Lue keskustelun säännöt.
yh-äidin perjantaihehkutus!
24.04.2009 |
Ehkä jotain ärsyttää, mutta hehkutanpa sittenkin. Takana suorastaan loistava viikko. Työasiat enemmän kuin loistavasti, lasten opettajilta sain loistavaa palautetta lapsista, kesä lähenee jne jne
Parasta on kuitenkin se, että ex haki tänään lapset luokseen! En iloitse siksi, että sain vapaaillan vaan siksi, että lapset näkevät isänsä 8kk jälkeen! 8kk sitten törmäsimme nimittäin sattumalta kaupassa, isänsä luona lapset ovat viimeksi olleet yli vuosi sitten. Ex otti yhteyttä jo pari viikkoa sitten ja ehdotti viikonlopputapaamista, olin skeptinen sen toteutumisen suhteen joten en lapsille puhunut asiasta mitään.
Ex yllätti totisesti ja piti lupauksensa, autoon pakkautui kaksi onnellista lasta :)
Lasten lähdön jälkeen _lenkkeilin_ salille ja kävin jumpassa (yleensä menen autolla, koska lapset ovat mukana, menevät lapsiparkkiin siksi aikaa), kävelin kotiin ja menin saunaan. Olen _rauhassa_ suorittanut tarvittavat karvanpoistot, manikyyrit ja pedikyyrit, kuorinnat jne. Iltapalaksi nautin salaattia patonkia hyvän punkun kera. Tämän illan siis vain _olen_.
Huomiseksi on sovittu lenkki ystävän kanssa (näitä yleensä vaikea järjestää kun lapsia ei vielä voi jättää yksin kotiin), yhdessä kokkailua ja istuskelua. Lisäksi huomenna siivoan muutaman kaapin, pesen pyykkiä ja laitan lasten huoneisiin (yllätykseksi) uudet kuvakollaasit seinille.
Tosin on kyllä jo hiukan ikävä niitä lapsukaisia, olen tottunut siihen, että ovat työpäivän jälkeen läsnä 24/7....
Kommentit (78)
toki tuskin olen ainoa, joka painii samaisen ongelman kanssa (=ex ei tapaa lapsia).
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata sillä elän elämäni parasta aikaa. Olen ylpeä itsestäni ja lähinnä säälin niitä, jotka säälivät yksinhuoltajia. Säästä säälisi niille, joilla oikeasti menee huonosti :)
En tarvitse miestä ollakseni kokonainen tai onnellinen :) Toivottavasti sinä koet elämäsi ja itsesi samoin...
Äläkä välitä noista säälimislöpötyksistä, kuulostat varsin fiksulta pakkaukselta! :)
Tiedän tunteen, lapseni käy isällään kerran vuodessa kesäisin muutaman päivän ajan.
Ohjelma on samantyyppistä kuin sinulla, nautiskelen. Miehiä en etsi seuraksi, olen saanut niin pahasti siipeeni että viihdyn keskenäni. Toki minulla on ystäviä joita tapaan mutten enää harrasta edes seksisuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole negatiivista pelkästään: joudut itse pyörittämään yksin arjen rumbaa, tekemään kotityöt yksin jne. ei ole toista ihmistä, joka jakaisi arjen kanssasi. Sinulla on varmasti rankkaa. Itse kokisin jääväni ilman ystävyyssuhdetta ja rakkautta ilman miestäni, vaikka arjen puuhat toki sujuisivat ilmankin ja itsenäisesti olen vuosia elänytkin.
On olemassa parisuhteita, joissa lapset eivät näe vanhempiensa olevan onnellisia. Eikö totta, että parisuhteensa laatuun voi itse vaikuttaa? Eikö totta, että kuitenkin ihanteellista on, että perheessä on kaksi vanhempaa, vaikka ei tietenkään hinnalla millä hyvänsä?
ettei lapsen läsnäollessa voisi imuroida kun lapsi pelkää hysteerisesti imuria. Tähän siis ratkaisuna kahden vanhemman perhe, jolloin toinen imuroi ja toinen rauhoittelee lasta muualla. Jep. Taitaa olla ensimmäinen lapsi kyseessä?
