Pystytkö seurustemaan itseäni tyhmemmän miehen kanssa?

Nykyisen mieheni kanssa ollaan molemmat akateemisia ja noin yhtä älykkäitä (tosin eri osa-alueilla osittain).

Nykyinen mieheni on enemmän "samalla tasolla" ja meillä on ihania keskusteluja.

Minulla oli yksi poikaystävä, joka ei tajunnut ns. mistään mitään. Kuvitteli itsestään suuria vaikka ei siinä Simon Cowellia tarvittu, että huomasi haaveet turhiksi. Muutenkin oli vähän yksinkertainen, vaikka luotettava ja joskus ihan viihdyttävä.



Onneksi nykyinen mieheni on jollain tavoin itseäni fiksumpi. Joissain asioissa silti minäkin olen häntä fiksumpi, joten kummankaan ei tarvitse tuntea ylemmyyttä eikä alemmuutta. Toisaalta ehkä erimielisyyksiäkin on enemmän, kun riitelyllä saattaa saada toisen tajuamaan oman pointtinsa, mikä oli sen tyhmän miehen kanssa usein ihan mahdoton ajatus.

ei se haitannut mua. Hän oli fiksumpi kuitenkin monissa käytännön asioissa jne. Ja koulutus ei takaa älykkyyttä. Ja älykkyyttä on monenlaista.

käytännönläheisempi. Esim. uutisista olemme molemmat samalla lailla perillä, mutta minä pohiskelen ja käsittelen asioita enemmän, mies taas "putkiaivona" vaan toteaa että noin tai tai korkeintaan että "no jo on p*****e" tms. Ei sen enempää asiaa käy mielessään läpi. Mutta on toisaalta sitten käytännön asioissa minua pätevämpi. Yhdessä jo 12v ja luotettava, ihana mies on!

ehket rakasta häntä oikeasti. Itse haluan itsestäni fiksumman miehen.

Mutta pystyn keskustelemaan melkein mistä vain. Tunnen historiaa, taidetta, kieliä- olisin varmaan päässyt elämässäni pitkälle jos minulla olisi yhtään kunnianhimoa ja itsetuntoa, mutta kun ei ole. Masennus tähän päälle ja jokainen arvaa lopputuloksen...kirjoitin tämän jotta muistettaisiin olla ihmisiä toisiamme kohtaan. Koulutus ei takaa älykkyyttä eikä sen puute neroutta, välttämättä.

koska en itsekkään ole mikään maailman fiksuin, haluan ehdottomasti että mies on mua viisaampi. Kyllä mulla yleistietoa on vaikken olekkaan lukiota pidemmälle kouluttautunut, en vois kuvitella olevani ihmisen kanssa joka ei tiedä mistään mitään koska ois vaikeeta keskustella mistään (varsinkin jos ainoat miehen kiinnostuksen kohteet olis urheiluharrastus ja autot..)

Tuntuu kyllä välillä että mä ja miesystäväni ollaan vähän eri maailmoista kun hän on korkeasti koulutettu ja tietää palon enemmän monesta asiasta, on mua myös aika monta vuotta vanhempi. Jos mä olisin erityisen tyhmä tuskin hän muakaan kauaa jaksais katsella :D

mutta valitettavasti tämä henkilö ei ole perilläkään paljon mistään :)



Pidän hänestä suuresti, meillä on mahtavaa yhdessä ... kunnes vähän väliä ihan normaaleissa asioissa se ero nousee esille. Minua alkaa ahdistaa ja ärsyttää kun tulen turhautuneeksi. Sitten riitelemme kun minä alan tiuskia "ilman syytä". ja nyt en ole sitten hänsetä kuullutkaan mitään kohta vuorokauteen. Eli siis minä olen tyhmä tällaisissa suhdeasioissa. En osaa arvostaa? Enkä pysty sitten hillitsemään itseäni. Muutun jotenkin lapselliseksi.



Ehkäpä sillä tavalla täydentäisimmekin toisiamme. Mutta en tiedä voiko tästä todella mitään tulla sillä minusta tuntuu että tarvitsen miehen joka on minua älykkäämpi ja parempi.



