8-vuotias tyttöni on innostunut kirjoittamaan päivä-

Eikö enää tule esim.pilkku virheitä? Lapsella ei siis tule sanojen muodostamisessa virheitä. ap

Älä huomauta, jos päiväkirjaan tulee virheitä.



Välillä voisitte kirjoittaa yhdessä kauppalistoja tai kortteja, jolloin voit jo kannustavasti oikoa kirjoitusvirheitä.

te muka itse kaikki pilkkusäännöt? Entä muissa kuin suomen kielessä?

Jos joku sanoo elävässä elämässä että "Me menimme" niin se särähtää korvaan epätavallisuudellaan.



Koska suurin osa väestöstä ei puhu oikeaoppisesti, vaan sanoo "me mentiin" ja yleisesti "enään" tai "myöskään", niin miten ihmeessä tyttösi voisi tietää miten ne oikeaoppisesti menevät?



Lukeminen on paras tapa oppia oikeinkirjoitusta, samoin oikeinkirjoitetun tekstin kuuleminen.

opettaja tosiaan painotti todistuksessa, että teet yhä virheitä kirjoituksessa! Ilmeisesti arvion tarkoituksena, että lapsi harjoitelee ja yrittää parantaa taitojaan? ap.

Päiväkirja on yksityinen asia ja siihen saa kirjoittaa vaikka pelkkiä pilkkuja jos lystää. On eri asia kirjoittaa tekstiä joka on tarkoitettu toisten luettavaksi.



Ainekirjoitus ja päiväkirja on ihan eri tyylisiä kieliasultaan. Kuten huomaat, tässäkin tekstissä on paljon virheitä ja puhekieltä. Kirjoitan kuitenkin työkseni.

tässä vaiheessa on tärkeää, että lapsi tykkää kirjoittaa ja hän ei korosta virheitä. Virheettömyyttä ei kuulemma edes voi odottaa tokaluokkalaiselta. Tympeä ope teidän lapsella!!

Se on varmin tapa saada tyttö lopettamaan päiväkirjan kirjoittaminen. Parempi tapa on pyytää tyttöä lukemaan kirjoittamansa teksti sinulle. Näin hän saa mahdollisuuden huomata virheensä itse.



Tästä ketjusta tuli mieleeni anoppini käytös. Tyttöni (tuolloin 3-v.) kirjoitti kakkureseptiä. Hän kyseli koko ajan kirjaimia, kun ei osannut vielä muodostaa kirjaimista sanoja. Oli tosi ihanaa, kun tyttö kirjoitti pienillä harakanvarpailla tekstiä. Ja sitten ilmestyi anoppi paikalle. Hän kyseli mitä teimme, ja tyttö sanoi kirjoittavansa kakkureseptiä. Näytti ylpeänä aikaansaannostaan, johon anoppi tokaisi ensimmäisenä "Tuossa lukee kyllä kaaku eikä kakku. Pyyhipä tuosta toinen a pois, ja laita tilalle k, niin sitten siinä lukee kakku." Ja sitten anoppi alkoi korjailla tekstiä.



No tyttö sai hirveän raivarin, ja siihen loppui siltä erää tytön innostus kirjoittamiseen. Eikä anoppi ymmärtänyt tehneensä mitään pahaa, kun huomautin aiheesta. Hän oli kuulemma hyvää hyvyyttään vain auttanut tyttöä oikeinkirjoituksessa.



Eli summa summarum. Älä korjaa tekstiä, parasta on että lapsi kirjoittaa jotain, kyllä se oikeinkirjoitus tulee kohdalleen ajan kanssa.

älä missään nimessä mene sanomaan päiväkirjan kielioppivirheistä.



muista kirjoitelmista muista kehua tyttöä kovasti sisältöä ja sitä että ylipäänsä kirjoittaa. ja viimeisenä voit huomauttaa jostain kielioppijutusta.

Älä korjaa tekstiä, ettei pieni kirjoittaja lannistu. Sisällön keksiminen on yhtä tärkeää. Mainitsemiasi virheitä tekevät yläkoululaisetkin paljon. Puhekielisyydet vähenevät, kun lukee paljon kirjallisuutta, jossa käytetään HYVÄÄ suomen kieltä. (Sitä taas ei ole tämä viestini.)-äikänmaikka

kuin kirjoitusvirheet. Oikeinkirjoitus on sitten erikseen, sitä voi opetella "juonisti" esim. kauppalapuissa, tyttö voi auttaa äitiä kirjoittamalla muistilapun kauppaan. Näin hän jaksaa kohdata virheet ja kuunnella kuinka kirjoitetaan, koska ei ole niin innoissaan kuin kirjoittaessa päiväkirjaansa, johon haluaa asiansa, ne ovat tärkeitä, voi kadota halut kirjoittaa enempää.



Koulussa ainekirjoituksen sisältö on se juttu, jonka katson ja mietin, oikeinkirjoitus on erikseen, jolloin siitä poikii hyvää muihin kirjoituksiin.



Ei kannata pilata hyvää kirjoittamishalua puuttumalla virheisiin päiväkirjassa, joissain muissa asioissa voi niihin kiinnittää huomiota, mutta mukavasti kuin ohimennen, ettei tyttö kyllästy ainaisiin oikaisuihin. Terveisin opettaja.