Miltähän ateistista tuntuu kuolinvuoteella? Uskovilla on sentään tietoisuus taivaaseen pääsystä
Kommentit (27)
Noh, kyllä ateismissa on paljon lohdullistakin. Sitten kun on kuollut, ei ole mitään katumusta tai harmittelua tai kaipausta tai tuskaa, koska ei ole mitään.
Moni uskis yrittää ärsyttää ateistia sillä että kyllä sitten kuitenkin rukoilet kuolinvuoteellas! Noh, minua ateistina edes tuo ajatus ei häiritse. Entäpä jos rukoilisinkin? Mikäs siinä jos se toisi helpotuksta, kuoleminen lienee harvan mielestä mikään miellyttävä asia, ainakaan jos on tajuissaan ja tukissaan. Aika moni kai kuitenkin kuolee tajuttomana. Lopputulosta mikään viime hetken kääntymys ei tietetenkään muuttaisi, mutta voisi auttaa kuolemaan.
Nyt kunnon todisteet peliin niin mäkin voisin alkaa uskomaan!!!
yksi vastaus esillä mulle. KUmkmallista.
se ateisti rueta kuolinvuoteella uskomaan taivaaseen, jos se helpottaa. Kuka kieltää.
Ainoa ero taitaa tosiaan olla se, että en mieti helvettiä tai taivasta. Voi mennä tosin aika filosofiseksi loppuvaiheessa...mutta siis muistoja ja mitä esimerkiksi läheiset tulevaisuudessa tulevat tekemään.
-THE END-
ateisti hyväksyy kuoleman todellisena loppuna, on ylpeä eletystä elämästään ja tietää, että hänen vaikutuksensa jatkuu muissa ihmisissä vaikka hän itse lakkaa olemasta. Ateisti hiljenee maailmankaikkeuden voiman ja ihmeellisyyden äärellä ja on tyytyväinen, että on saanut olla osa sitä.
Ateistina ajattelen kuolemasta siten, että vain katoan. Minulla ei ole mitään tietoa ajasta, jolloin en ollut syntynyt. Samalla tavalla katoan kuollessani. Kuolemassa surullista on tietysti luopuminen ja se, että elämään jääville aiheutuu surua. En ymmärrä, kuinka uskovainen voisi kuolla tuntematta surua luopumisesta tai siitä, että läheisille aiheutuu surua.
vaan äitiä. Siis ne, jotka ovat jotain huutaneet apuun.
Olen ihan varma että olisin onnellisempi kuolinvuoteellani jos pystyisin uskomaan sen taivaskuvion. Olen yrittänytkin - liityin kirkkoon, rukoilin, maksoin kirkollisveroa... mutta en vain pystynyt uskomaan.
Kyllä sekin aika hanurista olisi, jos joutuisi jännittämään että onko vai eikö.
Tää on taas tätä, kun uskovat ei osaa ajatella oman laatikkonsa ulkopuolelta. Suurin osa ateisteista ei luultavasti ole ns. vakaumuksellisia ateisteja (ei varmana ole mitään eioleeioleeiole, tiedätte tyypin?), vaan ihmisiä, jotka ei vaan usko jumaliin tai ajattele uskonasioita.
Joku saattaa kuolinvuoteella ajatellakin jumalaa tai jumalia, monet varmaan toivoo, että elämä jatkuisi jollain tavalla. Monet, itseni mukaan luettuna, ei luultavasti toivo sen kummempaa kuin tuskatonta kuolemaa. Omaan ateismiini kun kuuluu se, että elämä eletään niin hyvin kuin mahdollista silloin kun se on eikä haikailla minkään tulevan autuuden perään.
Kuinkahan moni uskova todella uskoo pääsevänsä sinne pilven reunalle ukko jumalan kanssa kuoleman jälkeen, ja ilolla toivottaa kuoleman tulevaksi?
muualle kuin mullan alle. Ei-uskovaista ei kiinnosta uskon asiat eikä sellainen usko taivaaseen yms.
..oikeasti pääsee sinne taivaaseen ;). Tekopyhiä ja pelossa eläviä kun riittää.
Itse uskon jälleensyntymiseen ja olen sitä kautta päässyt eroon kuolemanpelostani.
hänen vetäessä viimeisiä hengenvetojaan....paatuneinkin ateisti voi vielä huutaa Jumalaa avuksi silloin, ja jos Jeesuksen sovitusveren nimissä niin tekee uskoen Häneen; miksi hän ei silloin pääsisi taivaaseen???? Mysteeri on se, että emme voi olla varmoja siitä, saanko ateeistina sen mahdollisuuden silloin. Itse ajattelen niin, että uskomalla Jeesukseen jo elinaikanani olen tehnyt tietoisen valinnan, ja sitä kautta voin olla varma siitä, että sieluni pääsee taivaaseen kuolemani jälkeen..se mitä minusta tänne maanpäälle jälkeen jää, on vain "väliaikainen" tomumaja..Raamatun mukaan ihminen saa taivaassa uuden ylösnousemusruumiin, kaikki sairaudet, kivut ja tuskat jäävät tänne maalliseen tomumajaan. Ja millään omilla teoillani, en omilla suorituksillani tätä ansaitse.
Vain uskomalla Jeesuksen Kristukseen, Jumalan ainoaan poikaan, siksi minä ja lukematon joukko uskovia uskomme näin.
"Paatuneinkin ateisti" :D
Onpa piristävä määritelmä
siis sellainen ihminen, joka ei ikimaailmassa, ei milloinkaan suostuisi edes ajattelemaan mahdollisuutta , että Jumala on totta. Ja että Jeesus on totta. Ja että Raamattu on totta :-)
juuri sellainen. "paatuneinkin ateisti". Oletko kuullut kirjailija C.S Lewisin tarinan???
Mahtaa olla sitten paatunut mokoma ateisti. Onneksi en ole paatunut, vaan miettimällä, pohtimalla ja päätelmillä tullut lopputulokseen, ettei minun tarvitse uskoa eikä Jumalaa ole.
Ja mistä tarinasta puhut?
minusta on ihan hyvä liittyä maailmankaikkeuden energiaan, osaksi elämän kiertokulkua.
Minä olen ollut kuoleman kynnyksellä ja en silloinkaan kaivannut taivaspaikkaa. Ainoa huoli oli, jos lapseni olisivat jäänneet ilman äitiä. Sama se silloin mihin sitä kuoleman jälkeen on menossa.
No mietin, että tässä se nyt sitten oli?
Elämä jatkuu mahdollisesti jälkeläisissä.
-THE END-