Miksei porukka (n.30v) osallistu bileisiin?

Eihän kukaan mitään lapsenvahtia tarvii jos yksin lähtee.

Ihmettelen vaan sitä, miten kaikki vaahtoaa siitä, ettei saa lapsenvahtia ja sen takia ei voi mennä. Meillä menee se, jonka kaverin juhlat on kyseessä, jos ei saada lastenvahtia.

Pidä oikeesti hauskaa ja nauti! Ystävyyssuhteet elävät elämäntilanteiden mukaan.

tuparit "päiväkahvijuhlina", koska parilla läheisellä ystävällä oli vauva. Oli tosi kivaa! Vieraat tuli iltapäivällä, syötiin hyvin, ne joi kuohuviiniä ja siideriä ketkä pystyi ja imettäjät joivat teetä ja kahvia. Oli tosi mukavaa. Vieraat lähti alkuillasta kotiin.



Ehkä niitä yötä myöten juhlia tulee vielä myöhemminkin.

Näille, joille tuosta bile-sanasta tulee ikäviä mielikuvia, miksei siellä voi käydä edes pikaisesti katsomassa minkälaiset pippalot on? Eihän siellä itse ole pakko olla aamuyöhön asti "ördäämässä" eikä muu väki siellä heti alussa ole oksentelemassa ja konttimassa vessan lattioilla. Voihan alkuilta olla ihan mukava. Ja tämä kysymys siis vain niille, joille se lapsenvahdin saaminen ei ole vaikeaa, vaan ainoa ongelma on tuo kotibile-sana.

kaikille vastanneille ja etenkin niille muutamalle, jotka olivat sitä mieltä että joskus voi juhlia ilman lapsiakin ja lapsenvahdin saa halutessaan järjestettyä.



Opin ketjusta ainakin, että



*juhlien nimi oli väärin valittu, tarjolla on toki alkoholia, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ole olla änkyräkännissä (ja itse olen selvinpäin kun imetän...), mutta siitä huolimatta toivottavasti onnistumme pitämään hauskaa. Ja ruokaakin on tarjolla, mutta emme jökötä "illallispöydässä".



*monella 30-v:llä elämä pyörii vain ja ainoastaan lasten ympärillä



*olen enemmistön mielestä itsekäs kun haluan juhlia pyöreitä ja vielä ilman lapsia. Onneksi 40:siin on vielä 10 aikaa, jospa sillon...



Mutta kuten joku tuossa lopussa toivottelikin niin yritän kaikesta huolimatta pitää hauskaa ja juhlia niiden, todellisten ystävien, kanssa jotka pääset tulemaan.



ap

Ei ole kyse siitä, miksi juhlia kutsutaan, vaan ne ovat ihan erilaisia sisällöltäänkin. Pukeutuisinkin niihin ihan eri tavoin.



Illallisilla syödään pöydän ääressä, jokaisella omat paikat. Silloin oikeasti pitää tietää, kuinka moni vierasta tulee. Kotibileet ovat huomattavasti rennommat, haetaan buffetista ruokaa ja juomaa, istutaan missä mahtuu, liikutaan enemmän.

Nauti juhlista hyvän porukan kanssa!



Muistan itse yhdet juhlat joihin kutsuin ystäviäni joiden kanssa usein nähdään... sillä kertaa kovinkaan moni ei päässyt tulemaan, ja mikä ärsyttävintä, vetkutteli vastaustaan tosi pitkään! Ihan kivat juhlat oli, mutta sen jälkeen ei ole tehnyt mieli tuota porukkaa koolle pyytää, kun ei kerran juuri kiinnosta.

jättää vauvaa hoitoon. En voi oikein jättää vauvaa hoitoon imetyksen takia. En halua ottaa vauvaa mukaan ryyppyjuhliin. Ei ole lastenvahteja. En tykkää päättömästä kännäämisestä ja örveltämisestä.



Siinä syitä.

kaikille vastanneille ja etenkin niille muutamalle, jotka olivat sitä mieltä että joskus voi juhlia ilman lapsiakin ja lapsenvahdin saa halutessaan järjestettyä.

Opin ketjusta ainakin, että

*juhlien nimi oli väärin valittu, tarjolla on toki alkoholia, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ole olla änkyräkännissä (ja itse olen selvinpäin kun imetän...), mutta siitä huolimatta toivottavasti onnistumme pitämään hauskaa. Ja ruokaakin on tarjolla, mutta emme jökötä "illallispöydässä".

