Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun miehen käytös lapsia kohtaan toisinaan sietämätöntä?
28.04.2009 |
Minulla on ongelma, joka kärjistyy aika ajoin, hyvin harvakseltaan, niin pahaksi, että mietin onko ero ainoa vaihtoehto.
Mies harjoittaa joskus lapsia kohtaan vallankäyttöä, joka on minusta paitsi väärin myös käsittämätöntä. Joissakin tilanteissa mies ei vain tunnu voivan millään antaa periksi. Esimerkiksi hänen mielestään ruoan "pakkosyöttäminen" on oikein; tästä olen pikku hiljaa pääsemässä eroon, ehdottelen kompromisseja, maistamisia jne. Lisäksi hänen mielestään kaksi kouluikäistä lastamme tietyissä tilanteissa "käyttävät äitiä hyväksi" heittäytymällä surkeiksi ja itkeviksi ja kykenemättömiksi tekemään mikä se sitten onkin mitä miehen mielestä lapsen täytyy tehdä. Ja silloin mies ei anna periksi, ei sitten millään! Esimerkiksi vanhimmalla lapsista, esiteinillä, on vaikeuksia niellä tabletteja. Olemme jonkin aikaa käyttäneet kalaöljykapseleita ja sen nieleminen on tälle lapselle vaikeaa, joskin myönnettäköön, että lapsi "tekee" asian itselleen vaikeaksi hokemalla ettei pysty nielaisemaan sitä, oksettaa jne. jne. Tänään miehellä paloi käämit ja karjui lapselle asiasta pää punaisena. Oli kahteen otteeseen laskemassa 1, 2, 3 nyt sinä nielaiset sen!!! ja jopa laittoi tyrkylle toisen kapselin, että ota sitten kaksi, kun se on niin vaikeaa!! Ja oli aivan raivona. Lapsi itkee ja sanoo ettei pysty. Minä tasapainoilen välissä; periaatteessa tiedän lapsen osaavan taitavasti manipuloida minua enkä halua tehdä tilanteesta sellaista, että lapsi oppii äidin tulevan "pelastamaan" hankalasta tilanteesta. Toisaalta en sulata miehen raivoamista ja vallankäyttöä. Sen verran puutuin, että lapsen ei todellakaan tarvinnut niellä kuin se yksi kapseli enkä antanut miehen laskea vieressä kauanko siinä menee. Jos kyseenalaistan miehen tyylin, hän alkaa isoäänisenä huutaa lasten kuullen kuinka "äiti tulee auttamaan, kun sinä siinä itket" ja kaikkea muuta tyhmää, jota en enää edes muista. Kuitenkin sellaista, että pienimmät pk-ikäiset lapset säikähtävät, ja isommat taitavat oikeasti luulla meidän riitelyn syyn olevan heissä. En siis voi tilanteen ollessa päällä kunnolla puuttua, koska miehen raivostuessa hän syyttää tilanteesta lapsia ja minua ja lapsiparat joutuvat sen kuulemaan. Muutenkaan mies ei ole kovin altis ottamaan vastaan kritiikkiä, vaan joko ryhtyy marttyyriksi (no okei, hoida sitten lapset, minä en puutu mihinkään) tai syyttää minua.
Jos tällaista olisi usein, en varmaan enää katselisi miestä. Mutta, mies on 99 prosenttia ajasta hyvä, läsnäoleva isä, joka huomioi lapset ja minut, osallistuu kotiaskareisiin ja pistää perheen aina etusijalle. Tiedän, että hän ei pystyisi olemaan erossa lapsistaan yhtään sen enempää kuin minä. Lisäksi tiedän, että jos haluaisin erota, hän tekisi asian todella vaikeaksi, koska hän ei sitä halua. Tiedän myös, että kaikissa meissä on vikoja. Itsekään en mikään täydellinen äiti ole. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa näistä hankalista asioista rauhallisina hetkinä, kun lapset eivät ole paikalla, mutta tuntuu, että hän ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä minun näkemystäni. Hänellä on paljon periaatteita, joista yksi on, että lasten on toteltava vanhempia, aivan sama mistä on kyse.
No niin, jo asian tänne kirjoittaminen auttoi.
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kertonut hänelle, että tutkimusten mukaan homojen kotitaustoja tutkittaessa ei ole löydetty paljoa yhdistävää, paitsi joku täysin osallistumaton tai sitten hyvin ankara ja vaativa isä? Minusta siinä ei ole mitään pahaa, jos lapsesta tulee tai voi tulla homo, mutta miehesi vaikuttaa ihmiseltä, joka ei sellaista haluisi.
Ei 1- vuotiaalle voi määrätä rangaistuksia. Ei sen ikänen ymmärrä kunnolla vielä puhettakaan, eikä varsinkaan tajua miksi isä alkaa huutamaan eikä saa itkulla syliä koska tämä vaatii lapselta yhtä tiettyä sanaa.
Omalla esikoisella oli äiti kaikkeen yleissanana.. Kunnes alkoi tajuamaan sanojen merkitystä enempi.
