Mitä sitten kun ei enää jaksa raskautta

Kyllä siellä sairaalassa sinunkin vointiasi seurataan. Puhu jollekkin siellä miltä sinusta tuntuu. Pyydä vaikka psykologi juttelemaan kanssasi. Toivon kovasti, että kyseessä on vain jokin toiminnallinen sydänvaiva.

mutta niin kauan kuin voidaan sydänlääkkeitä lisät yms. tehdä niin että kaikki kokeet pysyvät tasaisina sinulla ei ole paljon väliä. Täällä näkee konkreettisesti, kuinka vaikkapa raskausmyrkytys oireita potevia makuutetaan vaarallisenkin pitkälle, koska odotetaan vauvalla viikkoja ja sitten yhtäkkiä tuleekin hätäsektio, joka taatusti on sekä äidille henkisesti ja vauvallekin kovempi paikka kuin muutamaa päivää aiemmin tehty suunnitetu ja hallittu sektio. Pelkään juuri tälläistä yhtäkkistä juttua ja muutenkin kuolemaa paljon, koska minulle siitäkin puhuttu=että on menehtymisen mahdollisuus. RV32 ja aiemmin oli puhetta että se olisi jo hyvä, mutta nyt sitten että jos odotetaan vielä 34 viikolle ja minsta tuntuu, että kun olen tsempannut tähän asti niin, että maailma romahtaa. Olen kyllä keskustellut psykologin kanssa , mutta ei se mitään auta, että joku siinä sanoo, et koita jaksaa, kun ei enää jaksa.

tuntuu, että kun ei viitsi läheisiäkään rasittaa tälläisillä ajatuksilla, kun muutenkin huomaa kuinka tämä ahdistaa heitä ja mieskin on peloissaan, niin ei oikein tiedä kenelle purkaa. Tämän lepoilun aikana on tullut yhdeksi kodiksi jo tämä aihe vapaa;)

kolaus :)

Siellä vaan tuntikin tuntuu välillä liian pitkältä, saati sitten, jos tavoite siirtyykin yhtäkkiä kahdella viikolla. Kyllä sä selviät tuosta ja kohta pääsette vauvan kanssa kotiin ja nämä päivät ovat vain pahaa muistoa.



Voimia odotteluun!

Minä itse olin aikanaan vuodelevossa raskausmyrkytyksen vuoksi. Tiedän sen tuskan ja ahdistuksen sekä oman että vauvan terveyden puolesta, kun itse ei voi vaikuttaa mihinkään ja on täysin toisten päätösen armoilla.



Ehkä se, että "antavat" 2 lisäviikkoa vauvalle, on vain hyvä asia. Se tarkoittaa, että tilanteesi ei ehkä olekaan niin vakava. Varmasti punnitsevat lisäajan hyödyt ja haitat tarkkaan. Minulla oli myös rajana tuo 34 viikkoa, sen täytyttyä synnytys käynnistettiin. Vauva oli terve ja hyvinvoiva, vaikkakin pieni.

Keskustelin juuri vastikään lähes samanlaisessaq tilanteessa olevan äidin kanssa ja hänellä oli samat tuntemukset kuin sinulla. Olisipa hyvä, jos teillä olisi joku vertaisryhmä, jossa voisitte jakaa ajatuksianne ja tukea toisianne. Eihän keskosena toivo kenenkään syntyvän, mutta varmasti keskosuus on pienempi ongelma kuin äidin lähes hengenvaarallinen tila. Paljon voimia sinulle, toivottavasti sinulle pian paistaa taas aurinko!

Yritä keksiä mielekästä tekemistä ettet koko ajan vaan mieti omaa tilannettasi.

Lue lehtiä ja kirjoja kun nyt vielä ehdit. Seuraa tv-sarjoja.

Itse kirjoittelin kirjeitä ystäville joiden kanssa oli yhteys jäänyt vähemmälle arjen kiireessä.

Kyllä sinä siitä selviät! Tsemppiä!