Lue keskustelun säännöt.
G:Noloja/nöyryyttäviä tilanteita koulussa???
23.04.2009 |
Mulle henk.koht. sattui 80-luvulla seuraavanlainen tapaus: Ope käski rivin ensimmäisten kerätä koko rivin vihkot. Istuin ensimmäisenä ja minun olisi pitänyt huolehtia ne vihkot opettajalle. Olin silloin tosi haavelija ja usein omissa mietteissäni. Enhän ollut kuullut opettajan ohjeita ja istuin vain. Muut rivit toimittivat vihkopinot opelle ja ope ihmetteli miksi en kerää vihkoja. Aloin sitten keräämään ja menin opettajan luokse ja kysyin minne nämä laitetaan. ope sanoi tosi kyllästyneellä äänellä että ROSKIKSEEN! Lähdin kummastuneena roskista kohti, koska olin tunnollinen ja tein aina miten käskettiin. (Kyseinen opettaja oli muutenkin tosi huonossa maineessa, räyhäsi ja huusi, kaikki pelkäsivät häntä.) Siitähän ope riemastui ja alkoi koko luokan kuullen meiskaamaan että ei tietenkään niitä roskiin viedä ym ym. Mulla nolotti ja hävetti tosi paljon. Ja pystyn palaamaan vieläkin tuohon nöyryyttävään hetkeen mielessäni.
Kommentit (24)
Tuli tuosta vihkon repineestä opettajasta kertovasta ketjusta mieleen, että listataan tähän noloja tai nöyryyttäviä tilanteita omilta tai lapsesi kouluvuosilta.
Itselläni tulee mieleen tilanne joskus alaluokilta kun oli kevätjuhla ja odoteltiin juhlasalin ulkopuolella jonossa esiintymisvuoroa, oliskohan ollut kuorolaulua tms. Vuoromme tuli, mutta enhän minä haaveilija huomannut että jono lähti liikkeelle vaan jäin paikalleni. Kipaisin jonon hännille ja esiintymislavalla puikkelehdin kaikkien ohitse omalle paikalleni juhlayleisön katsellessa. Vähän hävetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pieni innokas koululainen olin odottamassa koulukyytiä. Taksikuski unohti poimia minua kyytiin ja isäni kävi viemässä minut autolla kouluun. Kaikki oli vierasta ja ihmiset outoja ja minua alkoi pikku hiljaa pelottamaan, että jos se taksikuski ei tiedä ottaa minua kotimatkallekaan, mitä minä sitten teen? Ja kun minä vain sitä mietin ja jännitin se alkoi sitten itkettämään.
Opettaja kysyy että mikä nyt on hätänä. En pystynyt itkultani mitään vastaamaan niin opettaja ottaa minua olkavarresta kiinni koko luokan nähden ja alkaa kiskomaan liikunsaliin antaakseen minulle piiskaa.
Jotenkin siinä matkan varrella saan sanottua, että olen kunnolla. Ja väkisin istuin sitten loppupäivän paikoillani ja odotin vain kotiin pääsyä.
Se oli niin kamala kokemus, että äitini on sanonut jälkeenpäin, että en halunnut puoleen vuoteen mennä kouluun ollenkaan ja aamuisin vanhempieni piti pakottaa sitten kouluun.
Alitajuisesti tuo vaikuttaa minuun vieläkin ja jännitän aivan hirveästi esim. uuteen työpaikkaan menoa ensimmäisenä aamuna.
Sanoisipa dr Phil jonkun vapauttavan sanasen, että unohtaisin tuon elämäni kamalimman päivän.
Yläasteella opettaja tuli hieromaan tyttölasten harteita ja "neuvomaan".
Ruotsin ja enkun opettajat heitteli taulusientä ja kenkää, kirjaa.
Saksan ope pisti myöhästyjät ja läksynsä unohtaneet hyppimään sammakkoa, tai jotain muuta typerää punnerruksista lähtien luokan edessä.
