Mennyt ihan överiksi tuo lasten hoitajien "lahjominen" jouluna/keväällä!

saavat lahjan ihan siksi, että "kun muutkin".

Mulla ei olisi tarvetta kiitellä heitä lahjoin, koska saavat siitä palkan ja en usko heidän tekevän työtä niin mahtavan hyvin. Itse työskentelen samalla alalla ja huolehdin siis muiden lapsista päivällä. Ja tiedän, että varmasti lapseni hoitajat lapsen pk:ssa ovat niinkuin minä ja muut työkaverini, että välillä työ on työtä ja on aamuja ettei edes jaksaisi mennä töihin, vaikka työstä tykkääkin. Eli ihan ihmisiä ovat.

Eli mitään oikeeta syytä ostaa "mahtaville" hoitajille lahja en näe. Itsehän ovat ammattinsa valinneet.

Mutta haluan, että lapseni tuomista lahjoista ajatellaan, että "onpa kivat lahjat. Tuo perhe osaa ostaa kivoja lahjoja."

Mietin lahjoja aina pitkään ja hartaasti, ja ne eivät rahallisesti älyttömän sura kyllä ole.



Ajattelutapaani vaikuttaa varmaan se, että 70-luvulla syntyneenä minua aina hävetti, kun mulla ei ollu opelle mitään. Muilla oli. Keväisin open pöytä täyttyi kukista, mutta ei mun vanhemmat mitään koskaan opelle antaneet. Joskus 6 luokkalisena sitten itse kevätjuhlaaamuna keräsin kimpun sireenejä. Toivottavasti opettaja osasi arvostaa. Siinä oli varmasti enemmän tunnetta ja omaa vaivaa käytetty, kun esim. omien lasteni viemisissä.

jos ei viitsi edes hoitajia jouluna muistaa.

lahjan ei tarvitse olla iso vaan muistaminen on tärkeintä.

itse muistan aina lapseni päiväkodin hoitajia sekä muskarin opea.

toisen hyvä mieli ei ole itseltä pois vaan päinvastoin!tulee itsellekin hyvä mieli.

kokeile!

kauniit käytöstavat on mukava opettaa lapsellekin.

lasten osastolla ja en kyllä saa mitään joululahjoja ja viinipulloja.



Minusta myös on mennyt tämä päiväkotitäiten lahjominen liian pitkälle. He saavat rahapalkan siitä ja ovat tienneet työtä valitessaan, mihin alkavat.

En minäkään odota mitään lahjoja vanhemmilta, joiden henki on pelastettu sairaalassa.

Ja arvokasta se on tämä sairaaltyökin.

Minäkin haluan muistaa niitä, joiden työ on meille tärkeää. Osoittaa, että arvostamme ja kiitämme heitä.



Jos vertaa esim. lasten kaverisynttäreitä, on ihan tavallista viedä 5-10 euron lahja kenelle tahansa luokkakaverille. Miksi tehdä numero, että opettajalle annetaan saman arvoinen muistaminen kauden päättyessä? Päinvastoin, sehän on suhteessa ruuan yms hintaan vain ele vailla taloudellista arvoa.

ja suklaita ja herkkukoreja.

Jos laitatte niin laittakaa jotain, mitä voi käyttää.

Ps. Hyvä viini ei olisi pahitteeksi, mutta niitä paripuolikuppeja en halua.

ja saan kyllä usein kiitokseksi lahjoja.muulloinkin kuin jouluna:)

Itse koulutaipaleen 80 luvulla aloittanut ja muistan joskus vieneeni joulun aikaan opettajalle joulukukan. Kevät aikaan taisi olla yksi ruusu tms.. en ole varma. No me vietiin lapsen hoitotädeille 2 kpl, itse tehdyt kortit ja tonttukoristeet.

ja minun koko koulu-urallani KUKAAN ei ikinä vienyt yhdellekään opettajalle mitään. Kun ala-aste loppui, annoimme varmaan yhteisesti monivuotiselle luokanopettajallemme jotain, mutta muuten en muista ikinä nähneeni että kukaan olisi vienyt kellekään opettajalle mitään.



Nyt hankin lapseni annettavaksi hoitajille/opettajalle jotain, koska se näkyy olevan tapana. En halua, että lapsi joutuu kokemaan että hän on tyhjin käsin, kun kaverit antavat muistamisiaan. Itse en kyllä saa työn kautta mitään. Hoitajissa ei ole mitään erityisen mahtavaa, jos nyt ei mitään kauheaa vikaakaan. Jos sosiaalista painetta ei olisi, en katsoisi heidän ansaitsevan mitään ylimääräistä muistamista.

keväällä se tosin oli itse poimittu kielokimppu.

