Onko kellään lasten ikäero noin 1 vuosi?

Meillä on muutamaa päivää vaille 1 v 5 kk ikäeroa (jos olisi syntynyt kakkonen laskettuna aikaan mennessä niin ikäeroa olisi tullut 1 v 4 kk ja parisen viikkoa). Onhan siinä vajaat 5 kk eroa siihen, että ikäero olisi vain vuoden :) mutta vastaan silti, koska eipä se 4 kk siihen vuoden iän päälle merkittävän isoa eroa tehnyt.



Just nyt on edelleen aika raskasta (kakkonen täyttää kohta 4 kk ja esikoinen 1 v 9 kk), aika lailla on monissa asioissa 2 vauvaa vieläkin. Esikoisen pottahommat kun ovat vielä ihan vaiheessa, ja vaikka periaatteessa syö itse, niin käytännössä joutuu vahtimaan ja auttamaan jotta edes osa ruuasta päätyisi mahaan, jne.



"Kaikki mahdollinen" veisi kyllä koko loppuyön :) joten kysele, jos jokin tietty asia erityisesti kiinnostaa! Mä kyllä kestän hyvin sen, että on kaksi vaipatettavaa ja syötettävää, eipä se eroa siitä että jos olisi kaksoset tullut. Hankalaa taas (esim. kaksosiin jos edelleen verrataan) on se, että kumpikin vaatii ihan erilaista huomiota, ja meillä nämä kumpikin vielä ovat ihan eri rytmissä: yksi kun menee nukkumaan, niin toinen herää.



Olemme menneet enemmän esikoisen rytmien mukaan . Hänen ulkoiluaikanaan yritän saada vauvan nukkumaan, ja samoin haluan, että ollaan kotona niihin aikoihin kun esikoisella on ruoka-ajat ym. Esikoinen nukkuu yhdet päikkärit, vauva kahdet, joten yhteensovittelemista on. Onnistuu kyllä. Hankalimpia ovat tilanteet, jolloin vauvaa pitäisi syöttää ja esikoinen kiipeilee kielletyissä paikoissa ym. Vähän vanhemman lapsen kun voi vaikka ottaa siihen viereen ja lukea hänelle samalla kirjaa tms. mutta ei tämän ikäinen vielä malta. Joskus on vain hetkiä, jolloin jompaakumpaa joutuu huudattamaan, ei auta muu.

Onhan ne varmaan kuin kaksoset hoidettaessa.

alku kaikista vaikein..mies hoiti vanhempia lapsia ja mä sain keskittyy vauvaan..syöttämiset,nukuttamiset ja ulkoilut oli alussa vähän vaikeita..nyt alkuvaikeuksien yli päästy ja aika helppoa jo :) lapset siis 9kk, 1v.11kk ja 4v.

Meillä ihan tarkoitus. Emme me tässä enää nuorennu :p ja se myös vaikutti, kun esikoinen oli niin vaativa tapaus. Juu-u, nimenomaan niin päin meillä! Totesimme, että haluamme toisen kuitenkin; jo ihan siksikin, että ei jäisi esikoinen yksinäiseksi vaan hänellä olisi se sisarus vielä (toivottavasti) sittenkin, kun meistä aika jättää. Ja esikoisen vauva-aika oli varsin rankka, esimerkiksi yöt todella repaleisia vielä yli vuoden ikäisenäkin, joten tuumasimme, että sitten kun tästä helpommille päiville pääsemme, voi hyvin käydä niin, ettemme jaksa enää lähteä alusta tätä samaa hullua rumbaa, joten tehdään se toinen tähän samaan konkurssiin sitten (enempää lapsia emme kyllä harkitse).

vai oliko iloinen yllätys?



ap

1 v 4kk ikäeroa, ja nyt kun lapset ovat jo 6 ja 8 vuotta, voin kertoa että kuopuksen vauva-aika on muistoissa aika hämärän peitossa, oli todella raskasta olla vastasyntyneen ja pienen taaperon kanssa yksin päivät.

Mutta siitä selvittiin, ja nyt, nyt voi sanoa ettei harmita pätkääkään. Lapset ovat toistensa parhaimmat ystävät. Toki asiaan kuuluu että sisarukset tappelevat, mutta niin paljon heistä on seuraa toisilleen, että en tätä valintaa kadu.

Kahden nuorimman 1v6kk



En kokenut ikäeroa hankalaksi. Itse asiassa lyhyt ikäero oli helpompi kuin kakkosen ja kolmosen ikäero 1v11kk.



