Lue keskustelun säännöt.
Miten tuttavasi suhtautuivat sinun laihtumiseesi? Purnausta....
21.04.2009 |
Minä olen aina (vauvasta) asti ollut ylipainoinen. Teininä olin hetken aikaa normaalipainoinen mutta nyt tähän 30 ikävuoteen asti välillä jopa sairaalloisen ylipainoinen. Viime vuonna löysin motivaation ja miellyttävän tavan itselleni laihtua.
Olenkin laihtunut jo lähemmäksi -35 kiloa.
Tämä laihtuminen on poikinut myös mukavia harrastuksia ja entinen sohvaperuna on nykyään aika kovakuntoinen.
Alussa moni kannusti ja tsemppasi mukavasti. Olin avoin laihdutuksestani koska sekin tsemppaa kun muut tietää. Mutta nyt on tullut raja vastaan. Saan kuulla jopa sairastavani syömishäiriötä ja liikun liikaa, on kuulemma mennyt överiksi. No, syön terveellisesti 5 ateriaa päivässä herkkuja unohtamatta silloin tällöin. Syön paljon koska liikunta kuluttaa. Liikun joka toinen päivä keskimäärin, milloin mitäkin.
Bmi:ni on tällä hetkellä 26 joka on vielä lievää ylipainoa, tarkoitukseni on saada bmi siihen 23-24 paikkeille. En siis koe että tämä olisi mitenkään överiksi mennyt. Muutenkin tämä on elämäntaparemontti, ei dietti joka kestää aikansa. En edes näytä hoikalle, käytän koon 42 vaatteita.
Miksi siis ihmisten on vaikea käsittää että haluan normaalipainoiseksi? Ovathan heistä osa itsekkin sellaisia, osa taas ylipainoisia enemmän tai vähemmän. Jos olen ollut aina lihava niin pitääkö pysyä jatkossakin? Puheet on nimittäin menneet rumaksi ja en haluaisi sellaista joutua kuulemaan kaiken tämän työn jälkeen.
Miksiköhän miehet osaa sanoa että hei, näytät nykyään tosi hyvälle ja se siitä. Ei ne jää retostelemaan yksityiskohdilla yms.
Kerro jos sulle on joskus sattunut samaa, paheeneeko tämä koko ajan ja jos niin miten tukin näitten suut?
Kommentit (27)
Asia on pakko kääntää negatiiviseksi jotta ei ottaisi niin itsetunnon päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä ainakin tulee kannustusta ja taputuksia selkään. :)
Minäkin sanoisin, että nuo ympäristön kommentit kumpuavat todennäköisesti siitä, että ehkä nämä ihmiset itsekin haluaisivat muuttaa jotain elämässään, laihduttaa, lisätä liikuntaa tai jotain, mutta syystä tai toisesta eivät siihen kykene. Toisaalta kyse voi olla myös muutosvastarinnasta; sinuun on totuttu ylipainoisena ja nyt kun olet laihtunut, oletkin ehkä kuin eri ihminen; energisempi jne. Voi olla, että jotkut eivät oikein tiedä miten sinuun pitäisi suhtautua....?
Ei ollut noin paljon ylipainoa.
Aluksi sain kehuja, mutta aika nopeasti ihmettelyt muuttuivat ihan nälvimiseksi. Ihmiset kommentoivat outoon sävyyn ruokavaliotani (jätin sokerin ja pullat pois), kun se on niiiiiiiiiin tiukka! Ja että eihän sitä kukaan voi tuolla lailla pitemmän päälle elää...
Nykyään en puhu kenellekään asiasta mitään ja jos joku kommentoi että oletpas laihtunut, vastaan vaan että "ai, kiva kuulla!"
Ehdotan, ettet ole huomaavinasikaan rumia puheita etkä itsekään provosoi niitä. Ole kuin koko asiaa (laihtumista) ei olisikaan. Pikku hiljaa tilanne normalisoituu kun muut tottuvat uuteen ulkonäköösi.
Niin se vain on, että jos sinulle sattuu mitä tahansa positiivista elämässä tai sinua onnistaa erityisen hyvin, ympärilläsi on lopulta hyvin vähän ihmisiä jotka eivät kääntäisi sitä negatiiviseksi. Olipa kyse rikastumisesta, rakastumisesta tai paremmasta ulkomuodosta=laihtumisesta.
että mistä säkin nyt laihdutat, ihan turhaa jne. Me vaan jostain syystä ihannoidaan sitä pientä ylipainoa (muilla kuin itsellä) ja se on vissiin niin lohduttavaa että joku muu on rumempi, lihavampi, huonommat elämäntavat jne....
Omia kavereita jotka ovat laihduttaneet, niin olen yrittänyt tsempata ja kehua ja turhasta en oo kehunut.
Ensimmäiseksi tuli mieleen että oisko ne kateellisia? ovatko itse pyöreitä tai saamattomia ja sitten kateellisia sulle joka olet päässyt hyviin tuloksiin ja sen takia keljuilevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kyllä kurjalle kun eivät voi iloita kanssani, tai olla edes neutraaleja. Oma mies onneksi on ollut hurja tuki ja turva, häneltä voi kuulla ne aidoimmat kehut jos niitä haluaa.
Tavallaan ymmärtäisin jos olisin jo normaalipainoinen tai edes himoliikkuja, jotenkin vain masentaa kun kerran elämässään on melkein normaalipainoinen jo ja haluaisi olla sitä sitten hyvällä omalla tunnolla.
Onko tää nyky maailma sitten tätä että 10-15 kilon ylipainoa ei pidetä enää minään? Se on sallittua jollei peräti hyväksyttävää. Mulle on terveysasiat nyt tärkeitä, hyvä ruoka, liikunta, veresokeri, kolesteroli ja monien tautien riskien vähentyminen siinä normaalipainossa. Pienikin ylipaino on riski. Nämä on tulleet mulle tärkeiksi ja yritänkin saada nämä uhat kohdaltani minimiin. Tällä iällä ei kuitenkaan ole vielä myöhäistä.
Sekin on masentavaa kun nykyään ei voi mennä minnekkään etteikö joku ala olomuodostani puhumaan. On jopa törkeää miten kilojani ja muotojani päivitellään avoimesti ja udellaan sitä mahtavaa lähtöpainoa. En niin välittäisi kaikkien kuulleen puida näitä asioita.
Pitää vain toivoa että tämä loppuisi edes joskus =(
mulla kadonnut vasta 6kg ja 20 on jäljellä painoindeksiin 25.
Mutta kun sulle puhutaan mokomia niin kysy suoraan mikä mättää. Kysy eikö ihmettelijä tiedä mikä on painoindeksi ja mitä sen pitäisi olla? Sitten kerro kuinka voit antaa neuvoja ja laskea kysyjän oman indeksin. Haasta mukaan liikkumaan.
Itse saan aina kaikki ns. ilkeilijät hiljenemään suoralla puheella ja yleensä ne alkaa perua puheitaan. Tosin mulle ei yleensä uskalleta "vittuilla" kuin kerran. Olet liian kiltti.