Huolestuttaa, koska häpeän miestäni

kylässä haluaa puujalkavitseillään olla kaiken keskipiste ja nauraa itse ylimpänä tyhmille vitseilleen eikä huomaa ettei muita naurata tai ovat vaivautuneita. Niinpä en lähde hänen kanssaan samaan kyläpaikkaan kuin pakon edessä. Kotona niin saamaton ja laiska ja lihonut kaksikymmentä kiloa sen jälkeen kun alettiin seurustella.

Pieniä lapsia on enkä ole sen vuoksi potkinut miestä pellolle, en jaksa yksinhuoltajana vaikka miehestä usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Amen.

Nämä tavat on hänellä varmasti ollut jo tavatessanne?

miehen kanssa kenen ulkonäkö ärsyttää.

on ollut joskus ,miesystävänä ihan ok miehiä mutta ei isä ainesta juurikaan ulkoisesti ja siksi suhde jäänytkin lyhyeen.



monesti on kyllä lopun alkua jos tollaiset asiat ärsyttää.

jos jotain rakastaa ei tollaiset asiat häiritse vaikka ne huomaisikin. kun tunteet alkaa muuten olla lähinnä ystävyystasoa intohimon ja rakkausden sijaan alkaa tollaiset ärsyttää.

noista asioista ei usein puhuta mutta minullekkin monasti käynyt ja ystävilleni joten et ole hullu vaan normaali. kun kiinnostus alkaa loppumaan alkaa tollaiset asiat ärsyttämään ja yleensä vaan pahenee, ei se ärsytys lopu itsestään, tunteilleen kun ei mitään voi.

järjellä ajateltuna haluaisi unohtaa tollaiset turhamaisuudet mutta kun ne vaan ärsyttää ne ärsyttää.

taitaa vaan olla suhde tiensä päässä pian. tollaiset ajatukset tappaa sen viimeisenkin romantiikan....

kaverina yes, mutta rakastettuna ei.

karvakauluksinen farkkutakki esim

ja marimekon jokapoikapaitoja nettikirppiksestä

ja merkkifarkut- levis sopii hoikalle - toimii



t. jörrikän vaimo myös

koska se miettii mitä muut ajattelevat sen pullkasta vaimosta.

kaikki keskusteluun osallistuneet!

siltä että suhteenne(ainakin sun puolelta) on nyt vaan siinä vaiheessa että toisessa ärsyttää vähän kaikki. Niitä vaiheita on jossain kuvailtu ja joku niitten perusteella pystyis varmaan sanomaankin miten monta vuotta olette olleet yhdessä (mutta mä niitä niin tarkkaan muista).



Se vaan ratkasee mitä sä ton ärsytyksen perusteella teet. Nykymaailmassa kai on tapana ottaa ero heti kun toinen alkaa pänniä, ite suosin uudelleen asennoitumista jos ei ero kiinnosta.

oikeasti tosi hyvä vastauksia tullut teiltä ja tosiaan nauramaankin on päässyt.



En aio ruveta eroamaan, vaan suhtautumaan eri lailla. Ja pitämään itsestäni parempaa huolta.

Pureskelee poskiaan eli näyttää vammaiselta kun huulet mutrussa, toinen puoli kasvoista "vedettynä" ihan vinoon ym. Joka kerta tästä sanon ja AINA se alkaa uudelleen!! Ei tehoa suusyövällä pelottelu, pahojen tapojen opettaminen lapselle, ei mikään- mies vaan suuttuu kun sanon asiasta. Viimeksi suutuin itse ja huusin keskellä Helsinkiä että nyt lopetat minun nolaamiseni tai menet kotiin yksin...lopettihan se, mutta loukkaantui.



Mies on lihonut ja syyttää siitä minua; teen kuulemma liian hyvää ruokaa ja hän "vaan" lihoo kun syö sitä tuplasti. :/ Miehellä on tissit, siis ihan selkeät. Hyi. Ei osaa ajaa partaansa, aina jää jonnekin "risukarvoja". Olen tarjoutunut auttamaan, pärjää kuulemma itsekin...kun ei vaan pärjää, siinähän se onkin. Miehellä on pieni muna ja hän on muutenkin niin naismainen välillä että olen raivon partaalla (tämä on vain minun ongelmani, myönnän). Pari kertaa olen sanonut suorat sanat siitä miltä tuntuu olla perheen äiti, isä ja ainoa aikuinen samalla- mies oli sitä mieltä että loukkaan häntä tahallaan.



Äsken ukko soitti juuri, oli kaupassa ja varmisti mitä pitää tuoda. Ostoslistan itse tekeminen on liian vaivalloista, samoin järjen käyttö tai muistin- minulle soitetaan ja kysytään tarvitseeko lisää jotain, vaikka mies olisi aiemmin ostanut kys. tuotetta kaapit täyteen. Ja ei, minä EN ole opettanut miestä tähän!!

