Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
omien hautajaisien maksaminen ja järjestäminen vielä eläessään!
18.04.2009 |
Minä olen siinä tilanteessa että syöpä on on levinnyt niin että kuolema on kohta tosiasia.Ajattelin ottaa pankista lainaa 2000-4ooo euroa ja marssia hautaustoimistoon valitsemaan arkun ja hautakiven kaiverruksineen ynnä kukkalaitteet ja lehti-ilmoituksen ja kukkalaitteet ja hautapaikan.
Kysyisinkin onko tälläinen järjestely järkevää. Lainaa minulle jää joka tapauksessa
se kymppitonni.Asuntonihan varmasti myydään.Minulla on kaksi alaikäisti teiniä ja haluan että ex-mieheni ottaa lapsilleni sen mitä he haluavat irtaimistosta. Tehköön lopulle mitä haluaa.En muista tarkalleen mitä lainaehdoissani sanottiin,mutta taisi olla joku prosenttiosuus minkä pankki ja valtio hyvittää kuolemantapauksen sattuessa.Onko kenelläkään ,vielä elossa olevalle,heh,kokemusta asiasta?
Kommentit (32)
Siitä kun kertoi siihen kun kuoli oli aivan liian lyhyt aika ystävälleni sisäistää tuleva.
Myös äidin valehtelu tuntui käsittämättömältä.
Mieti kuinka pitkälle aiot elää kaksoiselämää lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä rohkea ihminen,mutta meillä kuoli juuri yllättäin mummi ja tuli mieleeni ,että oli kamalaa menettää yht,äkkiä ihminen ,niin paljon jäi kesken ja oli ihan kamalaa kertoa lapsille ja meillä on vielä paljon puhuttavaa lapsille kuolemasta ja toipua tästä.
Onhan se järkyttävää kun joku kuolee,mutta mielummin kertoisin siitä,että lapset järkytyksen jälkeen pysytyisi valmistautumaan kuolemaasi.mutta tuo järjestely on kyllä helpotus omaisille ja muutenkin hienoa.Niistäkin kannattaa kertoa kyllä muille.Anna lapsille mahdollisuus hyvästellä rauhasssa ja nauttia sinun seurasta vilä kun he voivat.mitäään ei jää sanomatta ja autat heitä selviytymään tulevasta! Onnea matkaan enkelten luokse! ja voimia sinulle!
Näin voit määrätä sen, mitä kukin perillinen saa kuolinpesästä. Ja siten voit jättää jotain äidillesikin, jos se on sinulle tärkeää. Lapsesi perivät joka tapauksessa lakiosuuden (puolet omaisuudestasi), lopuista voit päättää itse.
Isäni kuoli äkkiseltään, oli luvannut uudelle vaimolleen että pitää tästä aina huolen ja että ostaa minulle+lapselleni asunnon. Testamenttia ei ollut; rahoista kamala tappelu veljien kanssa joille isä oli ollut "kuollut" jo vuosia. Kuin haaskalinnut he tulivat elämääni ja yrittivät saada minua suostumaan vaikka mihin paskaosituksiin, toinen meni jopa niin pitkälle että sabotoi isäni talon myyntiä koska en suostunut antamaan hänelle omaa osuuttani :(. Isäni uusi vaimo oli aivan rikki, vanheni tuon koko prosessin aikana 10 vuotta.
En oleta että isäni olisi pitänyt antaa minulle tai muillekaan yhtään mitään, siitä ei ole nyt kyse. Mutta jos vainaja tahtoo asioiden menevän kuten itse on päättänyt, SILLOIN PITÄÄ OLLA TESTAMENTTI. Jos oma isäni olisi sellaisen tehnyt, minä asuisin nyt hulppeassa omassa asunnossa, äitipuoleni ei tarvitsisi anella maksusitoumusta hammashoitoon ja mikä tärkeintä...kaksi kusipäätä, joita isäni aina auttoi kunnes nämä hylkäsivät, eivät olisi saaneet oikeastaan mitään (nyt saivat yhtä paljon kuin minäkin).