Oli pyyhkinyt taulun opettajan mielestä liian huolimattomasti omalla järjestäjävuorollaan. Ope astui tuttavan pulpetin luo, nosti sienen tämän pään päälle ja puristi liituiset vedet päälle. Siis ala-asteikäisen.
Asuimme useita vuosia ulkomailla ja kun palasimme Suomeen, uusi opettajani haukkui rumia ulkomaalaisia vaatteitani, tyhmää todistustani, onnetonta piirustustaitoani ja mitähän vielä. Äitini sai slaagin kuultuaan tuosta ja soitti opelle kotiin, mikä oli aivan ennenkuulumatonta. Kohtelu muuttui saman tien.
Meilläkin opettajat heittelivät pulpetteja, kenkiä, taulusieniä tms. Yhden opettajan repliikki luokkakaverille on jäänyt mieleen: "Onneksi sinulla on punainen paita, ettei veri näy." Eräs miesopettaja puhui yläasteikäisille tytöille imelällä äänellä ja keksi heille lempinimiä. Iski silmää ja hiveli viiksiään.
Lapsillani ei minun tietääkseni ole mitään nöyryyttäviä kokemuksia, tykkäävät koulusta ja opettajista. Itse olen opettaja ja noloina juttuina tulee mieleen kauluspaidan napin pingahtaminen auki, auki jäänyt sepalus, yksitt.pakatun kuukautissiteen nostaminen laukusta paperikasan mukana pöydälle. Eivät ole isoja juttuja, mutta onhan se vitsikästä kun kolmisenkymmentä teiniä tuijottaa:) Muut nolot jutut olen tainnut jo unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
multa unohtui liikuntavaatteet kotiin, vanhemmat olivat aika huithapeleita eivätkä tommosista huolehtineet. Liikanope ei antanut mun olla jumppasalissa ulkohousuissa vaan pakotti olemaan pikkareissa,samassa ryhmässä oli myös pojat ja hävetti tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 4. uokalla ja asuin 6 km päässä koulusta. Niinä aamuina kun koulu alkoi 08, mun piti tulla linja-autolla joka oli koulun kohdalla 07.10.
Talvisin oli linja-autopysäkille pääsy välillä vähän hankalampaa kun aina ei ollut tietä aurattu kotoa pysäkille ja matkaa kotoa oli 1,5 km. Tuuli kasasi välillä lumivalleja jotka oli vyötäröön ja niiden läpi sit piti vaan koittaa kahlata.
Yhtenä aamuna myöhästyin linja-autosta ja menin kouluun vasta seuraavalla; olin luokassa 08.15. Pyysin anteeksi myöhästymistä niin kuin oli opetettu, ja opettaja alkoi tivaamaan syytä myöhästymiseen. Sanoin, että myöhästyin linja-autosta kun tietä ei oltu aurattu.
"Ei munkaan tietä ollut kukaan aurannut, itse piti piha lumesta kolata enkä myöhästynyt töistä!" sanoi opettaja, todella ivallisella äänellä. Opettaja myös muisti mainita tuosta myöhästymisestä tuon jälkeen; "kas, nyt oli sitten tie aurattuna kun tulit ajoissa vai?"
Opettaja itse asui niin että hänen pihansa oli käytännössä kiinni kunnan tieverkossa eli se oli aurattuna aina aamuisin hyvissä ajoin.
Tuosta on kyllä jo aikaa 30 vuotta, en siltikään ole tuota unohtanut.
No yliopistolla on yks joka aiemmin joskus tuli mua vastaan ja haukku mun ulkonäköä, tullut vastaan ja ajattelin kehitellä hänen varalleen jotain todella noloa. Odotan innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 20:19"]
no mä kerran kusin kerran housuun
[/quote]Hahha
Olipa täysin sama kokemus, joka muistui vihdoin mieleen, tosin 80-luvun ala-asteelta. Olin tunnollinen ja ujo tyttö ja kerran unohtui liikkakamat, liekkö äitini unohti pakata mukaan. Aivan hämmentyneenä opettajan reaktiosta tähän, jumppasin sitten pikkuhousuissa ja pitkässä aluspaidassa, talvi kun oli. Nolotti tosi paljon, kun pojat olivat samassa ryhmässä, ilkkumista riitti. Lisäksi oli tukalan kuuma kerrastopaidassa ja hikiläntit kainaloissa lisäsivät häpeää. Onneksi olin muuten hyvä liikunnassa.