Mitä tulee seurapiiritaitoihin (:D), ukkoni vaan kertoo sellaisia ns. inside-juttuja, joista muut eivät tajua mitään ja minä saan selitellä miksi mies nauraa jutulle itsekseen. Tai sitten "omaksuu" jonkun uuden sanan välillä ja alkaa käyttämään sitä ihan kaikessa. Tällä hetkellä sana taitaa olla "kryptinen". Kun mies oli kaverinsa luona käymässä, alkoi sen jälkeen puhua kaverinsa murteella. Hetken katsoin sitä ja sitten totesin että lopeta, sinä et ole edes kotoisin kys. alueelta joten tuo murre ei kuulu suuhusi. Mies ihmetteli ja onneksi lopetti, sillä muutkin kuittailivat hänelle asiasta.



Kirjaviisaus on minun aluettani, samoin "mitätön" nippelitietous esim. siihen liittyen että vastasyntynyttä ei saa heitellä katonrajaan edes leikin nimissä. Mies voi ihan pokkana väittää ympyrää kolmioksi ja tekee sitä niin kauan, että suutun ja perustelen miksi ympyrä on ympyrä eikä se vitun kolmio. Tämän takia mieheen ei voi juuri luottaa. On onneton myös elämänhallintansa suhteen, melkein joutui vankilaan kun jätti menemättä inttiin aikoinaan- kävi ilmi että "unohti" mennä sinne...aivan uskomattomia juttuja. Mies ei älynnyt myöskään uusia passiaan ja sitten kun oli lähdössä ulkomaille, hoksasi viittä päivää ennen reissua että eikös sinne tarvitse passinkin. Jne.

En tosin ulkonäköä, mutta käytöstää välillä. On sellanen aina oikeassa tyyppi, sitten siltä saattaa tulla rasististakin juttua, se jos mikä on todella noloa.

Kerran vietettiin lapsemme synttäreitä, pöytä oli koreena ja vieraita kylässä, yhtäkkiä mun mies rupeaa laittamaan ruokaa. Silloin kivahdin vaikka vieraita olikin, sanoin että anna olla nyt. Mun mies on juntti välillä.

äijä olevan piilohomo, kysy että koska aiot tulla kaapista ulos?

jos ukko noin kamala niin miksi olette sellaisen valinneet alunperinkään?

ja onko teillä yhteisiä lapsia`? saattaahan ne jotkut tavat ja naismaisuus ym. olla ihan periytyvää. monesti ulkonäkö ja olemus periytyy.ärsyttääkö oma lapsikin sitten kun muistuttaa isäänsä?

teillä kaksoset? kuulosti niin tutunoloiselta...

että jos vaikka huomais kuinka sinäkin häpeet ukkoosi niin että tuskin pysyt paikallasi

Olen kateellinen miehellesi. Hänellä on vaimo ja lapsi/lapset. Itsellänikin jokskus oli vaikka olen varmasti (ainakin nyt vapailla markkinoilla aika menevä=) eikä neitosista... ja rouvista ole pulaa. Ei tämä sinkku elämä miehenä ole mitään. Tein varmaan jotain väärin ja menetin perheen ilman koukkunokkaa. Ulkonäkö jutut voi heittää ihan heti roskikseen. Rakastakaa ihmiset perheitänne ja jos niitä ei enään ole niin voi voi. Turha itkeä. Tiedän koska itken. Ihmettelen miksi olen yleensä täällä topicilla? Varmaan siksi. Perhe on se juttu jota yrittäkää vaalia!

Arvon ladyt, teillä ei ole mitään oikeutta arvostella miestenne ohenevia hiuksia. He eivät perintötekijöilleen mitään voi. Kalju tulee jos on tullakseen, koittakaa hyväksyä se. Monella kaljulla miehellä on itselläänkin paha mieli harvenevista haivenistaan, teidän inhonne ei yhtään helpota tilannetta. Kun sen harventuneen pään parturoi miehekkäästi, kaljukaan ei näytä pahalta.

Me tapellaan matkoilla aina, mua ärsyttää se mies ihan kaikessa ja mä taidan ärsyttää sitä, tosin mulla on matkoilla vaikeampaa..jostain syystä. Mä ikäänkuin näen hänet eri tavalla eri ympyröissä eikä se ole kivaa katseltavaa. Kotiin päästyämme kaikki alkaa taas rullata hyvin, käsittämätöntä.

Olet aika ylemmyydentuntoinen.

Sinä häpeät häntä ja häpeät kun SINÄ istut hänen kanssaan.

Sinun tulee ensin hyväksyä itsesi, sitten se mitä toinen on ei sinua enää häiritse, vaikka ois millainen nösserö. Hän on sinun puolisosi, mutta sinä olet eri ihminen kuin hän...

Sinusta tuntuu että kun hän on epämiehekäs tms. niin se on jotenkin myös sinun ongelmasi, miksi ajattelet niin?

Kumppanin kunnioittaminen on tärkeämpää kuin rakastaminen sanotaan, ja sitä voi kyllä opetella. Sillä tuskin sinäkään olet onnellinen tuollaisessa tilanteessa, ja jos ero tulee, se ei sinun itsetuntoasi taida parantaa jos hän on muuten hyvä mies.

Tuntisin itsesi vain petetyksi.