Isäni kuoli äkkiseltään, oli luvannut uudelle vaimolleen että pitää tästä aina huolen ja että ostaa minulle+lapselleni asunnon. Testamenttia ei ollut; rahoista kamala tappelu veljien kanssa joille isä oli ollut "kuollut" jo vuosia. Kuin haaskalinnut he tulivat elämääni ja yrittivät saada minua suostumaan vaikka mihin paskaosituksiin, toinen meni jopa niin pitkälle että sabotoi isäni talon myyntiä koska en suostunut antamaan hänelle omaa osuuttani :(. Isäni uusi vaimo oli aivan rikki, vanheni tuon koko prosessin aikana 10 vuotta.
En oleta että isäni olisi pitänyt antaa minulle tai muillekaan yhtään mitään, siitä ei ole nyt kyse. Mutta jos vainaja tahtoo asioiden menevän kuten itse on päättänyt, SILLOIN PITÄÄ OLLA TESTAMENTTI. Jos oma isäni olisi sellaisen tehnyt, minä asuisin nyt hulppeassa omassa asunnossa, äitipuoleni ei tarvitsisi anella maksusitoumusta hammashoitoon ja mikä tärkeintä...kaksi kusipäätä, joita isäni aina auttoi kunnes nämä hylkäsivät, eivät olisi saaneet oikeastaan mitään (nyt saivat yhtä paljon kuin minäkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pankki lahjoittaisi jollekin 2000-4000 euroa, kun tietää, ettei saa niitä perittyä takaisin?
Se sitten maksetaan velat kuolinpesästä ja loput kai jaetaan perillisille.
Mutta niinkun olisiko kuitenki hyvä juttu jälkeen jääviä surun kanssa kamppailevia
ajatellessa että hautajaiset on sovittu ja maksettu jo etukäteen.
Kai niissä perunkirjoituksissa ja muussa asunnon myynnissä on tarpeeksi
puuhaa .Yritän jakaa sellaiset tavarat pois jo eläessäni,kuten vanhemmilta saadut kalliit ruokailuryhmät ja lapsille menevät tietokoneet ja televisiot.Arvo ei ylitä 4000
eur, joten niistä ei tarvitse maksaa lahjaveroa. Omaisuuskin jää niin pieneksi
osituksessa että veron määrä per perinnön saaja ei ole kuin jotain 100 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinkin järkevästi ajateltu tuo, saat itsesi näköiset hautajaiset ja omaisilla on kuoleman jälkeen niin monia asioita mietittävänä ja järjestettävänä, että heidänkin kannalta hieno juttu, jos jaksat nuo asiat järjestellä!
Ja toki kannattaa omaisuuden jakoakin tehdä jo nyt, mutta raha ja esim. osakkeet on kuitenkin ilmoitettava ennakkoperintönä. Tavallisesta koti-irtaimistostahan ei perintöveroa mene, eikä verottaja tule katsomaan minkälaista irtaimistoa kelläkin on, mutta meneepähän tavara ainakin sille, kenelle sinä sen toivot menevän.
Voimia!
Ainahan asiasta voi keskustella ja eläessään voi kertoa toiveensa, tiedä sitten mitä vastaavassa tilanteessa itse tekisin. Ehkä samoin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menetin äitini ollessani pikkutyttö ja hän oli myös joitakin asioita suunnitellut etukäteen. Kuoleman jälkeen on tosiaan niin monenlaisia asioita hoidettavana, että on ihan hyvä jos jaksat nuo hoitaa etukäteen. Ei hautakiven ja arkun valitsemista surutyön tekemiseen tarvita. Teineille voi olla merkityksellistäkin se, että on varmasti äitinsä näköiset hautajaiset, samoin se, jos annat heille jo "lämpimästä kädestä" irtaimistoa ja esim. koruja...
Mielestäni tuo on hyvä idea, jos ei oikein ole ketään läheistä joka ottaisi mielellään hautajaiset järjestetäviksi. Lapsesi on kuitenkin vielä alaikäisiä.
Moni ei tuohon kykenisi. Jos se sinusta tuntuu hyvältä ajatukselta, niin miksi ei.
Kyllä pankki antaa lainaa, koska on asunto ynm. kiinteää omaisuutta.