Eikö ole käynyt kertaakaan mielessä, että lasta voisi totuttaa siihen imuriin? Tehdä imuroinnista hauskan leikin?
Uskomattoman uusavuttomia ihmisiä.
Mitäs jos tällaisessa perheessä tapahtuu katastrofi? Ero, puolison kuolema? Jätetään sitten imuroimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kadehdi ap:ta, tietysti olen iloinen hänen puolestaan, mikäli itse kokee elämänsä riittävän hyväksi. Eikä omakaan elämäni täydellistä ole, mutta onnellinen olen kaikesta huolimatta ja nautin perhe-elämästäni. Eikä tarkoitukseni ole lytätä ketään. Mitä minun älykkyyteeni tai tyhmyyteeni tulee, se jätettäköön mieheni arvioitavaksi asiaksi. Ei hän ole ainakaan koskaan minua tyhmäksi sanonut, arvostaa vaimoaan omien sanojensa mukaisesti. Enkä ole mikään Nina Mikkonen tai hänen tyyppisensä ihminen. Ymmärrän monenlaisia ihmisiä ja kohtaloita, ehkä sääliä parempi ilmaisu olisi myötätunto. En ymmärrä, mikä trendi tämä on, että tavallinen ydinperhe koetaan uhkaksi nykyisin? Eikö siis avioliitto tai parisuhde ole tavoiteltava tila?
meidän perheessämme mies osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon paljonkin, joten olen harmissani puolestasi, että itse joudut huolehtimaan kaikesta yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nyt tosissasi?
Ja eikös ap sanonut, että on onnellinen - silloin kaiketi kokee elämänsä enemmän kuin "riittävän hyväksi".
Mistä olet saanut päähäsi, että avioliitto olisi "tavoiteltava tila"?
Kuulostaa lähinnä viime vuosituhannen alun jutuilta.
Tiedäthän että se onnellinen ydinperhekin voi hajota vuosien kuluessa. Toivottavasti kohdallasi ei näin käy, koska et selvästikään pystyisi yksin lapsistasi huolehtimaan. Mutta ihmiset muuttuvat ajan kuluessa, se on väistämätöntä. Samoin olosuhteet muuttuvat, voi tulla esim. työttömyyttä tai sairauksia mitkä voivat muuttaa ihmistä ja parisuhdetta todella paljon. Avaa silmäsi, niin huomaat että lähellekään kaikki eronneet ihmiset eivät ole sossunelättejä, rumia, läskejä, tyhmiä, lapsiaan hylkääviä isiä ja äitejä. On vain tapahtunut jotain sellaista, minkä takia on ollut kaikille paras erota.
Itselläni kävi niin, että lapsi sairastui pahasti ja minä keskityin täysin lapseen ja kävin samalla terapiassa. Mieheni ei jostain syystä pystynyt asiaa käsittelemään ja haki lohtua toisesta naisesta läheisyyttä. Minä en enää pystynyt arvostamaan häntä tämän tempun jälkeen ja hain eron. yhdessä kuitenkin kävimme perheterapiassa, jotta saadaan lapsen asiat mahd. hyv älle tolalle. Nyt meillä erttäin toimiva yhteishuoltajuus ja kaikki on ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni on kuollut ollessani alle kouluikäinen. Samoin tiedän ainakin kolme muuta lähelläni elävää, joille on käynyt samoin. Ainakin meistä kaikista on kasvanut tasapainoisia ja elämässä kaikin puolin pärjääviä aikuisia ilman mitään pitkiä terapiaprosesseja tms.
Kai se on aika paljon myös siitä jäljelle jäävästä vanhemmasta kiinni miten niille lapsille tässä elämässä käy. Tärkeintä on kai, etä saa elää tasapainoista ja turvallista arkea edes sen yhden vanhemman kanssa. Nykyään kun kahdenkin vanhemmat perheissä nuo turvallisuus ja tasapainoisuus ei enää oikein toteudu!
