Lue keskustelun säännöt.
Voiko paniikkihäiriöstä koskaan parantua täysin? Itse koen sen mahdottomana :(
19.04.2009 |
Olen yli puolet elämästäni kärsinyt paniikkihäiriöstä joka rajoittaa elämääni ja on muokannut persoonallisuuttani, vaikuttanut niin moneen asiaan... Lääkityksistä ei ole minulle ollut sanottavaa hyötyä (enkä niitä mielelläni syökään). Terapiassa käyn, ei siitäkään ole kovin paljoa hyötyä, toki se että jonkun kanssa saa jutella vaikeista asioista, ja saa näkökantaa ammattilaiselta.
Miksi tämä on minulle niin vaikeaa? En osaa kuvitella normaalia elämää kun olen tottunut elämään hyvin pitkälti "erakkona", olen tietyllä tapaa yksinäinen susi, kokenut elämässä hyvin paljon pettymyksiä ihmissuhderintamalla.. niin paljon, että jos jollekin niistä kertoisin, minua ei uskottaisi.
Mutta miksi en pysty hallitsemaan paniikkia vaan se vyöryy päälle ja tekee monesta sosiaalisesta kanssakäymisestä mahdotonta? MIKSI!
En ymmärrä syytä miksi minun pitää koko elämäni elää näin. Onneksi minulla on toisaalta elämässäni hyvin paljon onneakin, ja osaan olla kiitollinen siitä. Minulla on ihana aviomies ja ihanat lapset, minulla on onni saada lapsia, kaunis ja ihana koti... Näistä asioista ammennan voimaa. Mutta haluaisin selättää paniikkihäiriön!!
Onko ketään kohtalotovereita tai muita joilla kokemuksia..?
Kommentit (23)
eli et todennäköisesti koskaan pysty etämään kohtauksien tuloa. Mutta saatat pystyä elämään niiden kanssa.
Kerron tätä vain toisenkäden tietona: Lapseni alkoi saada paniikkikohtauksia kun koulussa oli vaikea vaihe. Hän pelkäsi niitä alkuun paljon, mutta sattui niin,e ttä tuossa vaikeassa vaiheessa psykologi oli muutekin mukana ja kesälomakin alkoi pian. Hän ei ole koskaan päässyt eroon kohtauksista - niitä tulee edelleen ihan milloin sattuu. Mutta hän tietää,että ne eivät ole vaarallisia ja hän selviää niistä ja ne menevät ohi syvään hengittämällä. Niinpä kohtaukset eivät häntä haittaa, hän ei pelkää niitä enää ja hän elää normaalia elämää niiden kanssa. Ne eivät enää ole häiriö, vaikka niitä tuleekin.
voisitko itse ajatella, että kertoisit läheisillesi, että saat kohtauksia. Silloin ne eivät tekisi sosiaalisesta kanssakäymisestä mahdotonta, vaan voisit viettää aikaa normaalisti ihmisten kanss aennen ja jälkeen kohtauksen. Ei niitä tarvitse peitellä, eikä niitä tarvitse vältellä tai pelätä. Ne tuntuvat pelottavilta, mutta ne menevät ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mina paasin kokonaan kohtauksista eroon. Katsoin ensin kellosta kuinka kauan se kestaa ja sitten opetttelin sanomaan itselleni etta kylla 20 min. kestan kun sitten helpottaa. Ja yritin liikkua, se myos helpottaa.