Vaati vain organisointia ja sitä, ettei jäänyt siunailemaan ja pyörittelemään peukaloitaan. Miehellä oli epäsäännölliset työajat, joten aika paljon joutui olemaan kahden ensimäisen aikaan yksin. Mutta kun alusta asti opetteli kulkemaan lasten kanssa kaupoissa ja muualla niin homma toimi sitten useammankin lapsen kanssa.



Lapset ovat nyt jo isoja ja ovat tosi läheisiä toisilleen. Porukkahenki sisaruksilla on tosi hyvä.

Kakkonen syntyi keskosena, mikä lisäsi oman mausteensa soppaan. Toinen raskaus oli yllätys sinänsä, vaikka kaksi lasta toivoimmekin saavamme melko lyhyellä ikäerolla (tuo 9kk on ollut kyllä hieman liioittelua). Lapset eivät ole syntyneet samana vuonna, mikä minusta on hyvä juttu jo pelkästään kouluun menoa ajatellen...isosisko saa olla isosisko.



Rankkaa siis on ollut, mutta nyt jo voiton puolella toisella mittarissa 3 ja toisella 2. Mutta kakkosen koliikin ansiosta en kyllä muista tuosta ensimmäisestä vuodesta lähes mitään...ainakaan mitään järkevää :-)

Olenko ihan väärässä?



Vuoden ikäinen ei vielä välttämättä kävele tai puhu. Kuntaas juuri vuoden ikäisenä se alkaa.



Miltä tuntuu kun on kaksi vaippaikäistä?



Entä jos on imettänyt vuoden ikään asti, uusi vauva jatkaa imemistä, miten vanhempi lapsi sopeutuu. Vai voiko edes raskaus aikana imettää?

1v 4kk ja toistaiseksi on mennyt ihan mukavasti (pienempi nyt 3kk).



Vaikeaa on mielestäni se, että lapset tosiaan vaativat aivan erilaista toimintaa ja rytmiä. Vauva siis joutuu aina nukkumaan vaunuissa kun ulkoilen isomman kanssa ja siksi osa päivästä on aina suunniteltava kotona oltavaksi, jotta vauveli pääsee potkuttelemaan lattialla yms. Ja aina tosiaan ei pysty heti auttamaan toista jos toisen lapsen kanssa on vaikkapa potatus tai imetys kesken. Meillä on onneksi esikoisella aika ennakoitavissa oleva päivärytmi ja se on helpottanut arjen suunnittelua, eli esikoisen rytmin mukaan mekin mennään. Pystyn siis usein etukäteen tietämään milloin on vaikkapa hyvä hetki imettää vauva tai vaihtaa vaippa, jotta isompi lapsi ei akuutisti tarvitse samaan aikaan ruokaa tai potatusta.



Meillä on mennyt kokonaisuudessaan yllättävän kivasti. On toki totta, että miehen työpäivien aikana itse en ehdi tauottoman lastenhuollon lisäksi tehdä mitään muuta kuin korkeintaan yhdet pyykit huoltaa tms. ja omasta lepäilystä ei usein ole tietoakaan, vaikka yöt vauvan kanssa on vielä tosi katkonaisia. Olen kuitenkin ollut tosi tyytyväinen tähän ikäeroon, koska lapsista huomaa jo nyt että he ottavat kontaktia toisiinsa. Vauva on selvästi isommalle tärkeä, sitä käydää välillä hellimässä ja heti herättyä pitää ensimmäisenä tulla moikkaamaan vauvaa. Vauva taasen suo valoisimmat hymynsä isommalle sisarukselle. :)

ja tosiaankin kaikista vaikein on alku. ja se että tietää että ei pysty antamaan sille ekalle vauvalle niin paljon huomiota kuin on alussa antanut. olivat molemmat suunniteltuja, kuten myös kolmas jolla tulee ikäeroa olemaan kakkoseen 1v9kk(ja esikoiseen 3v).



Kahden vaippaikäisen kanssa ei ollut niinkään vaijeaa, joutui vaan viemään vaipparoskat useammin. :) Esikoinen oppi kuivaksi 2v5kk joten ei vaikuttanut siihenkään.



