Miksi teatteriin raahataan alle 2-vuotiaita huutamaan ja kärsimään?
Olin eilen katsomassa nukketeatteri Sammon esitystä Lurpukka ja sininen takki. Esitys oli ihana, mutta yleisön käytös aivan pöyristyttävää!
Esitys alkoi reilusti myöhässä, että ne matti myöhäisetkin ehtisivät mukaan, mutta silti porukkaa lappoi sisään vielä näytelmän alettuakin. Tällainen käytös on tosi huonoa esimerkkiä lapsille tulevaisuutta ajatellen!
Pahinta oli kuitenkin yleisön käytös: koko näytelmän ajan yleisö oli pääroolissa! Itku, huuto ja metakka ei lakannut koko esityksen aikana. Miksi ihmeessä teatteriin raahataan jopa alle 1-vuotiaita vauvoja? On aika itsekästä ottaa niin pieniä mukaan esitykseen, joka saattaa jo valaistuksen ja äänien puolesta pelottaa liian pientä katsojaa. Huuto häiritsee tietysti myös muiden katselunautintoa. Olen käynyt lasten kanssa paljon teatterissa, mutta nyt näyttää siltä, että monien vanhempien arvostelukyky on pettänyt, kun Sampo mainostaa tuota esitystä "ensimmäiseksi näytelmäksi perheen pienimmille". Tässä nyt tarkoitettaneen kuitenkin n. 2-vuotiasta lasta, joka a) kykenee potentiaalisesti istumaan paikoillaan b) saa jotain esityksestä irti. Missä on maalaisjärki?
Yhdyn edelliseen ihan lastenelokuvienkin suhteen. Finnkinon sivuilla esim. ihan suositetetaan noin 3 vuoden ikää. Kuitenkin monet tuovat elokuviin todella pieniä, ihan 1,5v lapsia. Nämä eivät todellakaan jaksa katsoa elokuvaa! Juoksentelevat penkkirivien välissä, syövät eväitä ja mekastavat, potkivat edessä istuvia ja roikkuvat selkänojissa. Usein joutuvat sitten poistumaan kesken esityksen, kun meno äityy vanhempienkin mielestä turhan melskeiseksi. Muiden nautinto on kyllä vähäistä. Ja maalaisjärki kateissa.