Sama opettaja piinasi ja nöyryyti minua (noh, oli muitakin) muutenkin usein jostain syystä, vaikka pysyttelin taka-alalla, enkä ollut mitenkään kiusattu. Ujo vain, tarkkailija-tyyppi. Ehkä se piirre häntä ärsytti.
Matikka ei minulta sujunut, joten hän jätti minut tunnin jälkeen yksin luokkaan ison, puisen kellotaulun kanssa "harjoittelemaan". Luokkatoverit lähtivät kotiin. Joskus myöhemmin opettaja palasi takaisin (minä olin jo tuntikaupalla kyyneleitä niellyt, mitään oppimatta) ja tokaisi, että vieläkö sinä täällä olet?!
Jälkeen päin ajateltuna en voi käsittää tämänkään opettajan ammatinvalintaa.
Kiitos vaan traumoista ja esiintymiskammosta, kannustus ja omien vahvuuksien löytäminen löi nollaa.
Ihan "normisti" toki tässä elämästä selvinneenä, ketuttaa vaan moiset "varhaiskasvattajat". Jos joku omia lapsiani näin "opettaa", kyllä perästä kuuluu ja kovaa.
Kuulin taannoin, että tämä kyseinen opettajatar oli kuollut syöpään. Ei vaan tuntunut pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh minä ku ekaa päivää uudessa koulussa olin ja tämä kouli oli humattavasti pienempi kuin edellinen. Jokaista luokka astetta vain ykdi ja olin silloin 4lk. No siis edellisessö koulussa jos joku pelleili tai rikkoi sääntöjä siitähän kerrottiin opelle ja se oli normaalia joten yleensä oli rauhallista meillö luokassa.
Noh siis kun uudessa koulussa se eka tunti alkoi ja sain vierustoveriksi pojan joka ei ihan rauhallisimmasta päästä ollut ja kun piti nousta seisomaan tunnin alkuun hähän oli polvillaa tuolilla ja minäpä nostan käden pystyyn aikeena sanoa tästä opelle ja eräs toinen poika ärähtää että enkai minä tuosta nyt kerro ja laskin käden varovasti alas....no muut siinä vähän ihmeissään katto ko uus tyttö tulee ja heti ensimmäisen vartin sisällö juorukellona....
Ei tämä sinäänsä noloa muista ole mutta minusta se silloin siltä tuntui
Tää tapahtu joskus 5 lk ja meil oli paripulpetit. Mun vieres istu yks poika ja kun mä vahingos huomasin kädellä sitä nii se oli lämmin nii sit huusin täysiä et '' VITSI SÄ OOT KUUMA !!'' Nii arvaa nolottiko kun koko luokka rupes nauraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala kokemus sulla! Käsittämätöntä, luulis että tollaisesta olis lähtenyt opelta virka. Kyllä maailma muuttuu.
ps.
KAIKKI jännittää ekana päivänä, toiset enemmän (minä itken ja kiukuttelen edellisen illan kuin pikkulapsi:) ja toiset vähemmän mutta kaikki muutkin jännittää. Sano itsellesi vaikka ääneen että tämä menee nyt ihan hyvin, ei tarvi hermoilla. Auttaa mua ainakin.
Kyllä "maailma muuttuu" niin minäkin :D
Yksi opettaja paukutti edessäni istuvaa poikaa aapisella päähän ja aapisen kannet irtosivat, aloin tirskua ja opettaja kääntyi raivoissaan minua kohti jolloin pissasin paniikissa housuun. Olin toisella luokalla.
Ja viidennellä tai kuudennella luokalla eksyttiin kaverini kanssa suunnistuksessa, päädyttiin 10 km päähän. Opettaja joutui etsimään meidät autolla ja seuraavana päivänä heti aamusta jouduimme luokan eteen lukemaan karttaa ja opettaja huusi pää punaisena, ettei voida olla noin tyhmiä. Muu luokka nauroi.