Meillä on 2 koululaista ja yksi taapero ja ilman muuta haluan muistaa ihmisiä jotka viettävät lastemme kanssa lähes koko päivän--vaikkakin saavat siitä palkkaa! annan muistamisen myös terapeutille,taxikuskille,keittäjälle,ilman,etä siinä olisi musta mitään omituista.

Ja noista Pentikin pusseista,pentikiltä saa ihan edullistakin tuotetta esim. tänä vuonna menee jouluteet muistamisina ja maksoivat 5e--saman taitaa maksaa se tarjoustalon kuppi tai kynttilä vaikkei sillä sinänsä ole merkitystä.

että esim. suklaa, kahvi ja kynttilät menee käyttöön, eikä jää pölyyntymään nurkkiin.

ja suklaita ja herkkukoreja.

Jos laitatte niin laittakaa jotain, mitä voi käyttää.

Ps. Hyvä viini ei olisi pahitteeksi, mutta niitä paripuolikuppeja en halua.

Kahvikuppipareista yms. olen samaa mieltä, mitä niillä tekee jos on 15 erilaista lasia ja kuppia joka vuosi...

Olen 70-luvun lapsi ja jouluisin vein opettajalle kynttilän ja lyhdyn ja kevällä kukkakimpun/ruusuja tms.

Meilläkin vietiin kouluun muistamiset. Yläasteella ja lukiossa oli niin, että luokka hommasi yhteiset. Ala-asteella jokainen vei omiaan ts. vanhemien hommaamia.



Minäkin olen 1970-luvun lapsi. Varmaan on niin, että eri perheissä ja ehkä eri puolilla on maata on ollut erilaisia käytäntöjä.



Me vietiin lapsena kanssa kirjastoauton kuljettajalle ja muille vastaaville. Äitini jättää edelleen postinjakajallekin lahjan.



Meillä on hommattu siivoojalle ja eläintenhoitajalle lahjat. Toki niille maksetaan palkkaakin.

kun vuodesta toiseen oli sama postinkantaja ja silloin vanhempani asuivat omakotitalossa. Myös esim. jäteautokuskeille jätetään suklaarasia tms. lahjaksi.



Jouluna kaikilla on hyvä ja iloinen mieli!

tänä vuonna saivat sukat :) Yleensä jotain käytettävää tai hävitettävää tyyliin suklaata, kahvia, teetä, servettejä...

Haluan kiittää hoitajia erikseen vaikka saavatkin toki palkkaa työstään. Se on minusta ihan eri asia, ystävällinen ja kohtelias ja antelias voi olla kuitenkin. Ja vapaaehtoistahan se on..



Ja vein itse kouluaikana (ala-asteella lähinnä) kyllä jouluksi ja keväällä myös opettajille pienet lahjat.



(Veimme muuten myös sairaalaan kiitoskortit ja makeisia hoitajille, parille teholle ja kirurgiselle osastolle..he pelastivat lapsemme hengen, ja vaikka saavat palkkansa niin tottakai halusimme heitä erikseen muistaa ja kiittää.)

Olen samaa mieltä, että tuo tavarapaljous ja kilpailu lahjoista on mennyt ihan överiksi. Pääasia, eli muistaminen ja "jouluna hyvä mieli kaikille" on hieman jäänyt tavarapaljouden piiloon.



Itse työntekijänä olen sitä mieltä, että se kiitos on se paras lahja. Hymy, kädenpuristus ja ihan aito tunnelma. En odota lahjoja, mutta iloisesti yllättynyt, jos saan esim. lapsen itse tekemän kortin. Suklaasta pidän, mutta saan sitä itsekin ostettua kaupasta...



Meitä on moneksi ja itsekin 1970-luvulla syntyneenä vein aina omatekoisen lahjan tai kukkasen opettajalle... Pelastuarmeijan padalle veimme vaatekassin, postinjakajalle annoimme kahvipaketin, naapureille kortit. Linnuille lyhde ja sorsalammikon sorsille leipän palasia... Kaikille hyvä mieli. Ja en asunut maalla vaan Helsingissä.

Oma palkkani on pienempi kuin tarhan tädeillä (enkä työn puolesta todellakaan saa mitään lahjoja), ja ihan tarpeeksi tekemistä on hommata ja tehdä lahjat edes läheisimmille (me+lapsuudenperheet).



Äitini on opettaja, ja välillä on saanut kivoja lahjoja, välillä epämieluisia (äidillä on paha astma eikä voi ottaa kotiin voimakkaan hajuisia kukkia tai tuoksukynttilöitä), eikä läheskään kaikilta ja tosi monet antavat vasta kun koulu loppuu. Kortteja on tietty tullut enemmänkin.