Lue keskustelun säännöt.
Alan pikkuhiljaa ymmärtämään vanhempia, jotka surmaavat itsensä ja lapsensa
27.04.2009 |
En olisi uskonut että tämä päivä koittaa, mutta viime päivien aikana olen alkanut ymmärtämään näitä, jotka surmaavat lapsensa ja sen jälkeen itsensä. Olen alkanut ymmärtämään, että se on joskus oikeasti ainoa vaihtoehto paeta.
Minä ja lapset ollaan saatu niskaamme mieleltään järkkynyt ex ja "isä", joka ei ole lopettanut kiusaamistaan edes eron jälkeen. Kaikki pahenee vain, vaikka erosta on jo vuosia. Kukaan ei voi asialle mitään, koska lasten oikeutta isään ei poista kukaan. Minä kärsin, lapset kärsivät. Pelko on läsnä koko ajan.
Viime päivinä olen huomannut, että tästä on ulospääsy. Se on kuolema. Ja todellakin myös niin, että lapset lähtevät mukaani. Jos minä kuolen, mutta lapset eivät, he joutuvat elämään tuon hirviön kanssa. Parempi siis ottaa heidät mukaani.
Ja ei. En tätä suunnittele enkä vielä toteuta. Mutta on helpottavaa kun huomaa, että tästä helvestistä on oikeasti ulospääsy. Että tämä kaikki ei jatkukaan ikuisesti. Minulla on viimeinen oljenkorsi olemassa, johon tarttua sitten kun ex on saanut viimeisenkin voimanrippeeni imettyä itselleen.
Kommentit (34)
Saitte kyyneleet silmiini. Kiitos kun ymmärrätte, kiitos tsempistä.
Kyllä minä vielä vähän aikaa jaksan taistella, mutta pelottaa vaan että joku päivä mun voimat loppuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ihminen edes pystyy surmaamaan oman lapsensa ja millätavoin? Kertokaapa se? Kuka on edes miettinyt sitä?
Millaisessa tilassa nainen edes on että pystyy surmaamaan vastasyntyneen vauvansa (Pietarsaaren vauvamurha), Entä mitä ajatteli Espoon kolmen lapsen äiri joka surmasi heidät?
Mutta sitä vaan, että kun kahdeksan vuotta on kestänyt aivopesua, väkivaltaa, alistamista, uhkailua, syyllistämistä eikä loppua näy, niin kyllä siinä pikkuhiljaa alkaa olemaan voimaton ja väsynyt. Eikä todellakaan jaksa eikä halua viedä asioita oikeuteen tai tehdä ylipäänsä mitään, mikä saa taas sen hullun hyökkäämään.
ap
Jos lapsilla on turvatonta niin kyllä lastensuojelu voi ottaa lapset pois niin että lapsilla on hyvä olla!
Joskus olen vauva- lehdestä tai perhe- lehdestä tai jostain tälläsestä lukenut artikkelin miten eräs äiti masentui (yh) ja soitti lastensuojeluun ettei nyt vaan jaksa lapsia ja heidät otettiin toisaalle ja äiti sai kerätä voimiaan yksin.
Ja semmoselle naiselle nostan aidosti hattua!!!
On suurta myöntää oma pienuus ja haavoittuvuus. Ei se ole mitään "ymmärtämistä" että tajuaa miten joku voi tappaa lapsensa. Se on aika kaukana normaalista toiminnasta ja jos niin ajattelee niin kyllä se alkaa olemaan jo jonkun asteen avun tarvitsemista!
On minunkin vaari pistänyt itsensä sotien jälkeen kuoliaaksi. Varmaan olis senkin tarttenu tappaa poikansa? Niinkö se menee???
Tolla perusteella on ihan jees tappaa koulukiusaajatkin. Se että ymmärtää ja puoltaa jonkun mielensairautta rikoksella ei ole kyllä mitenkään normaalia.
Jos lapset on vaarassa (fyysisesti tai henkisesti) niin ei niitä voi isälle laittaa. Mutta ehkä teillä on vaan riitasa ero jos poliisitkaan ei ymmärrä. Paha kuule sanoa, varsinkaan jos teikäläinen ymmärtää että hyvähän se on lapsensakin tappaa.
8
eikö todellakaan ole muista oljenkorsia? Muutto ulkomaille? Turvaverkko niin lähelle ja tiiviiksi, ettei exä pääse läpi, esim. voisitko muuttaa vanhempiesia kanssa asumaan?
Jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ei ole tärkeintä saada sinulle vertaistukea eikä tsemppiä moiseen kauhutekoon. Tärkeintä on saada pääsi kuntoon, niin että et enää ajattele murhaavasi lapsiasi. Ei omien lasten murha ole millään verukkeella hyväksyttävää. Murha kun murha! Tapa vaikka itsesi vain jos et elämää kestä, muta älä päätä toisten puolesta haluavatko he elää vaiko eivätkö!!!!
Uskon, että sinulla on rankaa ja et jaksa. Mutta niin on MONELLA MONELLA muullakin...eivätkä he rakkaita lapsiaan murhaa, Vai etkö rakasta lapsiasi? Eikö mielessäsi ole käynyt, että siinä vaiheessa kun olet tuollaisia ajatuksia pääshäsi saanut, olet jo pahasti sairatunut itse! Mielesi on sairas ja tarvitset pikaisesti apua. Kerro noista tuntemuksistasi sosiaaliviranomaisille niin saatte apua, koko perhe!