Tarkistakaa sokeriarvonne, sokerien heitot aiheuttavat kohtauksia.
oireilen hyvin pitkälti vatsaoireilla. Eli vatsa menee sekaisin, pukkaa ilmaa vatsan täyteen tmv kun on joku jännittävä tilanne, tilaisuus mihin pitää osallistua tai mennä.. Olo on erittäin epämiellyttävä ja vaikea silloin, lisäksi sydän hakkaa tuhatta ja sataa, tulee pakokauhu. Ja tunne, että en selviä kunnialla tästä tilanteesta. Nuo mahaoireet on niin pahoja mulla, että pelkään niitä kuollakseni. Senpä takia en yleensä edes uskalla juuri mitään syödä jos on jokin meno, ja siitä huolimatta oireita tulee hyvin herkästi. Saati sitten, jos normaalisti söisin.... kamalaa :((
ap
Olin jo useita vuosia ilman mitään oireita, vedin jopa tukikurssia muille asiasta kärsiville. Alkuvuodesta sain sairaskohtauksen, joka oli niin karmaiseva kokemus, että paniikkihäiriö laukesi uudelleen. Ottaa helvetisti päähän, kun elämästä tuli taas kertaheitolla vaikeaa (voinko tehdä sitä tai tätä, mitä jos kohtaus tulee siellä tai täällä, jne). Harkitsen vakavasti, että hakisin lääkityksen, ennen kuin paniikki saa taas kunnon otteen minusta. Vielä olen kahden vaiheilla, josko selviän tästä tahdonvoimalla vai en...
Minulla on samankaltaisia oireita kuin sinulla.
Noihin vatsaoireisiin syön säännöllisesti Agiocur rakeita ja imodiumia otan sillon kun tiedän et on jokin meno jota jännitän kovasti.
Itselläni on erittäin kova elämä takana. Uskon et tuo liittyy siihen. Minulla tuo puhkesi erittäin rankan kokemuksen jälkeen. Olen pakottanut vaan itseni tilanteisiin, vaik välillä sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Uskon et jos niille antaa vallan niin ne vaan pahenee.
Tsemppiä jaksamiseen! On meitä muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parantua. Itse olen saanut avun paniikkihäiriöön E-EPA650mg ja Tri Tolosen Carnosin 400mg(pitkävaikutteinen) .Suosittelen kokeilemaan. Näiden ravinteiden yhteisvaikutuksista on tutkittu ja todettu auttavan mm.masennukseen ja paniikkihäiriöön. Valitettavasti harvoin terveydenhoidon ammattilaiset vain näistä kertovat. Voimia sinulle ja kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu!
Tulisikohan viesti nyt näkyviin..itse olen myös sairastanut paniikkihäiriötä. Avun siihen olen saanut E-EPA 650mg ja Tri Tolosen Carnosin 400mg:sta(pitkävaikutteinen). Nämä ravinteet yhdessä käytettynä auttavat mm.masennukseen ja paniikkihäiriöön. Suosittelen kokeilemaan. Mulla oli ja on edelleen myös jännittämistä mihin ei oikeastaan muu ole auttanut kun itsensä rentouttaminen,syvään hengittäminen jne. Paniikkihäiriön olen kuitenkin saanut kuriin kyseisillä lisäravinteilla. Ne säätelevät samalla tavoin aivojen välittäjä aineita kuin lääkkeetkin. Voimia sinulle!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai kohtaukset ievät elämänhallinnan ja käy juuri niinkuin sanoit; erakoituu.
Olen itse kärsinyt kohtauksista n. 15 vuotta, edelleen niitä saattaa silloin tällöin aivan yllättäen iskeä päälle, mutta pärjään niiden kanssa. Ilman lääkitystä. Omalla kohdallani tärkeintä oli että vaan puskin eteenpäin. Oli elänyt neljän seinän sisällä jo pitkiä aikoja kun en pystynyt kulkemaan bussilla, en käymään kaupassa, en hoitamaan asioitani edes puhelimitse. Sitten sisuunnuin itse tilanteeseeni ja päätin etten anna sen enää estää itseäni elämästä. En jaksa edes luetella monetko opiskelut ja työpaikat olin jättänyt taakseni kun en ollut saanut kohtauksia hallintaan. Sitten vaan tietoisesti harjoittelin. Annoin itselleni aikaa päästä kohtauksesta yli. Tein lähtöä jokapaikkaan jopa tunteja ennen aikojaan, jotta jossain vaiheessa lopulta sain (usein hysteerisesti itkien) lopulta itseni ulos ovesta ja matkaan. Korvalappustereoiden kuuntelu myös auttoi sulkemaan ulkomaailman kauas pois ja aloin taas pitkästä aikaa kulkea bussseilla, käydä lenkeillä, elää elämääni. Vesipullon kantaminen mukana ja lehden tai kirjan mukana pito myös auttoi kun tiesin että niiden taakse pystyisin piiloutuman jos tuntuu että kohtaus tekee tuloaan. Pikkuhiljaa opin osan kohtauksista pysäyttämään ennenkuin pääsivät edes kunnolla päälle.
