, kumpi pysyy elämässään. Onneksi se alkoi sitten helpottaa, kun tyttö täytti 15 ja nyt on 22-vuotias ja meillä on lämpimät välit. Ei ajattele mitään ikävää teini-iästään paitsi myöntää olleensa riiviö.:) Ei taida tietää, kuinka paljon häntä vihasinkaan silloin ja tein jatkuvasti suunnitelmia päästä lopullisesti eroon.

niin minäkin inhoan=)

Ärsyttävä, raivostuttava ja niin ihana.

itse olen 3 tyttölasta ohi murrosiän kasvattanut, ja muistan miten todella välillä kyselin itseltäni, että voiko omia lapsiaan oikeasti vihata!!! varsinkin tytöt osaa olla todella raivostuttavia pissiksiä.



nyt ovat 18-22 vuotiaita, ja välit mitä parhaat = ))