Arvioi älykkyttäni, tarkoitin tätä kommentiksi lähinnä siihen kun joku kommentoi jotain vaimon fiksuudesta ym. Tarkoitin sitä, että ainakin oma mieheni arvostaa minua ja älykkyttäni sellaisena kuin olen. Siis toisin sanoen olen riittävän älykäs hänelle. Eikö jokainen jollain tapaa arvioi ihmisen älykkyyttä, jos on älykäs ihminen itse?
Ymmärrän, että on tilanteita joissa eroaminen olisi parempi ratkaisu kuin parisuhde. Avioliitto on mielestäni kaunis ja vaalimisen arvoinen asia. Itse pidän sitä tärkeänä asiana, vaikka tietenkin muullakin tapaa voi ja saa elää, en sitä arvostele. Uskon kuitenkin, että omallakin asenteella voi paljon vaikuttaa omaan parisuhteeseensa ja sen tilaan. Niin, ehkä minulla on ollut onnea, koska olen löytänyt hyvän miehen ja rakastamme toisiamme aidosti. Eikö tästä saisi iloita ja olla ylpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelet, etten pystyisi huolehtimaan lapsistani yksin? ;) Kyllähän siihen pystyy jokainen tavallinen ihminen. Kuten kestävän parisuhteen rakentamiseen myös. Eri asia on sitten väkivaltaiset, huumeongelmaiset yms. Mieheni on myös ollut työssä, jossa joutunut matkustelemaan paljon, tiedän mitä arki on huolehtia lapsista yksin.
En ole ikinä humalssa exääni nähnyt, ei käytä huumeita, ei ole väkivaltainen, ei edes huuda ikinä suutuessaan, ei mielenterveysongelmia, eikä tietääkseni insestiä.
Kyse oli siitä, kun tapaili lapsia ja yhtäkkiä se sitten jäi, kun tuli uuden vaimon kanssa ero.
Perheneuvolan tädin mielestä on vahingollista lapsille, että tapaa vähän aikaa ja sitten ei enää haluakaan nähdä ja sitten taas vuoden päästä alkaa ottaa viikonlopuiksi ja lopettaakin muutaman kerran jälkeen.
Minä kyllä puolustin exää ja minusta on tärkeää, että näkisivät isäänsä. mutta epäilen, että tämä ei enää heitä halua nähdä.
Tämä on vastaus siihen kun joku ihmetteli, että perheneuvola neuvonut, että en antaisi enää lapsia exälle.
en todellakaan ajattele eronneiden olevan sossunelättejä yms. enkä mielestäni ole missään vaiheessa maininnut mitään sellaista.
joka ei ole eläessään saanut lanttiakaan sossulta. Töitä on ollut ihan riittävästi ja hyvällä palkalla, kiitos kahden maisterintutkinnon. Kovin rumakaan en ole, painoindeksikin on lähempä alipainon kuin ylipainon rajaa.
joku tekee aloituksen, jossa hehkuttaa onneaan - onni koostuu pienistä asioista. Sitten joku alkaakin moittia aloittajaa, arvostelemaan tämän ratkaisuja ja tyrkyttää omaa näkemystään oikeana ja onnellisuuden takeena. Ja sitten kiistelläänkin siitä :)
joku tekee aloituksen, jossa hehkuttaa onneaan - onni koostuu pienistä asioista. Sitten joku alkaakin moittia aloittajaa, arvostelemaan tämän ratkaisuja ja tyrkyttää omaa näkemystään oikeana ja onnellisuuden takeena. Ja sitten kiistelläänkin siitä :)
Säälimään ja kertomaan minkälainen todellisen perhe-elämän muka pitäisi olla. Toivottavasti ap, osaa nousta sen yhden kotiäidin yläpuolelle.
kelpaa monta päivää hehkuttaa
no, olihan aihettakin ;)
toivottavasti punkku maistuu