Ja tärkein sääntöni on ollut että en anna itseni valita helpointa reittiä, eli kotiin jäämistä ja elämästäni luopumista.
oireilen hyvin pitkälti vatsaoireilla. Eli vatsa menee sekaisin, pukkaa ilmaa vatsan täyteen tmv kun on joku jännittävä tilanne, tilaisuus mihin pitää osallistua tai mennä.. Olo on erittäin epämiellyttävä ja vaikea silloin, lisäksi sydän hakkaa tuhatta ja sataa, tulee pakokauhu. Ja tunne, että en selviä kunnialla tästä tilanteesta. Nuo mahaoireet on niin pahoja mulla, että pelkään niitä kuollakseni. Senpä takia en yleensä edes uskalla juuri mitään syödä jos on jokin meno, ja siitä huolimatta oireita tulee hyvin herkästi. Saati sitten, jos normaalisti söisin.... kamalaa :((
ap
Minulla alkoi kaikki synnytyksen jälkeen. Ja se lasketaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olen nyt 5kk syönnyt masennus lääkkeitä. Kerran ne jo vaihdettu. Pikku hiljaa tuntuu että elämä alkaa helpottua, mutta paljon on vielä tehtävää että pääsen takaisin normaaliin tilaan. On ollut todella masentavaa kun ei minulla ole ennen ollut mitään vastaavaa ja nyt elämä on aivan sekaisin tämän asian kanssa. Todella toivon että tämä tästä. On jo paljon parempi mitä aikaisemmin. Aluksi en päässyt edes kauppaan että vatsa oli ihan sekaisin ja hirveä ahdistus. Nyt jo se onnistuu. Kyläilyt tosin tuottavat viel aikamoisen ongelman, saati pitkät automatkat ovat yhtä tuskaa. Voimia sinule kohtalotoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä vaikuttaa elämään paljon:( Vituttaa kun muuten asiat olisivat niin hyvin! Oireilen myös vatsalla, jos on vähäänkään erikoisempi meno niin saa käydä vessassa useamman kerran aamulla. Vuosia taistelin häiriötä vastaan ennen kuin kk sitten hain lääkkeet. En voi mennä kauppaan jos siellä on jonoa paljon, jonossa odotellessa tunnen kuinka paniikkiaalto tulee. Kukaan muu sitä ei varmaan huomaa koska pystyn kuitenkin hillitsemään itseni vaikka silmissä sumenee ja sitten aalto menee ohi, mutta se tunne on niin kamala ja pelkään, että itsehillintä joskus pettää!
Nyt on lääkitys, ehkä hieman helpottanut ahdistusta ja paniikkihäiriötä, riippuu niin päivästä. Ottaa päähän suunnitella mihin voi mennä, mitä syödä edellisenä iltana jos meno seuraavana aamuna jne..
en ole vaan osannut ajatella asiaa paniikkihäiriönä, mielestäni olen vain vatsajännittäjä. Toisaalta oireita tulee jo ihan ruokakauppareissulla...