Nykyään on vaan mukavampaa, kun saa itse vähän "omaa aikaa" päivällä kun lapset leikkivät keskenään. Ja on se ihana katsoa kuinka lapset tykkäävät toisistaan ja pussailevat ja halailevat. :)

Minunkin mielestä tasan vuosi (tai alle sen) olisi varmasti vaikeampaa kuin esim. tämä meidän 1v4kk ikäero. Mulle suositeltiin raskausaikana että lopettaisin esikoisen imetyksen raskauden puolivälin paikkeelle mennessä - näin tein ja silti esikoinen ehti saada rintamaitoa sen 11 kk eli en joutunut juurikaan tinkimään haaveilemastani vuoden imetyksestä. Meillä oli myös esikoinen oppinut kävelemään jo 10 kk ikäisenä eli vauvan tullessa esikoisen kävely oli jo todella sujuvaa ja vakaata - olisi varmasti aika eri juttu jos molemmat lapset olisi vielä täysin kannettavia... Eli jos saa tasan vuoden ikäerolla, saattaa alkuun olla kahden syötettävän ja vaipatettavan lisäksi myös kaksi kannettavaa. Pitää tosin todeta, että kyllä tuota puolitoistavuotiastakin edelleen saa/pitää paljon kantaa sylissä, varsinkin sen jälkeen kun taloon on tullut vauva. Mutta kahden pikkuisen kantaminen on äidille ihan hyvää kuntosalitreeniä. ;)

Kuinka se kärsisi jos heti tulisi uusi vauva, eikä äiti ehtisi antaa aikaansa. Ja miltä vauvasta tuntuu kun joutuisi hoidetuksi toisella kädellä.



Hoitoon tai pitkät ikäerot, että lapset saavat koea olevansa tärkeitä.

ja pakko laittaaa positiivinen viesti, eli kaikki on sujunut todella hyvin. tosin meillä esikoinen osasi kävellä ja puhua kun kakkonen syntyi. syömis ja nukkumisrytmit tehtiin aika paljon esikoisen mukaan. leikkivät tosi paljon yhdessä nyt 2 ja 3 vuotiaina. ihan tarkoituksella haluttiin pienellä ikäerolla, mulle ehkä isompi shokki oli esikoisen syntymä kuin toisen. kaikki vain jotenki loksahti paikoilleen... suosittelen omien kokemuksieni perusteella lämpimästi!

Ja alku oli aika haipakkaa, mutta hyvinhän siitä selvittiin. Nuorimmaisen imetys jäi aika lyhyeksi; keskimmäinen hajotti kämppää minkä ehti aina imetyksen aikana, mutta myös muita ongelmia ilmeni. Vaipat vaihdoin sarjatyönä olkkarin lattialla vessa vieressä. En jaksanut edes miettiä yläkertaan ravaamista hoitopöydälle. Peräkkäin istuttavat rattaat olivat kyllä todella hyvät sitten lasten ollessa taaperoiässä.

Ekan kerran oltiin lasten kanssa ulkomailla, kun pojat nuorempi oli 6kk ja sekin reissu meni mainiosti, kun asennoitui siihen, että mitään nähtävyyksiä ei pahemmin katsella.

Vanhimmalla pojalla ja keskimmäisellä on ikäeroa 8v, mikä tuntuu todella suurelta, mutta kivasti se jaksaa pienempiä silloin tällöin paimentaa ja pelailla pelejä tms.



Meillä tuo pieni ikäero oli suunniteltu juttu, eli saa tulla jos on tullakseen. Nyt pojat ovat 5v ja 6v ja vauvakuumetta pukkaa...

Esikoinen ei vielä kävellyt, kun vauva syntyi. Hän oli ottanut jo muutaman askeleen, kaatui eikä uskaltanut kovin pian uudelleen lähteä liikkeelle.



Iso-sisko oli erittäin kiltti, sain hoitaa vauvaa huolella siskon leikkiessä ja katsoessa vauvan hoitoa. Minulla on valokuvia, joissa vauva on sängyssään, pohjan ollessa yläasennossa, laita nostettuna ja sisko istuu kiltisti kulmassa. Hän antoi vauvan olla rauhassa, ei tarvinnut pelätä että tekisi jotain vauvalle vaikka kipaisin toisessa huoneessa hakemassa jotakin. Iso-sisko sai huomiota ja syliä, siksi kai ei ollut edes mustasukkainen.



Kodinhoidosta piti kyllä löysätä, ymmärsin ettei enää ole samaa kuin ennen pieniä lapsia...



Molemmat lapset nukkuivat päivällä parvekkeella, sillä pienin syntyi joulukuussa ja isompi oli täyttänyt vuoden marraskuussa, eikä olisi ulkona lumessa päässyt kävelemään kovinkaan hyvin. Toinen nukkui toisessa päässä ja toinen toisessa, siskolla tilava koppa oli lattialla turvallisuussyistä. Asuimme kolmannessa kerroksessa jossa ei ollut hissiä. Vaunuvarastossa oli vaunut ja siinä sisaristuin, kun kävimme esim. neuvolassa. Autoa ei ollut, ei ajokorttiakaan, joten kävellen kuljettiin. Isästä ei päivisin saanut apua mihinkään työkiireiltään.