Lapset ei ole valmiita aikuisia. Ja niistä kasvaa huonosti voivia jos niille ei ole ihminen!
Te vanhemmat kuulutte niihin joihin lapsi kiintyy ja joiden kuuluu olla lapsen tuki ja turva!
Jos lapsi laitetaan 1- vuotiaana pinnikseen häpeämään ja itkee itsensä hiljaseksi niin miten te kuvittelette että pystyy tosta vaan alkaa luottamaan ja kunnioittamaan teitä? Se pitää ansaita. Ei pakottaa.
Etoo kaikki kirjotukset pillereitten pakkosyöttämisestä tai lapsen paiskomisesta. Toi kaikki on lapsen kokemaa väkivaltaa.
1- vuotiaan ei kuulu osata totella! Jos et usko minua 3.n pienen äitiä niin käänny neuvolasi puoleen. Miehellä on jotain omaa vikaa päässä.
Pinnasänky on nukkumista varten.
Ja sulle nro 4: ei 1- vuotias tajua sitäkään että sinä karjut lapselle ja seuraavassa hetkessä lopetat, otat syliin ja pyytelet anteeksi. Ei se saa kun susta saman kuvan kuin isästään. Että te käyttäydytte lyhytpinnasesti ja arvaamattomasti. Ei tollasta käytöstä tajua kuin ehkä kouluikänen, mutta jos lapsi kasvaa tollaseen niin siitä tulee ihan varmasti lapsi joka ei luota, pelkää hylkäystä ja pitää tollasta käytöstä normaalina.
nro4 sun kaikkia juttuja mutta ekassa ja tokassa jo tais olla niin järkkyä tekstiä et aattelin heti vastata. 1,5v teidän pieni poika ja jäähyt käytössä, kyllä mulla nousi karvat pystöön. Lapsi ei opi noilla teidän keinoilla mitää muuta kuin että te ette välitä hänestä. Ja oppii puhe tavan tuosta isästään. Alkaa itse matkimaan isäänsä kun isommaksi kasvaa, oppii mallin.
Ihan hullua tuon ikäiseltä vaatia tollasta, sairasta suorastaan.
Ei puoltoista vuotias mitenkää osaa kaikkia sanoja vaikka paljon ymmärtäiski puhetta! Meillä ei etes kaks vuotiaalla ole mitää rangaistuksia käytössä, hyvänen aika, pieni ihminen. Oppii sitä paitsi parhaiten esimerkin kautta. Ei sen kautta mitä hänen käsketään tehdä.
Ja kehut auttavat paremmin kuin haukut!
Te tarvitsette apua, mars johonkin perheneuvolaaan! Tai otat neuvolassa puheeksi tämän. Lopetat nainen tossuna olemisen!
en nyt kuitenkaan sanoisi, että lapsen nostaminen pois kielletystä toiminnasta ja vaikka pieni ravistelukin (siis ei sellainen joka sattuu) on varsinaisesti väkivaltaa. Ahdistavaa se kyllä saattaa olla, eikä 1-vuotias vielä tajua välttämättä syy-yhteyttäkään. Taustalla on varmasti miehen ongelmat, jotka eivät liity lapseen. Tai kyseessä on ihminen, joka ei vaan tule toimeen pikkulasten kanssa. Tilanne saattaa parantua lapsen kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö joku voiko ylläpidon kautta tehdä tutkintapyynnön poliisille tästä tapauksesta vai mikä olisi oikea väylä? Tätä ei voi ohittaa. Ilmiselvästi ei ole provo, koska on kirjoittanut jo monta pitkää viestiä asiasta. Jos joku on vienyt jo asian eteenpäin laittaisiko viestiä, jotta ei tarvitsi monen ihmisen sekaantua asiaan.
ei ihme että nuorisolla menee huonosti kun tuo hulluus aloitetaan jo 1-vuotiaana. Viekää edes päivähoitoon, hetkeksi pois tuosta sairaasta ympäristöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olisin aikoja sitten sanonut miehelle, että jos homma ei muutu, niin tuossa on viisi hirttä poikki! Menee ihan kylmät väreet, kun lkuki noita juttuja!! 1,5v on vielä ihan pieni ja isommillekaan ei voi olla noin töykeä ja käskyttävä!!
Ihan ensimmäisenä mä istuisin miehen kanssa alas ja toteaisin, että hommat on karannut käsistä ja pahasti. Antaisin miehelle vaihtoehdon, että joko itse tekee käytökselleen jotain tai sitten lähdetään ammattiauttajan pakeille. Mutta lasta pitää äidin puolustaa!!!! Voi apua, mä en osaa edes kirjoittaa, mitä haluaisin, niin pahlata tuntuu.
Ja ravistelu ei ole lastenkasvatusta, se on pahoinpitelyä!!!!!!!!!
jaksoin tosin lukea vain pari ekaa ja olen raskaana, mutta kauheelta tuntuisi kattoa vierestä ku pikkusia lapsia kohdellaan noin :,,(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsellasi on kaikkea muuta kuin turvallinen olo. Lapselle pitäisi kehittyä perusturvallisuus, sekä jäädä aikaa oppia uutta: liikkumista, puhetta jne. Nyt hän joutuu oppimaan ettei aikuisiin voi luottaa, ja olemaan valppaana isän mielialavaihteluiden takia. Tuo on saatava katkeamaan!
