Isäni hautajaisista kulunut 3 päivää ja äidilläni uusi mies. Olenko itsekös, kun en voi hyväksyä?
Kaikki muut 3 sisartani ovat asian kanssa sujut, tyylillä "se on äidin elämää, ei kuulu meille".
Minä en voi millään hyväksyä ja panin välit kokonaan poikki äitini kanssa. Ja nyt sitten sisaret ihmettelee ja haukkuu minua, kun olen niin itsekäs.
Äiti oli hautajaissa surun murtama ja nyt sitten eilen "jäi rysän päältä kiinni" uuden miehen kanssa, kävelivät käsi kädessä kaupungilla ja kävi ilmi, että olivat jo ennen hautajaisia kertaalleen treffanneet.
Kommentit (29)
ap:n äiti voisi kuitenkin olla sensitiivisempi lapsiaan kohtaan. Vaikka nyt suhde onkin, niin ei kai tuo kovin vaikeaa olisi, että pitäisi suhteen vielä muutaman viikon salassa, jotta lapset ja muut lähimmäiset ehtisivät edes tottua ajatukseen, että isä on kuollut. Vaikka äidillä onkin oikeus omaan elämään, niin mun mielestä hän toteuttaa sitä itsekkäästi ja hakee tahallaan riitaa.
mä ymmärrän sua.kun ystäväni mies kuoli ystävälläni oli jo hetken päästä uusi mies ja siitä parin kk päästä jo kihloissa!:(
minä en pystyisi ottamaan uutta moneen vuoteen enkä varmasti koskaan.mielestäni silloin ei ole rakastanut tai vaikka olisi kuin masentunut ei se ratkea uuden ottamisella!
Mutta sinun kai se pitäisi tietää. Minun äitini saatteli hautaan pari miestä parin vuoden väliajoin, ja myöhemmin selvisi, että suhde ensimmäiseen oli aika huono. Mies oli transu, joka ei kai enää pystynyt seksiin, ja ajoi puolisoa hakemaan muualta. Tämä oli kyllä yllätys minulle. Muut, nuoremmat ja kotona asuneet sitä eivät kai tiedä. Myös henkinen ja fyysinen väkivalta ymmärrettävästi aiheuttavat sen, että surutyö on tehty jo ennen eroa, tai kuolema on vain helpotus. Ei kai se sinun asiasi ole tuomita.
että äidilläsi on se mies ollut jo paljon aikaisemmin. Nyt kun mies on kuollut, niin voi olla suhteessa uuden miehen kanssa, jonka kanssa siis ollut vipinää jo miehen eläessä...
Ymmärrän äitiäsi paremmin kuin sinua.
heikoksi eikä oikein itse jaksa tällä hetkellä. Tämä uusi suhde herättää hänet eloon ja auttaa selviämään surun yli. Tällainen laastarisuhde ei yleensä kestä vuosia.
Itse läheisen menettäneenä en tuomitsisi. Olen myös seurannut toista henkilöä joka menetti miehensä tapaturmaisesti, hän olisi seonnut suruun ellei olisi löytänyt tukevaa olkapäätä, myös me sukulaiset oltiin jo helisemässä tämän hermoraunioisen naisen kanssa.
en voisi ikinä ottaa ketään. Jos se suru on noin voimakas, niin kuolee itsekin muutaman kuukauden sisään, näinhän monille käy.
Tätini löysi uuden miehen ja on taas onnellinen.
Mun isä on vakavasti sairas, eikä ymmärrä tästä maailmasta enää mitään. Äiti ja isä ovat edelleen naimisissa, mutta äidilläni on silti uusi mies, eikä aio erota, koska isä kuolee kumminkin viimeistään parin vuoden kuluessa. Näin se vaan menee. Minkäs aikuisen ihmisen valinnoille voi kuin vain hyväksyä.
Sinä et kuitenkaan tiedä kaikkea vanhempiesi elämästä. Isäsi on voinnut olla tietoinen uudesta suhteesta ja hyväksynyt sen. Varmaan äitisi on vielä nuorehko ja elämää hänelläkin edessä.