Itellä varmaan se, kun olin varmaan 3-4lk ja mulla oli ollut maha pikkasen sekasin ennen koulun alkua. En siitä sen enempää välittänyt kuin normaalistikkaan, joten lähdin sitten kouluun. Tunnilla mun maha tuli kuitenki tosi kipeeksi, ja aattelin että päästäisin vähän ilmaa ulos... Joka siis oli huono idea. Paskoin siinä samalla sitten housuun (onneksi oli mustat housut) Haju oli kuitenki järkyttävä, joten aattelin että en nousis koko tuntina tosta penkiltä tai oon mennyttä. Meillä oli samaan aikaan matikkaa, ja tottakai me otetaan joku tehtävä jossa pitää mennä koko luokan eteen laskemaan. Mun kohalle sattu sitte sellanen tosi helppo lasku, jonka ekaluokkalainenki ois osannu, mutta kun paskat oli housussa niin enhän mä kehannu kävellä sinne eteen (istuin siis vielä ihan takana) joten vastaan "en tiiä" Oli tuuria siinä mielessä, ettei mua ihan tukiopetukseen laitettu.
Peruskoulussa esitelmät!
Muistan kun pidin esitelmän siilistä 5. luokalla. Jännitti ihan sairaasti. Naama ihan tulipalon punaisena änkytin jotain luokan edessä. Ja muut nauroivat tai pidättelivät nauruaan. Esitelmä kesti ehkä alle 5 minuutiia, mutta hirveää se oli ja noloa. Ja en ollut ainut joka änkytti.
Jälkeenpäin olen ajatellut näitä esitelmien pitoja. Miksi niitä ei harjoiteltu mitenkään, vaan iskettiin suoraan pikkulapsi pitämään esitelmä 35 oppilaan eteen. Nöyryyttävää-..
Lirautin housuun ja sitten 2 min päästä tuli lisää olin 7 luokalla ja nolotti
Koulussa pojat usein kiusasivat. Olin silloin pullea tyttölapsi, kävelimme ruokalaan jonossa ja ovien kohdalla seisoi vanhempia luokan poikia jotka arvostelivat kaikki tytöt jotka tulivat ovesta sit sanoivat et "se joka tulee seuraavaks ovesta sisään on sun tuleva vaimo" ja minä kävelin siinä kohtaan niin pojat purskahtivat nauramaan ja se poika jolle kommentti oli tarkoitettu ärähti"no hyi helvetti! ei nyt tota norsua!"
joo et sellaista oli mun ala-aste ja yläaste ajat. En muuten edes ollut ylä-asteella enään lihava vaan normi painossa...hyvin kehittynyt olin ja suuripovinen ikäisekseni, silti olin kaikkien poikien mielestä ruma, iljettävä ja läski kuin mikä. Ja tytöt jostain syystä eivät ottaneet minua mukaan mihinkään tai puhuivat vain pahaa, en ollut osa mitään ryhmää vaan aina yksin. En ymmärrä miksi hiljainen ja kiltti on kenellekkään uhka?? Pelkäsin miehiä ja ihmisiä ylipäätänsä pitkälle aikuisuuteen asti. Nyt melkein 30v olen ihan ok mut sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsin edelleen. Kiitos kiusaamisen ja ulkopuolelle jätön. On meillä hiljaisilla tarkkailijoilla vaikeaa..ainakin mulla. Olen nykyään eristäytynyt ihmisistä, muutama ystävä minulla on...enimmäkseen internet ystäviä.
Kamala kokemus sulla! Käsittämätöntä, luulis että tollaisesta olis lähtenyt opelta virka. Kyllä maailma muuttuu.
ps.
KAIKKI jännittää ekana päivänä, toiset enemmän (minä itken ja kiukuttelen edellisen illan kuin pikkulapsi:) ja toiset vähemmän mutta kaikki muutkin jännittää. Sano itsellesi vaikka ääneen että tämä menee nyt ihan hyvin, ei tarvi hermoilla. Auttaa mua ainakin.