*monella 30-v:llä elämä pyörii vain ja ainoastaan lasten ympärillä

*olen enemmistön mielestä itsekäs kun haluan juhlia pyöreitä ja vielä ilman lapsia. Onneksi 40:siin on vielä 10 aikaa, jospa sillon...

Mutta kuten joku tuossa lopussa toivottelikin niin yritän kaikesta huolimatta pitää hauskaa ja juhlia niiden, todellisten ystävien, kanssa jotka pääset tulemaan.

ap

Aina ei pääse joka paikkaan. Aika monella on enemmän kuin yksi ystävä. Sen lisäksi on sukua ja se oma perhekin. Joka paikkaan ja joka pippaloihin ei yksinkertaisesti pääse, ehdi, jaksa lähteä. Syitä voi olla monia. Meillä on ainakin se tilanne, että joudumme pakosta jäämään pois aina jostain, ihan hyvien ystävienkin tilaisuuksista, eikä siitä kukaan ota nokkiinsa.

Ystävien juhlien lisäksi on sukujuhlia ja tietty omia reissujakin. Lapsiperhe ei voi olla joka viikonloppu menossa - eikä lapsiperhe jaksa kestitä vieraita joka viikonloppu. Kyllä sitä perheen omaa aikaakin on oltava - ja sitä on oltava enemmän kuin kaiken maailman kissanristiäisiä. Aina ei voi olla menossa.

jättää vauvaa hoitoon. En voi oikein jättää vauvaa hoitoon imetyksen takia. En halua ottaa vauvaa mukaan ryyppyjuhliin. Ei ole lastenvahteja. En tykkää päättömästä kännäämisestä ja örveltämisestä.

Siinä syitä.

synonyymi kännäämiselle ja örveltämiselle? Millaista kaveriporukkaa teillä oikein on? Kuitenkin 30v on eri asia kuin 16v.

että en todellakaan jaksa lähteä mihinkään juhlimaan. Pienet lapset ja vaativa työ + terveysongelmat vievät ns. mehut :( Mieluiten myös vietän vapaa-ajan lasten kanssa, koska viikolla joudun heistä olemaan aika paljon erossa. Tästä syystä osa kekkereistä on vain pakko jättää väliin. On priorisoitava, ja lapset ja oma jaksaminen ovat kuitenkin tärkeintä.

niin silloin kyllä mietin pitkään, mihin juhliin osallistuin. En halunnut hoidattaa lasta liikaa ja välillä oli ihan kiva päästä miehen kanssa kahdestaankin jonnekin. Joku tällainen kotibile-tyyppinen juttu ei välttämättä ollut sitä, mitä mä kaipasin, jos sain lapsen hoitoon.



Nykyisin, kun lapset molemmat ovat jo yli 3-vuotiaita ja pyytävät itse päästä mummilaan yökylään, niin kyllä mä kovin mielelläni osallistun ystävien järkkäämiin juhliin. Nyt näitä vapaita iltoja on enemmän ja itsekin jaksan, kun ei ole jatkuvaa univelkaa.

kitisemään kun en pääse hänen synttäribileisiin, olisi hän entinen ystävä.



Voi voi kun elämä pyörii oman navan ympärillä. Kun kaikki ei halua tulla mun häihin/bileisiin/kutsuihin, minun minun, minun.....



Mua on aina ahdistanut ihmiset, jotka eivät anna minun määritellä, mitä ehdin/haluan tehdä.



Jos takana on raskas viikko, en uhraudu kenenkään kaverin loukkaantumisen uhallakaan ja lähde bileisiin jos kaipaan lepoa, että jaksan taas seuraavan viikon. Näin hirveän itsekäs minä nyt vain olen.

teinikännimeininki ei enää kolmekymppisten perheellisten parissa ole kovin houkuttelevaa. Tuskin minäkään menisin, koska en jaksa etsiä lapsille hoitajaa enkä katsella kännisiä ihmisiä.