Oma isäni on ailahteleva, ärtyisä, ei noteerannut lasten hyviä puolia (paitsi kehuskellessaan työkavereilleen) ja suuttui tyhjästä, omia mielipiteitä ei olisi saanut olla jne. Nyt etsin itsetuntoa, itseluottamusta ja jopa mielipiteitäni terapiassa. Älä anna oman lapsesi joutua kokemaan samaa.
Aivan karmivaa tekstiä. En päästäisi tuollaista miestä lähellekään lastani.
Lapsi on 1,5v, ei suinkaan 15v!
Mies on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en jaksanut (pystynyt, kun tuli niin paha mieli) lukea kaikkea, mutta kuulostaa, että miehesi on sairas tyyppi! Sillä on kyllä vaikeita ongelmia! Lapsesi kärsii tuollaisesta "isästä" tosi paljon ja jos ei hanki apua itselleen, niin kyllä jättäisin lapsen takia tuollaisen idiootin.
Eikä ap:nkaan mies kovin reilulta vaikuta. :( Kannattaa todellakin keskustella ja paljon sen miehen kanssa näistä jutuista. Ehkäpä sitten ymmärtää paremmin. Tai menkää perheneuvolaan juttelemaan?
Ps. se, että ette itse ole täydellisiä, ei oikeuta miestä käyttäytymään huonosti, varsinkaan lapsia kohtaan!
Iho kananlihalla, kamalaa luettavaa!!!
Mies on persoonallisuushäiriöinen ja narsistinen. Huomaathan itsekin kuinka jo epäilet itseäsikin?! Narsistiset ihmiset on manipuloinnin mestareita.
Äkkiä irti suhteesta! Pieni, avuton lapsesi kokee väkivaltaa, niin fyysistä kuin psyykkistä. Ja sinä et tee mitään?! SINÄ OLET AINOA IHMINEN JOHON LAPSESI VOI LUOTTAA. OLE HYVÄ IHMINEN SEN LUOTTAMUKSEN ARVOINEN.
Tuo ravistelu kohta oli kamalinta luettavaa. Sinulle tuskin täytyy kertoa mitä vaurioita lapsen ravistelu voi saada aikaan? Älä jää odottamaan seuraavaa kertaa. Se voi olla lapsellesi kohtalokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa olla hengenvaarallista tuon ikäiselle, pienikin! Juuri se toistuva liike = ravistelu!
en nyt kuitenkaan sanoisi, että lapsen nostaminen pois kielletystä toiminnasta ja vaikka pieni ravistelukin (siis ei sellainen joka sattuu) on varsinaisesti väkivaltaa. Ahdistavaa se kyllä saattaa olla, eikä 1-vuotias vielä tajua välttämättä syy-yhteyttäkään. Taustalla on varmasti miehen ongelmat, jotka eivät liity lapseen. Tai kyseessä on ihminen, joka ei vaan tule toimeen pikkulasten kanssa. Tilanne saattaa parantua lapsen kasvaessa.
Eroa tuosta ukosta!!! Aivan karmivaa tekstiä, voi pientä poikaa ja uutta vauvaa, jos tuon äijän kanssa joutuvat elämään!!! Ja tää ei todellakaan ole vitsi!!!
Olis kiva kuulla mitä olette mieltä, nelonenkin joka epäili itse olevansa liian lepsu..
nelosen tapauksessa. Onhan isälläkin kuitenkin tapaamisoikeudet. Paras olisi, jos äiti olisi itse yhteydessä lastensuojeluun, jotta isä saataisiin kuriin. Edelleen kysyn onko mahdollista saada apua tälle perheelle esim. tutkintapyynnön avulla?
niin asia päättyy joskus 20 vuoden kuluttua kun lapset tempaisee isäänsä porukalla oikein kunnolla turpaan. Tee jotain kun vielä on mahdollista pelastaa tilanne!!
asiaan puuttumisen pelossa. Tutkintapyyntö olisi nyt aiheellinen.
4-7 puolustelee miestään ja vähättelee itseään, vähän sama kuin naiset jotka selittävät pahoinpitelyä että "No kyllä mä ärsytin miestä ensin tahallani, ei se usein lyö". Tässä vaan uhkailu, henkinen ja jopa fyysinen väkivalta kohdistuu aivan pieneen, avuttomaan lapseen! Oikein pelottaa ajatella mitä sitten tapahtuu kun vauva syntyy! Alle 2-vuotiaan pitää sitten varmaan osata itse tehdä ruokansa, pyyhkiä peppunsa ja pestä pyykkinsä?!
JÄRKYTTÄVÄÄ! Hae apua ja heti! Lapsesi saa pysyviä psyykkisiä vaurioita tästä tilanteesta! Jos mies ei suostu ammattiapuun, lähde lapsesi kanssa ja pelasta lapsesi, myös syntymätön, noin kamalalta isältä!