Omat vai sairaalan vaatteet synnyttäneiden vuodeosastolla alatiesynnytyksen jälkeen

kolme kertaa synnyttäneenä käyttänyt sairaalan tamineita, omana tietysti imetysliivit, mutta muuten olen kokenut niin paljon huolettomammaksi sairaalan vaatteet, on voinut vaihtaa huoletta, kun hiki kaatuu päältä tai jälkivuoto runsaana on vähän ohittanut siteen. Ihanan helppoa ja huoletonta. Olen myöskin ollut niin vauvan lumoissa, etten ole juurikaan vaatteista jaksanut välittää, sama minulle mitkä kutaleet on ollut päällä sen pari päivää, vauvan kanssa olen suurimman osan ajasta pesinyt peiton alla, väliäkö niillä vaatteilla siellä on? :D

Itse pukeuduin omiin vaatteisiini, sairaalan kuteista käytin ainoastaan niitä alushousuja jotka oli niin suuret että se ultrapaksu side (vai vaippa) mahtui pöksyihin.

Yöpuku oli oma, jotenkin koin sen kotoisammaksi. Päivisin pukeuduin omiin "lököhousuihin" ja puseroon + huppariin.

vaikka olen pyjama ihmisiä, vauvalla sairaalavaatteet koska piti ottaa verta kantapäästä ja se onnistui sairaala vaatteissa jossa oli kantaapää "auki"

eikö sektio äidit voi laittaa lapsilleen omia vaatteita päälle?

ei ne sairaalan siteetkään olisi edes omiin alushousuihinkaan mahtunut...



Vastasyntynyt ei mistään vaatteista mitään ymmärrä, kuhas olo on tyytyväinen, saa olla äitinsä sylissä ja saa maitoa ja olo ei ole märkä. Ei se muusta mitään ymmärrä, eikä edes tunnista äitiänsä saati hänen vaatteitaan ulkonäöstä. Vauva tunnistaa tossa iässä äitinsä vain hajusta ja sydämenlyännistä ja ehkä äänestä, mutta eihän se edes näe mitään... Lisäksi sairaalan vaatteet ovat pehmeitä niin varmasti tuntuu hyvältä vauvan iholla:)

minulle oli todella tärkeää että sain olla omissa rennoissa vaatteissa/pyjamissa.villasukat ja tossutkin oli mukana.huomattavasti rennompi ja kotoisampi olo.(mieheni pyjamahousuissa+t-paita synnärissä/osastolla).vauvalla sai olla sairaalan vaatteet.

sairaalan verkkopikkareita taisin pitää yhden illan,jälkivuoto niin niukkaa että paljoo mitään siteitä tarvinnu.

ikävää jos jollekin äidille siitä tullut mieleen että yritän olla parempi yms.

taitaa sillo olla aika huono itsetunto tai jotakin jos tollaseen asiaan jaksaa edes ajatusta tuhlaa.kyllä siinä on niin vauvan lumoissa ja hormooneista sekasin että itseäni ei ainakaan muut äidit jaksanu kiinnostaa tai varsinkaa mitä niillä on päällä.

tärkeintä siis että itse viihtyy ja on mukava olla oli sitten sairaala vaatteet tai ei =)

Minusta on mukavaa kuulua siihen synnyttäneiden naisten joukkoon joka laahustaa osastolla samanlaisissa aamutakeissaan ja yökkäreissään. On mukavaa että kaikki ovat samalla viivalla, ei tarvitse esittää kauniimpaa kun oikeasti on. Ei näy kuka on rikas ja kuka köyhä, kuka muotitietoinen ja kuka ei. Kieltämättä ne harvat omissa vaatteissa olleet ovat pistäneet silmään negatiivisessa mielessä. On siis tullut mieleen että mikä tuokin luulee olevansa kun ei samat vaatteet kelpaa kuin muille. Helpommin otan kontaktia osastolla johonkin "kaltaiseeni" kuin omissa vaatteissa olevaan.



Tietenkin ne sairaalan vaatteet ovat myös kätevät tarkoitukseensa ja ei tarvitse huolehtia pyykistä. Omat rintsikat, sukat ja tossut minulla on kylläkin ollut mukana aina.



En koe että sairaalavaatteet olisivat tehneet minut tahdottomaksi potilaaksi, synnyttäneeksi äidiksi kylläkin.

oli sairaalan vaatteet. ne kelpasivat hyvin sen pari päivää vaikka omisa olisi saanut olla. jälkivuoto sotki ja tuhrasi monta yövaatetta parin ekan päivän aikana, eipä ainakaan pyykkivuoren kanssa tarvinnut lähteä kotiin

Ja samoista syistä kuin monet ovat laittaneet. Vuoto kun oli todella runsasta, niin ei tehnyt mieli sotkea omia vaatteita kun kerran sai mukavat löhövaatteet sieltäkin :) Ei innostanut pyykkivuori :D

Ympäristö on kuitenkin vieras, joten ei kuitenkaan voi olla täysin "oma itsensä". Ensimmäisinä päivinä sitä on niin herkistynyt vauvalle, ettei siinä mitään vaatetusta tule tosiaankaan mietittyä. Minusta ainakin oli mukavaa ja helppoa, että päällä oli sairaalaan yöpaita ja aamutakki. Ei tarvinnut miettiä pyykkiä tms. Omat imetysliivit kannattaa kuitenkin ottaa jo sairaalaan!



