yh-äidin perjantaihehkutus!
Ehkä jotain ärsyttää, mutta hehkutanpa sittenkin. Takana suorastaan loistava viikko. Työasiat enemmän kuin loistavasti, lasten opettajilta sain loistavaa palautetta lapsista, kesä lähenee jne jne
Parasta on kuitenkin se, että ex haki tänään lapset luokseen! En iloitse siksi, että sain vapaaillan vaan siksi, että lapset näkevät isänsä 8kk jälkeen! 8kk sitten törmäsimme nimittäin sattumalta kaupassa, isänsä luona lapset ovat viimeksi olleet yli vuosi sitten. Ex otti yhteyttä jo pari viikkoa sitten ja ehdotti viikonlopputapaamista, olin skeptinen sen toteutumisen suhteen joten en lapsille puhunut asiasta mitään.
Ex yllätti totisesti ja piti lupauksensa, autoon pakkautui kaksi onnellista lasta :)
Lasten lähdön jälkeen _lenkkeilin_ salille ja kävin jumpassa (yleensä menen autolla, koska lapset ovat mukana, menevät lapsiparkkiin siksi aikaa), kävelin kotiin ja menin saunaan. Olen _rauhassa_ suorittanut tarvittavat karvanpoistot, manikyyrit ja pedikyyrit, kuorinnat jne. Iltapalaksi nautin salaattia patonkia hyvän punkun kera. Tämän illan siis vain _olen_.
Huomiseksi on sovittu lenkki ystävän kanssa (näitä yleensä vaikea järjestää kun lapsia ei vielä voi jättää yksin kotiin), yhdessä kokkailua ja istuskelua. Lisäksi huomenna siivoan muutaman kaapin, pesen pyykkiä ja laitan lasten huoneisiin (yllätykseksi) uudet kuvakollaasit seinille.
Tosin on kyllä jo hiukan ikävä niitä lapsukaisia, olen tottunut siihen, että ovat työpäivän jälkeen läsnä 24/7....
Kommentit (78)
Minullakin pitkä vapaa viikonloppu menossa. Nautin ihan siitä, että saan rauhassa - lukea kirjaa, katsoa TV:tä, tehdä kotitöitä, huoltaa pyörää, remontoida jne.
Tai sitten voin olla ihan vaan tekemättä mitään. Ottaa jopa päikkärit 10 vuoden tauon jälkeen. Ihana kun ei tarvitse lähteä minnekään, vaan isä hoitaa viikonlopun harrastehässäkän.
Jos nyt soittaisi ja haluaisi lapset viikonlopuksi, niin en ole varma antasinko ne.
Miten voi luotaa, että tapaamiset jatkuu ? Miten lapset viihtyy, kun ovat vieraantuneet isästään ?
En tiedä minkä ikäisiä ap. lapset on mutta ilmeisesti alle kouluikäisiä, jos niitä ei voi lenkin ajaksi kotiin jättää. Miten voit luottaa exääsi ?
Minulle on ainakin perheneuvolasta sanottu suoraan ettei saa antaa lapsia isälle jos tämä pyytää, koska ei voi tietää jatkuuko tapaamiset miten pitkään.
te haukutte mua tyhmäks vaikka ite teette lapsia miesten kans jotka hylkäävät lapsensa :O
ja musta siis tekee tyhmän se että mun mielestä lapselle paras kasvuympäristö on kahden aikuisen kanssa kasvaminen (oli ne sitten samaa tai eri sukupuolta), jos toisella vanhemmalla ei ole aikaa niin siinä on aina se toinen turvallinen syli. lapselta ei tarvitse vaikka ruoan laiton ajaksi kieltää syliä koska siinä on toinen aikuinen joka voi lasta helliä sillä aikaa
[
En tarvitse miestä ollakseni kokonainen tai onnellinen :) Toivottavasti sinä koet elämäsi ja itsesi samoin...Minulla on onnellinen ja rakastava mies ja ihana parisuhde, josta olen iloinen ja ylpeä. En tarvitse miestä ollakseni kokonainen tai onnellinen minäkään, kun olin jo ennen mieheni tapaamista aikuistunut ja elänyt sinkkuelämää riittävästi. Siksi on ihanaa nauttia lapsiperheen arjesta nyt. Olen onnellinen ja elämääni tyytyväinen. Olen pahoillani lastesi puolesta, ettei heillä ole isää jakamassa arkea. Olen nätti ja nuorekas ja itseeni tyytyväinen. Säälin myös sitä, ettet pysty jakamaan arkeasi toisen kanssa ja että parisuhteessasi epäonnistuit.
että kaiken täydellisyytesi ja onnesi keskelläkin joudut kahdetimaan toisen onnea ja lyttäämään muita ihmisiä omaa paremmuuttasi korostaaksesi :(
Hyvin surullista.
uusavuttoman minäminä-tyypin lisää tähän maailmaan.
lapselta ei tarvitse vaikka ruoan laiton ajaksi kieltää syliä koska siinä on toinen aikuinen joka voi lasta helliä sillä aikaa
paljon tärkeämpää on kuitenkin lapsen ja vanhemman välinen tunneside. Se on nimittäin se tärkein asia, joka kantaa pitkälle - fyysinen läsnäolo ei pelkästään riitä.
