Miksi nykyään mennään naimisiin niin heppoisin perustein
ja sitten erotaan, kun huomataan ettei sovitakaan yhteen. t avoliitossa 10 v ollut (1 lapsi ja edelleen harkitsen)
Kommentit (19)
itsekkin oltiin avoliitossa 11 vuotta ja 3 lasta maailmaan ja vasta sen jälkeen papin eteen menimme uskossa, että kyllä tässä nyt ihan tosissaan ollaan haluamassa elää toisen kanssa loppu elämä. Nyt avioliittovuosia takana 4 :) ..ja toivon vuosia tulevan vielä monen monta lisää.
Et nyt tiiä oliko meillä naimisiin meno kovinkaan heppoisin perustein ?
Itse peruste on nyt 12-vuotias ja painaa sellaiset 50 kiloa ja risat ;-).
(No ei vaan, rakkaudesta mekin naimisiin menimme. Mutta rakas pikkuperusteeni laski viime hääpäivänä häkeltyneenä, että oli syntynyt 3 kk häiden jälkeen. Éi ollut jotenkin hääkuvista ja äidin jättimahasta tajunnut :-)...)
Eihän ne meinaa nykyään mennä naimisiin millään! Susipareina ollaan vuosikausia ja lapsia tehdään, mutta ei naimisiin.
t avoliitossa 10 v ollut (1 lapsi ja edelleen harkitsen)
Toivottavasti et ole tosissasi.
vaan en vain kannata avioliittoa, koska harvoissa tapauksisissa se kuitenkaan kestää vastoinkäymisetkin
kerro miksi niin?
itselläni suhdetta takana 8 vuotta kaksi lasta, olimme kihloisa mutta purimme kihlauksen erimielisyyksien takia, en oikeastaan osaa edes kaivat sormusta, miestä mitään.. ero tulossa tiedän sen sisimmässäni.. :(
et erotaan tosi 'heppoisin' perustein....
teillä jo elämänkokemusta toisistanne tarpeeksi.
Mutta sama juttu koskee eroamistakin.
Terv. tammikuussa häitä todistanut, maaliskuussa ero vireille.
jos on kerran löytänyt ihmisen jota rakastaa niin ei se rakkaus mihinkään lopu vaikka joskus ehkä siltä tietyssä pisteessä tuntuukin,se vain on hukassa,piilossa muiden,negatiivisten tuneteiden alla. Siksi onkin tärkeää hoitaa parisuhdetta,käydä treffeillä ja vaalia yhteistä aikaa. Halata ja pussata,helliä sanoja sillointällöin. ON myös tärkeää että kumpikin ottaa vastuuta perheestä ja yhteisitä asioista ja ei petä luottamusta. Parisuhteen eteen täytyy oikeasti nähdä vaivaa. Ei se olla möllöttämällä ja puhumattomuudella ainakaan paremmaksi mene! minusta ei pitäisi erota jos alunperin on ihmistä todella,todella paljon rakastanut,vaan täytyy löytää se rakkaus toista kohtaa uudelleen. Ellei tosiaan toinen ole sitten tyyliin alkanut käyttää huumeita tai pahoinpidellä tms,että persoona on täysin muuttunut.
Me menimme naimisiin, koska halusimme olla toistemme kanssa yhdessä loppuelämämme, jakaa arjen ja pyhän ja rakastimme toisiamme. Nämä kaikki toimivat vieläkin preesensissä ja futuurissa. Naimisissa olemme olleet viisi vuotta ja yhdellä lapsella meitä on siunattu. Onnellisia olemme.
Eli miten itse vastaisit omaan kysymykseesi?
Avioliitossa 7 vuotta, 3 lasta, eikä ole kaduttanut päivääkään
- Ennen mentiin naimisiin vakavin perustein/Nykyään heppoisin.
- Ennen ei erottu heppoisin perustein/Nykyään erotaan helposti.
Ennen mentiin naimisiin vaikka ei edes tunnettu kunnolla, kun naimisiin piti mennä heti ja nuorena. Nykyään ollaan kihloissa vaikka 10 vuotta ilman aikomustakaan naimisiin.
Ennen ei erottu vaikka avioliitto olisi millainen helvetti. Se ei vaan ollut yksinkertaisesti sosiaalisesti mahdollista. Mies saattoi olla vaikka millainen väkivaltainen alkoholisti niin yhdessä oli pyysyttävä väkisin.
Ongelmista ei myöskään puhuttu. Vaan hiljaa kärsittiin ja toivottiin että se paska vihdoin kuolisi niin olisi vapaa.
Kultahääpäivillä lapsenlapset kyselee mikä on pitkän liiton salaisuus ja mummo vain kertoo että nykyisin kun erotaan niin helposti..
Nykyään tajutaan lähteä kun homma ei vaan toimi tai turpaan tulee säännöllisesti.
En käsitä MIKSI ei saisi erota?
Mun mies ei ainakaan ollut sama ihminen erotessa kuin mihin olin rakastunut.
Mitään muuta en kadu kun että pidin lapsia siinä parisuhdehelvetissä niinkin kauan.
avioliiton saa sentään purettua jos ei tykkää tilanteesta mutta se yhteinen lapsi on ja pysyy, aina ja ikuisesti.
Avioliitto on merkki sitoutumisesta. Sitoutua voi ilman avioliittoakin.
Mutta en voisi kuvitella, että suunnitellusti tekisin lapsen ilman, että olen sitoutunut tulevan lapsen isään!
.
avioliiton saa sentään purettua jos ei tykkää tilanteesta mutta se yhteinen lapsi on ja pysyy, aina ja ikuisesti.
yhdessä asuttiin noin kolme kuukautta ja kihloissa oltiin reilu kaks kuukautta. Eli siis kun mentiin kihloihin, löytiin päivä lukkoon. Moni ihmetteli, että mikä kiire ja huomasin että ihmiset tiiraili vyötärönseutuani merkitsevästi. En tiedä menimmekö heppoisin perustein vai ei=) Perusteena rakkaus ja se että asiat on helpompia jos on naimisissa=)
yhteensä n 20v yhdessä, edelleen rakastuneena ja 7 lapsi tulossa.
Jo 3 viikon jälkeen tiesin, että tässä se on lasteni isä.
Avioliitossa puolisot sitoutuvat toisiinsa. Lapsi taas sitoo puolisot huolehtimaan yhdessä lapsesta, mutta silti jotkut eivät silloinkaan ole valmiita todella sitoutumaan puolisoonsa avioliittoon menemällä.
me ainakin mieheni kanssa ollaan ihan yhtä rakastuneita ja onnellisia ja hyvin voivia ilman naimisissa oloa. emme edes usko jumalaan niin miksi hakisimme jumalan siunausta liitollemme? Toki naimisiin voi mennä muistakin syistä kuin uskonnollisista ja ehkä meilläkin se vain vahvistaisi yhteenkuuluvuutta. mutta mikä pakko? meidän arkea se ei muuttaisi tippaakaan,toisen sukunimi vain muuttuisi.