Mulla auttanut aktivia, ja vähä hh ruokavalio. Ts vatsa ja suolisto muuten kunnossa, että tietää ettei yllättäen tule hirveä vessahätä, Käyn myös vain paikoissa jossa on yleisö wc...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aina kun johonkin menee niin ensin tarkistaa, että missä on vessa... voi huokaus...
mut poiketen teistä kaikista muista, mä oireilen hengenahdistuksella. en niinkään vatsalla. vaikka kyllä sekin menee pelon kohdatessa joskus sekaisin mutta se ei oo mulle onglema.
nyt mulla on jäänyt päälle se hengenahdistus, ollut jo pari kk. sellasta lievaa koko ajan. et pitää vetää henkeä tosi syvään. paskamainen vaiva.
mää yritän kans tota et en jää kotiin vaikka pelottaa mennä ihmisten ilmoille. yks päivä lähin kaverin kans hesaan leffaan (asun pikkukaupungissa) ja olihan se kokemus mut koska halusin pystyä siihen, mä pystyin. meinas tulla paahempi olo alkuvaihees mut sanoin sille ololle että sä et mua päihitä ja jatkoin vaan hauskanpitoa. reissu meni hyvin.
mut ei tääkään kivaa oo kun kotonakin ollessa ihan saa tätä ilmaa haukkoa, siitä on tullut nyt jo tapa. miten tästä pääsee eroon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aina kun johonkin menee niin ensin tarkistaa, että missä on vessa... voi huokaus...
Yllätävän yleistä tämä on, tai "kiva" tietää että on kohtalotovereita. Tämän asian kanssa eläminen tuntuu niin vaikealle välillä. Olisi kiva vaihtaa enemmänkin juttuja kohtalotovereiden kanssa... olisko joku muu kiinnostunut? Onko kellään muulla tämä tapahtunut/ alkanut synnytyksen jälkeen? Minulla se hiipi salakavalasti synnytyksen jälkeen ja yksi päivä vaan tajusin ettei kaikki ole kunnossa.
Mulla oli paniikkihäiriöön lääkitys 10 vuotta. Sitten päätin kokeilla ilman lääkitystä, ja oireet olivat todella voimakkaita. Takasin lääkitykselle siitä sitten.
Mies sitten sattumanlta luki netissä mm. adhd yms hoidossa kokeilluista valmisteista, kuten e-epa ja carnosiini jne. Kokeilin näitä, ja nyt todellakin puolivuotta säänöllisen käytön jälkeen oireet ovat todella vähäisiä ja harvoin enää todettavissa. lääkitys ei enää käytössä. Joten toivoa on:)
paniikkihäiriö katosi raskauksien ja vauva- ja pikkulapsivaiheen ajaksi. Pää ja kädet oli niin täynnä muuta, etten ehtinyt huomatakaan mitään paniikkioireita. Mutta nyt kun lapset on 4- ja 2-vuotiaita, niin paniikkihäiriö on taas alkanut nostamaan rumaa päätään..
Kuinka pian ne alkavat vaikuttamaan? Mulla on edessä tilanne, josta jo etukäteen tiedän, että paniikkikohtauksia tulee jatkuvalla syötöllä. Ajattelin jo hakea lääkityksen, mutta kannattaisiko sittenkin kokeilla ensin noita..?
Ja molemmissa raskauksissa olo ollut loistava! Nyt kuopus 6 kk ja jouduin aloittamaan lääkityksen...
12
Olisi kiva kuulla vielä muitakin kohtalotovereiden kertomuksia.
En tiedä voiko siitä ikinä parantua. Itselläni kohtuaksia tulee usein jos lämä on ahdistavaa muuten, jos elämä hymyilee niin kohtauksia tulee harvemmin.
Itse olen huomannut kahvin juonnin olevan suuri syy usein toistuviin kohtauksiin!! Sekä olen mielestäni saanut apua myös kalaöljystä sekä d-vitamiinista! Kannattaa kokeilla.
Voimia sulle, viheliäinen sairaus :(
t. suurpeheen äiti