TV2 Dokumenttiprojekti Niki ja Nikin veli
Oli kyllä koskettava dokumentti sairastavista veljeksistä. Avarsi hieman maailmaa terveiden lasten äitinä. Täytyykin arvostaa omaa tilannetta. Mahtaa olla raskaat viikot poikien kanssa.
Katsoiko kukaan muu ja mitä asioita ohjelma herätti teissä?
Kommentit (35)
Erityiskouluissa ja -luokissa on monen tasoisia oppijia.
Missä sen veljen sitten olisi mielestäsi pitänyt olla?
ja pojat varmaankin mukautetussa opetuksessa molemmat, koska molemmilla oli omat erityisongelmansa. Jos huomasitte, niin oma avustaja opetti koko ajan asioita ja fysio- ja toimintaterapia olivat osa koulupäivää. Nikillä ainakin oli aika voimakas hahmotushäiriö, joka kyllä sisukkaasti saatiin lannistettua kun oppi lukemaan. Sampsalle selvästikin haettiin tapaa kommunikoida kuvien avulla.
Pojat ovat varmaan ns pikkukeskosia tai muuten hapenpuutteesta raskaus/synnytysaikana vammautuneita, CP-vammaisia. En siis puhuisi sairaudesta. Vamma ei ole perinnöllinen, voisi tulla kelle vain. Ihana oli Niki, ihan tavallinen pikkupoika joka vain liikkui vähän eri tavalla ja omasi ihan kadehdittavan mielikuvituksen ja ajatusmaailman =). Vanhemmilla on varmasti ollut rankkaa ja kun poijat kasvavat, on ainakin Sampsan hoito raskasta. Itse en lähtisi surkuttelemaan, vaan todellakin ihaillen katsoin kummankin vanhemman panosta lasten arkeen. Kaikkien terveiden lasten vanhemmat eivät toimi noin, sehän on ihan tosi asia!
Molemmilla pojilla on eriasteinen cp- vamma syntymästä asti. Joka rajoittaa heidän elämää motorisella alueella.
Sampsan tilanne on vaikeampi, siksi ei pysty ilmaisemaan itseään.
ja vammat ovat siitä. Heistä on tehty toinenkin ohjelma kun olivat pienempiä.
Tunnen isän etäisesti, en tiennyt että vanhemmat ovat eronneet.
Hieno dokumentti ja aivan ihana kohta se, kun Niki pohti huolestuneena miten Sampsan käy kun ei pysty puhumaan.
Olisi kiinnostavaa kuulla pojista taas hiukan vanhempina.
Isä oli selkeästi vaativampi, mutta kuitenkin hienosti toimi poikien kanssa yhteen. Myös koulun meno vaikutti positiiviselta, lasten leikit ja nauru sai ainakin minutkin nauramaan ääneen vaikka välillä herkkänä ihmisenä itkeskelin dokkarin aikana. Dokkarista jäi hyvä mieli.
Nostan hattua vammaisten lasten vanhemmille jotka itse lapsiaan hoitavat sekä niille jotka tekevät vammaisten lasten kanssa monenlaista kuntouttavaa työtä!
..CP-vammainen? Luulin, että CP-vammaisella on aina aivoissakin jotain vikaa, mutta tuo Nikihän vaikutti reippaalta ja fiksulta kaverilta, vaikka puhe oli joskus hieman epäselvää. Kaiken kaikkian reipas ja hieno poika!
Olipa "jännä" kommentti tuossa edellä yhdeltä, joka vähätteli isän roolia....että on muka itsestään selvää, että jokainen mies jaksaisi noin hienosti tehdä asioita "haastavampien" poikien kanssa! Niin tyypillistä suomalaista ajattelua, että "eihän toi nyt mitään" tai että "tohonhan nyt jokaisen pitää pystyä".
Pidän kyllä itseänikin hyvänä isänä, mutta silti nostan tälle isälle hattua aivan kuin teen kyllä jokaiselle muullekin lapsiinsa "panostaviin" isiin. Valitettavasti on kuitenkin niin, että kovin monella miehellä elämän ykkösprioriteetti on jokin muu kuin ne omat lapset, kuten oma ura, päihteet, juhliminen, omat kaverit, uudet naissuhteet you name it.
Ei totisesti ole itsestään selvää, että lapsella on hyvä isä!
sulla on cp-vamma ja kehitysvamma sekoittuneet.