Olen nähnyt ydinperheitä, joissa isän ja lapsien välinen tunneside on heikko ja vastaavasti eroperheitä, joissa lapsiaan harvoin tapaavan isän ja lapsien välinen tunneside on todella voimakas. Lasten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta jälkimmäinen on tärkeämpi vaihtoehto.
Ja on aika säälittävää, että joku esineellistää itsensä noin alas kuten kirjoittaja, joka toteaa, että mies tarvitsee fiksun vaimon jota ei tarvitse hävetä *lol*
Minulle on ainakin perheneuvolasta sanottu suoraan ettei saa antaa lapsia isälle jos tämä pyytää, koska ei voi tietää jatkuuko tapaamiset miten pitkään.
Taustalla täytyy olla muutakin. Onko exälläsi huume-tai päihdeongelma, väkivaltaisuutta, mielenterveysongelmia, insestiä?
kuules ihan kaikkea muuta.. mutta jos 1 vuotias kiipeillessään tai juostessaan satuttaa itsensä, onhan hänellä oltava syli. kuri meillä on pienelläkin, mutta rakkautta ei taaperolta ikinä puutu
uusavuttoman minäminä-tyypin lisää tähän maailmaan.
lapselta ei tarvitse vaikka ruoan laiton ajaksi kieltää syliä koska siinä on toinen aikuinen joka voi lasta helliä sillä aikaa
olla akateemikko ymmärtääkseen tämän.
olla akateemikko ymmärtääkseen lasten kasvatuksellisia asioita? akateemikolla kirjaviisaus, meillä ihan tavallisilla äideillä sydämen viisaus. kun luo elämän lasten eikä uran ympärille niin ymmärtää paljon enemmän lasten tarpeista.mutta lapset tarvitsevat kaksi vanhempaa
Ei kannata sillä elän elämäni parasta aikaa. Olen ylpeä itsestäni ja lähinnä säälin niitä, jotka säälivät yksinhuoltajia. Säästä säälisi niille, joilla oikeasti menee huonosti :)
En tarvitse miestä ollakseni kokonainen tai onnellinen :) Toivottavasti sinä koet elämäsi ja itsesi samoin...
ja sitten ihmettelet, että on puurot ja vellit sekaisin :)
kuules ihan kaikkea muuta.. mutta jos 1 vuotias kiipeillessään tai juostessaan satuttaa itsensä, onhan hänellä oltava syli. kuri meillä on pienelläkin, mutta rakkautta ei taaperolta ikinä puutu
uusavuttoman minäminä-tyypin lisää tähän maailmaan.
lapselta ei tarvitse vaikka ruoan laiton ajaksi kieltää syliä koska siinä on toinen aikuinen joka voi lasta helliä sillä aikaa
Ja kyllä mun syliin mahtuu vaikka 2 lasta yhtäaikaa. Ruuanlaiton voi aina keskeyttää hetkeksi, ei siinä keittolevyn vieressä tartte seistä koko ajan.
se ruoan laitto esimerkki oli huono. mutta on tilanteita joissa toinen vanhempi ei voi olla lapsen kanssa, esim taapero pelkää vieläkin joskus imuria. ja imuroiminen täytyy keskeyttää jos isä ei ole kotona koska lapsi itkee ja huutaa kauhuissaan eikä uskalla liikkua, pilaanko lapsen siis silloinkin hemmottelemalla lasta, kun en varta vasten halua häntä pelotella
joka ottaa lapset mukaan arjen touhuihin, ei niitä mussukoita tarvitse hyysätä.
Kel´onni on, se onnen kätkeköön.
vanha suomalainen sananlasku.
nim. ei voi kun ihmetellä puolin ja toisin lentävien puukkojen määrää
joka ottaa lapset mukaan arjen touhuihin, ei niitä mussukoita tarvitse hyysätä.
kuka puhuu hyysäämisestä. kyllä meidän 1v joutuu sotkunsa itse pyyhkimään ja leluja keräämään. kauhusta tärisevän lapsnko siis vaan väkisin otan mukaan imuroimaan..
kiva aina kuulla, että ihmisillä on joskus jotain hyvääkin kirjoitettavaa :) mietin vain, että kuinka uskalsit lapset isälle antaa noin pitkän tauon jälkeen? vai ovatko jo isoja?
Onhan se mukavaa kun on mies ja kokonainen perhe, mutta on niitä nähty kokonaisia perheitä joissa on lapsen tosi huono olla. Isä ja äiti eivät rakasta toisiaan ja kyllähän se heijastuu lapsille asti. Mielummin yh-kuin huonossa suhteessa!!!
Uskalsin aivan hyvin antaa lapset isälle, isä osaa olla lasten kanssa ja vähäisistä tapaamisista huolimatta lapsilla on todella läheiset välit isän kanssa. Toinen on eskarilainen, toinen alakouluikäinen - kuitenkin sen verran nuori on esikoinen, etten halua jättää hänelle vastuuta nuoremmasta (kun joku kuitenkin puuttuu, eikö tuon ikäiset voisi jo jättää kaksi lenkin ajaksi). Ja on vapauttavaa lähteä lenkille kun mielessä ei pyöri kotona olevat lapset.
Lapset soittivat äsken: kivaa on, olivat oikein onnellisen kuuloisia.
Mutta mies tarvitsee fiksun vaimon jota ei tarvitse hävetä, mä säälin sun miestä, sillä ei sellaista ole.