Varhainen vuorovaikutus ja siihen liittyvät asiat sinänsä on tärkeä asia, ja varmasti siitä saa tehtyä opinnäytetyön. Tämä esittämäsi pointti ei taida kuitenkaan olla tärkeimmästä päästä mitä tulee varhaiseen vuorovaikutukseen ja kiintymyssuhteen muodostumiseen.

Ei tullut mitään identiteettikriisiä, vaikka verkkopöksyissä kuljinkin.

näppärää oli, kun asuja oli käytävässä vaunussa, sai vaihtaa niin usein kun halus. Ja useat saattoi mennä, sillä vuoto ja valuvat rinnat piti huolta. Ennenkaikkea ei tarttenut huolehtia pyykistä. Eikä mulla niin hirveesti sellaisia vaartteita olis ollut, jotka päälle silloin kävi ( ilman pesumahdollisuutta) Itse olin osastolla 8 päivää

En voisi pitää sairaalan rättejä. Omissa vaatteissa olo parempi enkä tunne itseäni niin potilaaksi.

Ja omat valkoiset tukisukat (ei niitä hiveitä löpöjä).

Ne riitti.

ja kolme kertaa olen pakannut synnärikassiin omat vaatteeni. Sairaalan vaatteissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin ne saavat minut tuntemaan itseni "sairaaksi", vaikka olenkin terve, mutta synnyttänyt. Tietenkään en ole pukenut mitään farkkuja päälleni, mutta oloasuja, neuletakin tms. Sukat ja alusvaatteet olen ottanut sairaalasta kiitoksella vastaan. Jotenkin oli myös kiva, kun isommat lapset tulivat katsomaan vauvaa olla omissa vaatteissaan, en osaa sanoa miksi. Ehkä äiti oli näin mielestäni tutumman oloinen vieraassa ympäristössä. Olen synnytysten jälkeen ollut hyvässä kunnossa samoin vauvat, joten sellaisia huolia ei ole ollut. Jos jotain olisi ollut huonosti, tuskin olisin mitään vaatteita jaksanut vaihtaa. Osastolla minä olin ainut omissa vaatteissa, en saanut osakseni minkäänlaista ihmettelyä.

Halusin kaiken mahdollisen imetystuen ja avun ja neuvot vauvan hoitoon. Mielelläni pidin sairaalan vaatteita. Koin olevani niissä enemmän itseni kuin viimeisen sairaalapäivänä omissa vaatteissani. Sairaala on kuitenkin outo ja uusi ympäristö. Siellä kaiken suihkuavan maidon, veren ja lapsen pulautusten keskellä olisin ollut vain huolissani tahroista omissa vaatteissani ja siitä turhasta työstä, joka minua niiden pesemisessä odottaisi. Sairaalan vaatteet ovat kuin koulupuku: Kukaan ei poikkea toisesta. Äidit ovat samanarvoisia.

Minusta oli ihanan vaivatonta vaan käyttää sairaalan vaatteita. Mutta sitten osastolla oli yksi aika nuori tyttö, sillä oli omat vaatteet päällä. Mä lähinnä ajattelin että onpas turhamainen chiksi kun ei voi edes muutamaa päivää muotivaatteistaan erossa pysyä.. (vaikka tuohan ei siis tosiaan välttämättä ollut oikea syy hänen omiin vaatteisiin, se mulle vaan ekana tuli mieleen..)

ottaa omia vaatteita. Mä tulin ja lähdin samoilla vaatteilla, jotain alusvaatteita oli mukana, mutta käytin vain sairaalan vaatteita, paitsi ne kengät !!! kamalat.

Ja etukäteen oli sanottu ottakaa omat kengät mukaan. Mulla on leveä jalka ja ne oli sellaisia kamalia kapeita, muovisia, yök, yök, yök.



Oli ihanaa käydä suihkussa ja vaan heittää vanhat vaatteet pyykkikoppaan ja ottaa uudet. Ja mitä parasta, lähtiessä oli koti siisti ja tullessa, koti oli siisti.

Jos olis käyttänyt omia vaatteita, olis ollut ekaks pyykin pesu.

en usko vaatetuksen vaikuttavan mitenkään varhaiseen vuorovaikutukseen. Luulisin ihokontaktin ja imetyksen olevan olennaisempia. Ja sairaalan kaavun alla ihoani vasten olen imettänyt/yrittänyt imettää yhtä laiskaa ruokailijaa.



Sairaalan vaatteet ovat käteviä, kun ei tarvitse itse pestä ja kuljettaa kotiin. Ja puhdastapaitaa ja pöksyä löytyy vaikka 3 kertaaa päivässä. Sellaista määrää omia vaatteita ei sairaalan kaappiin saisi mahtumaankaan.



Sairaalassa oleva synnyttänyt nainen on potilas tai asiakas eikä sitä asiaa mitkään vaatteet muuta. Ei kai kenenkään identtiteetti katoa vaatteita vaihtamalla? Kyllä juuri synnyttänyt äiti on oma itsensä niin paljon, kun niissä tunne/hormooni ryöpsyissä pystyy olemaan. Ei kai siihen vaatteet vaikuta?



Yritätäkö väitää/tutkia, että äidin tapa koskettaa ja olla lapsen kanssa (siis varhainen vuorovaikutus) muuttuisi vaatteita vaihtamalla?