Yksi hyvä ystäväni on cp-vammainen ja hän on terävä kuin partaveitsi! CP on enemmänkin liikuntavamma. Enemmän mua älylliset vammat pelottavat. :(
CP-vamman eri muodot
Kliinisten oireiden perusteella CP-oireyhtymä luokitellaan seuraavasti:
1. Spastiset muodot, joissa lihasjännitys (tonus) on kohonnut
diplegiassa alaraajat ovat vaikeammin spastiset kuin yläraajat
hemiplegiassa spastinen halvaus on toisen puolen raajoissa
tetraplegiassa kaikki raajat ovat spastiset
2. Dyskineettiset muodot, joissa tonus vaihtelee
dystonisessa tetraplegiassa kaikki lihakset ovat ajoittain veltot, ajoittain liikaa jännittyneet
atetoosissa eli pakkoliikkeisyydessä on nopeita, tahattomia liikkeitä päässä, raajoissa ja vartalossa
3. Ataktiset muodot, joissa on tasapainovaikeus ja huono liikkeiden hallinta.
Liitännäisvammat
Noin 80 prosentilla CP-vammaisista on jokin liitännäisvamma. Yleisin liitännäisvammoista on puhevamma. Ensimmäisinä oireina voivat olla vaikeudet syömisen ja juomisen oppimisessa. Lapsella on häiriöitä suun ja nielun liikkeissä. Nämä oireet liittyvät läheisesti lapsen ääntelyyn, jokelteluun ja puhumisen oppimiseen.
Liikuntavammaan liittyy läheisesti tuntoaistimusten huono kehittyminen. Häiriintynyt raajojen asentotunto vaikeuttaa liikkeiden kehitystä ja hallintaa. Hahmotushäiriöt voivat liittyä kuuloon tai näköön. Näköön liittyvää karsastusta on neljäsosalla CP-vammaisista. Karsastus, silmien näkökyky ja mahdolliset muut silmäsairaudet on tutkittava, koska CP-vammaisella lapsella on silmien taittovikoja ja harmaakaihia enemmän kuin muilla lapsilla. Kuuloon liittyvistä hahmotushäiriöistä kuuloärsykkeiden erottaminen ympäristöstä tai kuullun ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Eri aistien yhteistoiminnassa voi esiintyä ongelmia, jotka voivat aiheuttaa erilaisia vaikeuksia.
Noin 30 prosentilla CP-vammaisista lapsista on epilepsia. Se voi alkaa jo vastasyntyneenä tai puhjeta myöhemmällä iällä. Neljänneksellä CP-vammaisista on vaikea henkinen kehitysvamma.
joka hänellä on vammastaan huolimatta. Miten tuohon on tultu, onko sisäsyntyistä vai onko kasvatuksella merkittävä rooli tässä tapauksessa.
Katsoin dokkarin yöllä ja en voinut keskeyttää alun jälkeen.
Herätti monia ajatuksia etenkin Sampsan ja muiden kaltaistensa kohtalo. Pikkukeskosille on riski käydä juuri noin, pitäisi miettiä onko järkeä pelastaa ihan pienimpiä. Toki se on arpapeliä niin kuin näidenkin kaksosten kohdalla.
Vaikeammin vammainen oli suurimman osan aikaa ihan omissa maailmoissaan. Valtava työ vanhemmilla ja hoitajilla.
Surullista ajatella näiden ihmisten arkea päivästä toiseen jos taso on tyyliin vihannes.
Tämä terveempi poika sopii meille kaikille esimerkiksi ja toivottavasti hänen haaveensa toteutuu. Erikoista että puhui kirjakieltä, tuli mieleen Mikkosten pojat.
Kiinnostaisi vanhempien taustat, mitä tekevät työkseen.
Ei nyt ollut mennyt CP- ja kehitysvamma sekaisin, vaan ihan tietämättömyyttäni kuvittelin CP-vamman oleva myös kehitysvamma. Hyvä juttu, ettei näin ole ja tosiaan tämä dokumentin Niki oli hyvin terävä nuori mies.
Mutta eikös tällä Sampsalla ollut myös jokin kehitysvamma? En ihan koko dokkaria katsonut, joten toivon että olen väärässä.
28
Näen tavallisen eroperheen, jossa äiti hoitaa arjen ja sairastumiset jne. Isä sitten vetää rusinat pullasta tarjoamalla aina elämyksiä. Tyypillinen avioeroperhe.
maassamme. Mikä on kustannus tästä kaikesta.
Selvää on että vain pieni osa pikkukeskosista selviää vaurioitta, osan olisi voinut jättää pelastamatta niin vaikeaa heidän elämänsä on.
Eivät tajua missä mennään, kuljetellaan paikasta toiseen ja elämänlaatu on kehnoa. Eivät liiku, istuvat tukihärveleiden kanssa ja ovat pihalla, kuola valuu suupielestä. Onko tällainen elämä elämisen arvoista?????
Ihana poika tämä Niki mutta veljensä tilanne surkeaakin surkeampi. Elämä on julmaa arpapeliä.
Ja koska pikkukeskosia syntyy vähän/ vuosi, niin ei puhuta todellakaan merkittävästä määrästä lapsia.
Eli olet väärässä kun väität vain pienen osan pikkukeskosista selviävän vaurioitta.
Jos ajattelisit niin, että joudut auto-onnettomuuteen ja sinulla on 90-95% mahdollisuus selvitä takaisin ennalleen, niin eikö sinua silloin kannattaisi hoitaa? Tottakai sinut ja muut auto-onnettomuudessa olijat hoidettaisiin, kukaan ei edes miettisi kahdesti. Miksi se keskosen kohdalla olisi eri juttu? Selviämisprosentti on ihan sama.