No voihan se olla ettei tätä edes tarvitse pohtia jossei mies palaa sieltä missä onkin. Klo 12 soitan hänelle. Kuulostaapas älykkäältä.

Miehen tyhmyys varmasti paljastuisi myös muille ihmisille, sukulaisille, kavereille jossain vaiheessa. Aivan varmasti tuntisin häpeää sellaisessa tilanteessa, ja oman kumppanin häpeäminen ei luo kovin vankkaa pohjaa parisuhteelle.

MIelestäni ap kysymys liittyy enemmänkin luonteenpiirteisiin kuin varsinaiseen älykkyyteen. Kaikkia ei kiinnosta pohtia tai keskustella filosofisesti. Ihania ihmisiä on monenlaisia, mutta jos arvostaa sellasta keskustelua niin kannattaa etsiä sellainen kumppani jolla on samantapaiset kiinnostuksen kohteet.



Minulla ja miehelläni on sama akateeminen koulutus, siis sama alakin vielä. Lisäksi miehelläni on paljon laajempi ammatillinen kokemus, jota arvostan kovasti.Olemme riittävän samanlaisia, että saamme hyviä keskusteluja aikaiseksi ja toisaalta riittävän erilaisia, että tulee eri näkökantoja esille. Mieheni on älykäs, mutta lahjakas eri alueilla kuin minä. Hân pitää minua perheen älykkönä, vaikka en tosiaan koe sitä olevani. Eli ilmeisesti on arvostukset kohdallaan kun molemmat loistamme toistemme vieressâ. ;-)



Eli mielestani on olennaista, etta pystyy arvostamaan puolisoaan. Jos ei niin tuskin suhteella on tulevaisuutta. Tai ainakaan sen vähemmän arvostetun ei ole hyvä elâä olevinaan paremman rinnalla. Seurustelin aikoinani yhden amistyypin kanssa ja hän aliarvioi minua jatkuvasti. Onneksi pääsin siitä eroon, se olisi syönyt minun itsetuntoni ihan täysin ajan mittaan. Koulutuksen puolesta ilman syytä, mutta ei-arvostava asenne on pahempaa kuin koulutuksen puute tai koulutuksen omaaminen. Mieti vähän itsekin että teetkö ajanmittaan hallaa puolisollesi omalla halveksunnallasi, hiljaisellakin.

omalla asenteellasi teet hallaa sen mielestÄsi tyhmemmän kohdalla. Hänelle on tuhoisaa olla sinun kanssasi. Hän ansaitsee arvostusta ja jos et pysty sitä antamaan niin etsi joku jolle pystyt.

ole väliä, mutta ihan dillen kanssa en jaksais olla. Ite oon amis, mutta mulla on suht hyvä yleissivistys ja aikanani pärjäsin hyvin koulussa lukematta. Oon kiinnostunu asioista (politiikka, urheilu, ympäristöasiat, taloustilanne...), otan asioista selvää ja mulla on mielipiteitä, mutta silti pystyn keskustelemaan. Kaikki ei oo opiskelijatyyppiä, mutta se ei tarkota että olis tyhmä. Joten koulutuksen vähäisyyden vetäisin pois noista tyhmän kriteereistä.

että ajan mittaan se alkaa kyllästyttämään, ettei asioista voi puhua, ettei löydy keskustelun aiheita. Ja tää ei tosiaan katso koulutusta, vaan jotkut ei vaan ole kiinnostuneita seuraamaan asioita.



Sehän tosiaan on selvää, että kouluttamatonkin voi olla fiksu ja akateemisesti suuntautunut ajatuksissaan. Kyllä sitä akateemista tietoa saa aika paljon harrastuneisuuden kauttakin ihan ilman koulutuksia.



Itselleni on itsestään selvää, että miehen on oltava sen verran keskustelutaitoinen, että kiinnostuu kaikenlaisista asioista. Ja sitten toisinpäin, mies antaa mulle välillä palautetta, kuinka tyytyväinen on siihen, että minä tajuan sen työasioitakin aika paljon, että voi puhua minulle niistäkin, ja minä kykenen kommentoimaan. Eli ihan umpinuijan kanssa ei mieskään jaksaisi.