Ihminen, joka luokittelee muut "todellisiksi ystäviksi" sen mukaan, pääsevätkö juhliin vai ei, ei vaikuta järin mukavalta ihmiseltä. Todellinen ystävä on sellainen, joka ymmärtää ystävän elämäntilanteen ja sen että joka paikkaan ei vaan aina voi venyä. En kestä sellaisia ihmisiä, ystäviä, jotka itkevät sitä omaa huomionkipeyttään juuri silloin kun itsellä on kaikkein vaikein elämänvaihe menossa.

kun ne omat lapset olisi kuitenkin kemujen järjestäjällä kotona. En edes ole kuullut sellaisesta lapsenvahdista, joka veisi lapset jonnekin, vaikka omaan kotiinsa yöksi. Siksi juhlatkin on aikalailla erilaisia, kun lapset on aina mukana. Ihan kivoja grillikekkereitä, vappukemuja ja synttärijuhlia on kuitenkin ollut.

teinikännimeininki ei enää kolmekymppisten perheellisten parissa ole kovin houkuttelevaa. Tuskin minäkään menisin, koska en jaksa etsiä lapsille hoitajaa enkä katsella kännisiä ihmisiä.

Jos joku tykkää kutsua ihmisiä kotiinsa ja tarjoaa juomat ja ruuat, se on automaattisesti "teinikännimeininkiä"? Tuntuu siltä, että kolmekymppiset on niin "aikuisia", että kyläänkään ei voi mennä ilman kunnon päivälliskutsuja nimikortteineen ja jakkupukuineen. Onneksi minun tuttavapiirissä ei pingoteta, vaan käyttäydytään niin kuin kolmekymppisten kuuluukin: ollaan vastuullisia vanhempia, mutta osataan pitää hauskaa ja rentoutua aina silloin tällöin ilman lapsia. Lapset hyötyvät tästä, kun vanhemmat saavat rentoutua ja nauttia elämän kaikista puolista.

Ap:lle; ei kannata loukkaantua, jos kaikki eivät pääse tulemaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja on ymmärrettävää, jos aina ei halua eikä jaksa osallistua. Luettuani ketjun vastauksia ymmärrän kyllä entistä paremmin, miksi ihmiset valittavat kun lasten kanssa on niin raskasta eikä omaa aikaa ole. Omaa aikaa saa, kun sitä järjestää!

kaksivaiheisiin juhliin: kerron kutsutuille että itse aion laittaa lapset hoitoon ja toivon saavani synttäriseuraa pikkutunneille asti, mutta että toki kaverit saavat tulla myös lastensa kanssa.



Käytännössä näissä on käynyt niin, että alkuillasta meillä on enemmän porukkaa, ja sitten lasten nukkumaanmenoajan lähestyessä lastensa kanssa liikkeellä olevat alkavat tehdä lähtöä. Tässä kohtaa muut vähän katselevat toisiaan siihen malliin että "ai onko nämä juhlat jo ohi", missä vaiheessa kannustan lämpimästi kaikkia kynnelle kykeneviä jäämään vielä pitempäänkin. Tyypillisesti meillä on sitten isompien juhlallisuuksien jälkeen vielä pari-kolme pariskuntaa yömyöhään, mikä on itse asiassa keskustelun kannalta ihan toimivaakin.

pidin 30 v bileet. moni pääsi tulemaan mut olivat selvinpäin jostain syystä. olipa "hauskat" bileet. oli tarkotus olla kunnon juhlintaa eikä kakkukekkerit. oli sitten viimeinen kerta kun järjestän jotain. viinaa jäi kymmeniä pulloja ja muita juomia. kaikki kun ois tarjottu...

Esimerkiksi eräissä juhlissa oli ensin muutaman tunnin osuus, jonka aikana meininki oli lapsiperheille sopivaa, ja kutsussa ilmoitettiin ajankohta, josta eteenpäin olisi luvassa "aikuisempaa" menoa. Kyse ei ollut mistään örvellyksestä, osa tietysti humaltui, musiikkia kuunneltiin kovemmalla volyymilla ja keskustelun aihepiireissä ei tarvinnut ottaa huomioon sitä, onko paikalla lapsia.

Pariskunnan omatkin lapset olivat alussa paikalla, ja mummi nouti heidät yökylään. Vastaavasti lapsettomista kavereista suurin osa tuli paikalle vasta lapsiperheosuuden päättymisen jälkeen.

Itse järkkäisin bileet siten, että sanoisin perheellisille, että saa tulla jo 18.00 lastenkin kanssa. Lähtevät sitten pois ennen kunnon juominkeja.