Kun tulin lasten kanssa neuvolasta, kaupasta, ulkoa jne. oli kolmanteen kerrokseen kannettava molemmat lapset sekä mahdolliset kassit. Välillä vauva jäi ulos nukkumaan, ikkunasta näki vaunuihin, ja kannoin siskon sekä kassit sisään.



Kun vauva heräsi, täytyi muistaa mm. että avain on mukana hakiessani "nyytin" ulkoa ja että isompi pärjää sen muutaman minuutin sisään jäädessään.



Ajan myötä sisarukset leikkivät mukavasti, sovussa ja siskosta kasvoi tosi tunnollinen peräänkatsoja omasta tahdostaan. Kolmas lapsi syntyi siskon ollessa 4v ja keskimmäisen 3v.



Isosisko oli edelleen ihana leikkiessään ja touhutessaan pienempien kanssa. "Luki" kuvakirjoja pienille, laittoi eläintarhaleikkejä, kauppajuttuja, hoiti nukkejansa...Kaikki lapset olivat vuorollaan flunssassa, rokoissa, vatsataudeissa jne, mutta minulle sopi suurperheen äitinä olo, joten lisääkin vauvoja tuli vuosien mittaan, yhteensä kuusi.

Jos nyt tähän syntyisi hänelle pikkusisar voisin sanoa että huhhuh, ei jaksa, ei pysty. Alkava uhmaikä, uusien asioiden opettelu jne. Ja juuri on alkanut yötkin sujumaan hyvin. En jaksaisi tähän saumaan heti samaa rumbaa alusta asti.

Eka lapseni on kohta 5v. ja täytyy sanoa että paremmin kuin hyvin on mennyt isolla ikäerolla. Tosin jos kaikki olisi mennyt niin kuin alunperin halusimme olisi meidän lapset syntyneet pienemmällä ikäerolla, näin jälkeen päin koen isomman ikäeron hyväksi ja varmaan asioilla ollut tarkoitus kun lapsemme ovat näin syntyneet.

lapset nyt jo 4,5 (reilut) ja 6.



Meillä pieni ikäero on toiminut loistavasti. Esikoinen kyllä onkin ollut aina rauhallinen "tutkijatyyppi" ja kuopus oli etenkin ekat 6 kk superhelppo vauva, söi, nukkui ja välillä katseli esikoisen touhuja tyytyväisenä. Koin esikoisen vauva-ajan huomattavasti rankemmaksi aikoinaan kuin kuopuksen, vaikka tosiaan noinkin pienellä ikäerolla olevia lapsia hoidin. Toki sitä vaipan vaihtoa ja pukemista riitti, mutta ei siis sen kummempia ongelmia. Yötkin meillä on nukuttu pääsääntöisesti hyvin.



Lapset ovat nyt toistensa bestikset, todella tärkeitä ovat toisilleen vähän samaan tapaan kuin tuttavapiirissä olevat kaksoset.



Ymmärrän kyllä sen, että meillä on ollut hyvää tuuriakian, sillä lapsemme ovat temperamentiltaan "helppoja" , mutta en silti menisi ketään pelottelemaan, että pieni ikäero on automaattisesti kauhean rankka vanhemmille tai että muka ei jäisi aikaa keskittyä molempiin lapsiin.

ikäeroa 1v5kk ja kuopuksen vauva-ajasta en muista juuri mitään. Nyt lapset 1v3kk ja 2v.7kk ja aika rallia tämä tietty on edelleen, uudessa mittakaavassa kun vertaa vauva-aikaan. Sanoisin, että jos nyt olisi vain yksi lapsi niin olisi elämä kyllä paaaaljon helpompaa. Mutta kaikkeen tottuu ja oppii arjen pyörittämisen ym. Nyt ehkä eniten rassaa se, että jos toisen ottaa syliin niin toinen alkaa huutamaan ja haluu myös syliin. Ja sit kun otat molemmat niin mäiskivät vaan toisiaan... Ja nyt kun kuopus on oppinut antamaan jo vähän takasin niin tappelu on valmis...

1v2kk ja 10kk ikäeroilla. Mielestäni vauva-ajat oli helppoja verrattuna tähän, kolme uhmaikäistä yhtäaikaa..