Voimia ja toivottavasti jaksat taistella lastesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et voi tehdä lapsia ja sitten riistää heiltä elämä,typerien aikuisten ongelmien kanssa,mielummin sitten itsesi ja ex ukkosi, tai pelkkä ukko,lapset ansaitsee elämän...Kuolema ei ole ratkaisu kellekkään teistä!!!!!!!!!
sitä paisi kannataa alkaa laittaa asiat kuntoon...aina löytyy ratkaisu!
Olet heikko,jos et ratkaisua löydä...mutta pitkää ongelmanne omananne,lapset on viattomia teidän mielenterveys( jos edes ajattelet tollaisia) ongelmiin.Sairasta edes ajatella tuollaisia.
tai yksityiseen lastensuojelulaitokseen.
siellä valvotut tapaamiset isälle.
itse muutat mahdollisimman kauas "piiloon" keräämään voimia ja toipumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin aikanaan sen Uhatut-kirjan ja mietin jo silloin, että jos itselläni olisi tuollainen tilanne niin hankkisin aseen ja luvan. Ja jos sitten kävisi niin et ex tulee visiitille, niin voisin hänet kylmäverisesti ampua.
Suomessa tuomiot ovat aika lieviä ja enskertalainen istuu vain puolet. Joten maksimissaan sitä istus varmaan about 6v. Sen jälkeen sais viettää loppuelämänsä rauhassa lasten kanssa.
ja tämä kaikki siis on vain kuviteltua teoriaa...
lopettaa EXÄN maallinen juoksu, ennemmin kuin oma ja lastensa?
Järkyttävää ja surullista, mutta toivon, ettei kukaan enää päätä lopettaa lastensa elämää. Se on väärin, se on julmaa, se on itsekästä.
Kohdistakaa nuo tunteenne sinne, missä ne ansaitaan. Viattomat lapsiraukat eivät ole tehneet mitään ollakseen tuollaisessa tilanteessa.
Suomessa on vielä niin naurettava lainsäädäntö, ettei ensikertalaisena ja monien lieventävien asianhaarojen takia taposta edes montaa vuotta istuisi. Sitten olisi vapaa elämään lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et saa miehelle sinua ja lapsia koskevaa lähestymiskieltoa? Síihen kuuluisi ainakin kotinne, lasten koulut/ tarhat, työpaikkasi, fyysinen lähestyminen, puhelin- ja s-postiyhteydet. Joka kerta kun mies rikkoo kieltoa teet ilmoituksen poliisille. Ja joo, joudut joka kerrasta menemään käräjille (saat oikeusaputoimistosta juristin). Uskon, että mies kyllästyy jonkun ajan kuluttua kun näkee, ettei hänen manipulointinsa pure sinuun, vaan taistelet vastaan.
Pidät päiväkirjaa kiusaamisista, nauhoitat puhelut, säästät kirjeet.
Jos et saa yksinhuoltajuutta, niin saat valvotut tapaamiset isälle ja lapsille ja tietysti sossun tiloissa.
Olen seurannut vastaavaa tapausta - se oli kova vääntö, mutta nyt tilanne on rauhoittunut.
Tietysti voit heittäytyä uhriksi ja tappaa lapsesi ja itsesi. Tai voit lakata miettimästä sitä mitä et jaksa ja alkaa panna kampoihin miehelle.
hullun exän kanssa.
ei auttanut yksinhuoltajuus ja lähestymiskiellot.
todella sairas ja väkivaltainen ja tilanne rauhottui vasta kun lähti vankilaan istumaan tuomiotaan minun tapon yrityksestä.
piinaaminen jatkui sieltä pois päästyään ja päätin että kerrankin vielä jos uhkaa meidän henkeä tai käy päälle mä teen kaikkeni jotta SE kuolee.
en koskaan voisi tappaa itseäni tai lasta mutta sen kyllä, pakon edessä.
siinä olisi niin paljon lieventäviä seikkoja että ei siitä kovaa tuomiota tulisi ja suomessa pääsee vielä ensikertalaisena puolella.
nyt onneksi tilanne rauhoittunut kun löytänyt uuden naisystävän ja saadaan elää suht rauhassa.
tästä kaikesta aikaa jo 9,5vuotta.
silloin ajattelin myös ettei se ikinä lopeta mutta lopetti kumminkin joten aina on toivoa.
En ole häntä koskaan siitä syyttänyt, toki se on surettanut ja toivoisin sen asian olevan toisin, mutta isälleni en kaunaa ole itsemurhasta kantanut. Olen sitä mieltä, että jokainen päättäkööt oman elämänsä kohtalon.
Mutta olen myös samalla ollut kiitollinen siitä, että isä ei ole tappanut meitä lapsia samalla. Hänellä ja äidilläni oli riitaisa ero ja isä jäi suremaan äidin perään piiiitkäksi aikaa. Se oli aika rankaa katsottavaa sivusta ja vielä aikuisenakin toivon, että olisin voinut auttaa isää jotenkin. Hän oli aivan hukassa ja siinä epätoivon tilassa olisi hyvinkin saattanut myös tappaa meidät lapset. Ei onneksi kuitenkaan niin tehnyt, vaan vei hengen vain itseltänsä. Siitä isääni arvostan, että niinkin sairaana ja niinkin väsyneenä ja surullisena kuin hän oli, päätti sentään jättää meidät lapset eloon <3