Onko kellään lasten ikäero noin 1 vuosi?

Ovat nyt 1v11kk ja 3v1kk. Molemmat tyttöjä ja aivan erottamaton pari. Isompi huolehtii pienemmästä, leikkivät tuntikausia kahdestaan, hihittelevät, kujeilevat.



Vauva-aika (sanotaanko, että kuopuksen ollessa 4-9kk ikäinen) oli melkoisen raskasta, kun molemmat sairastelivat monet korvatulehdukset, kurkunpääntulehdukset ja kuopuksella oli lisäksi lievää maitoallergiaa. Mutta sitten kun nuista selvittiin, niin olen päässyt todella helpolla.



Nyt en ehkä enää tekisi lapsia nuin pienellä ikäerolla, mutta toisaalta, enpä voi sanoa sen mitenkään kamalaakaan olleen :)

ja oli tosi raskasta silloin kun lapset ihan pieniä. Isompana ovat olleet kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Tosi tiivis suhde lapsilla! Mitä isommaksi tulevat ,sitä helpommalla pääsee.

Kolmas syntynyt tammikuussa -04 ja neljäs joulukuussa-04.

Pohdinnassa on ollut eskarinalku, aloittavatko samana vuonna tai pitäisikö nuoremman aloittaa vuoden myöhemmin?!

Ei ollut suunniteltu, eikä voi sanoa että olisi ollut helppoa. Kuopus valvotti paljon ensikuukaudet, ja usein oli "stereohuutoa" eli molempia pitäisi syöttää tai vaihtaa vaippaa yhtä aikaa. Silloin ei auta kuin antaa toisen huutaa, mikä on tosi stressaavaa. Toisaalta en voi sanoa, miten paljon pieni ikäero vaikutti jaksamiseeni, koska menetin läheisen perheenjäsenen äkillisesti vain muutama viikko kuopuksen syntymän jälkeen. Lastenhoito, suru ja vastuu käytännön asioista (perunkirjoitus, hautajaiset ym) saivat minut romahduspisteeseen, mutta nyt olen iloinen että nuorimmilla lapsilla on toisensa. Vanhempi täyttää kohta 2v. ja nuorempi on kahdeksan kuukautta, ja nyt elämä sujuu mukavasti. Vanhempi syö itse, mikä helpottaa elämää paljon, pottailu ei tosin vielä suju. Neuvona sanoisin, että muutama kuukausi voi olla tosi vaikeaa, mutta pian se helpottaa!

vaikka lapsillamme onkin lähemmäs 3 vuotta ikäeroa: He ovat myös toistensa parhaat kavereit, vaikka molemmilla on myös ne omat hyvät kaverit ja myös yhteisiä kavereita. Eli ei aina tarvita sitä 1 vuoden ikäeroa siihen, ette sisaruksilla tulee läheiset välit. Meidän lapset ovat leikkineet siitä asti aina yhdessä, kun kuopus on ollut n 1 v. Ikää heillä nyt 3 v ja 6 v. Musta oli ihanaa, kun kuopus syntyi ja esikoinen oli jo tarpeeksi vanha ollakseen oikeasti isosisko, eikä mikään vauva-isosisko. Hän osasi syödä, pukea, käydä itse vessassa jne. Ihanaa, kun muistaa kuopuksen vauva-ajasta kaiken, eikä se mennyt missään sumussa... En ihan ymmärrä niitä, jotka tarkoituksella haluavat 1-1,5 v ikäeron lapsilleen. Vahingoillehan ei mitään voi, sellainen voisi käydä meillekin, mutta mitä haittaa siitä olisi, jos ikäeroa olisi yli 1,5 vuotta niin, että esikoinen olisi jo vähän vanhempi ja äitikin jaksaisi kenties vähän paremmin?

Mutta itse esität tuossa olettaman, että pieni ikäero automaattisesti tarkoittaisi, että äiti jaksaa huonosti! Kun ei se välttämättä mene näin, tekijöitä on niin monia. Minä siis en ole kokenut pientä ikäeroa ollenkaan "vaikeaksi".



Perheiden elämäntilanteet, vanhempien ikä, se kuinka helposti esikoinen on alkunsa saanut jne. jne. vaikuttavat ikäeroasioihin. Meillä esim. työkuvioihini sopi mainiosti lasten pieni ikäero. Jos lapsilla olisi ollut ikäeroa 3 vuotta tai enemmän, todennäköisesti en mm. olisi voinut hoitaa heitä yhtä pitkään kotona.



Olen itse lapsena kärsinyt suuresta ikäerosta siskooni, ja halusin lapsille 1,5-2,5 v. ikäeron. 1 v 4 kk toteutui, ja on meille ollut juuri hyvä ja toimiva :)



20

veti herneet nenään kun lyhyen ikäeron äidit kertoi kokemuksiaan ap.n kysymykseen.

ovat nämä "voi voi, mahtaa sulla olla rankkaa"-voivottelijat :-)

selittämään, että kuinka pitkä ikäero on hyväksi kun mekin haluttiin iso ikäero. Ei tule mieleen, että ei kiinnosta oikeastaan tippaakaan tällaiset jutut.

ovat nämä "voi voi, mahtaa sulla olla rankkaa"-voivottelijat :-)

Melkein kaikki sanoo että vauva aika on ollut helppo. Yksi kommontoi että uhmat on yhtäaikaa.



Miten muilla sitten noi uhmat menny? Eikö ole ollut mustasukkaisuutta?



Ap

mitä nyt tässä vaiheessa, kun lapset jo isompia, tulee normaalia pikku kinaa aina välillä.



Mitä tuttavapiirissä olen seuraillut, pahimmat mustasukkaisuusongelmat ovat olleet perheissä, joissa ikäero n. 3 v. ja esikoinen tyttö. Sain aikoinaan neuvolasta lainaan koottua tutkimustietoa ikäeron vaikutuksesta, ja siitä jäi mieleen se, että tutkimusten mukaan mustasukkaisuusongelmia esiintyy eniten juuri 3-4 vuotiaiden esikoistyttöjen tapauksissa.



Siinä materiaalissa muuten tultiin siihen päätelmään, että ei voida sanoa, mikä ikäero olisi optimaalinen. Ei siis ole olemassakaan mitään tutkitusti "parasta" ikäeroa.



20

johtuu ehkä juuri lyhyestä ikäerosta.

Esikoinen pikemminkin odotti pinnasängyn vieressä, että koska se pikkuveikka oppis liikkumaan, että pääsis yhdessä leikkimään.



Ikäeroa 1v3kk