En tiedä mitä pankki hyvittää kuolemantapauksen sattuessa, mutta jotain kuitenkin.
itse olin juuri täyttänyt 18, kun vanhempani kuoli tapaturmaisesti. Jouduin yksin järjestemään kaiken ja se oli aikamoinen operaatio, kun en mitään mistään tiennyt. Ihme, että sain hautajaiset järjestettyä.
Niin, että kyllä siitä on iso apu läheisillesi, jos itse järjestät asioita etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin lukemasta verottajan sivuilta noita perintöverojuttuja.
Eli lasteni isä eli minun ex-mieheni on asianhoitaja kuolinpesästä niin kauan kun lapsi täyttää 18-vuotta, siis lasten osuudesta.Minun äitini on vielä elossa ;tuleeko hänelle jokin osuus
lain mukaan?
voisi kuvitella että tulee. Mutta varmaan tosi pieni.
koska jaettavaa omaisuutta ei ole kuin sellainen kolmekymmentä tuhatta euroa miinus 10 000 asuntolaina ja plus se 5000 euron laina hautajaiskuluihin.Ja erääntyvät laskut tietty vielä.
Ajattelin ennakkoon järjestää omat hautajaiset ja maksaa ne myös. Onko tämä järkevää.?Minusta tämä vähentäisi ainakin riitoja surun keskellä ja kaikki voisivat keskittyä oleeelliseen
eli oman surun työstämiseen :)
Hyvinkin järkevästi ajateltu tuo, saat itsesi näköiset hautajaiset ja omaisilla on kuoleman jälkeen niin monia asioita mietittävänä ja järjestettävänä,
Voimia!
Jos on kuollut, ei tarvitse ITSENSÄ NÄKÖISIä hautajaisia.
Minusta oli aikoinaan tärkeää osallistua isäni hautajaisten järjestelyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on lapsia niin ne perivät kaiken. Jos eron jälkeen ei omaisuuttanne ole ositettu, on se ensin edessä ja sitten lapsille puoliksi loput. Vainajan vanhemmat eivät siis peri, jos on perillisiä alenevassa polvessa.
Ja joku sanoi, ettei kuollut tarvi itsensä näköisiä hautajaisia... Minulle oli ainakin tärkeää, kun järjestin tapaturmaisesti kuolleen äitini hautajaisia, että ne ovat sellaiset, mistä äitini olisi pitänyt ;)
taas kerrotaan mikä on oikein ja mikä väärin ja tarpeetonta. Hox, jotkut tarvitsevat tekemistä surutyötänsä varten. Auts, ai niin, taas meni metsään, eihän se pidä paikkaansa.
Kuoleman jälkeen on tosiaan niin monenlaisia asioita hoidettavana, että on ihan hyvä jos jaksat nuo hoitaa etukäteen. Ei hautakiven ja arkun valitsemista surutyön tekemiseen tarvita. i]
Äitini hautajaiset maksettiin kuolinpesästä ennen mitään perunkirjoituksia ja perinnönjakoja. Lisäksi äitini oli kertonut meille lapsille ja laittanut erikseen paperille omat hautajaistoiveensa. Noudatimme niitä. Äidin hautajaisia järjestäessäni huomasin, että hautaustoimistossa oli valtavasti tietoa ja ymmärrystä näistä asioista. Jos vain jaksat, niin mitä jos soittaisit hautajaistoimistoon ja kysyisit neuvoa? Saimme myös äitini pankista paljon apua, eli pankkineuvojaan yhteys.
Se, mitä lapsesi haluavat irtaimistosta jne on vähän eri asia kuin tämä hautausasia. Kuka hautajaisesi järjestää, ex-miehesi vai sukulaisesi? Sen henkilön kanssa kannattaisi olla puheissa.
Paljon voimia!
Minun isäni kuoli varattomana,haudattiin sukuhautaan,veljeni hoitivat
muut paperityöt paitsi pyytivät minut käymään ulosottotoimistossa kuulemassa paljon perittäviä velkoja oli isältäni jäänyt.olin tietysti vielä surusta sekaisin ja se pitkän litanian näkeminen ei yhtään helpottanut oloani.Olin itse vasta eronnut samana keväänä kun isäni kuoli kesällä.Eroprosessi oli raskas sitä hakevalle ja vielä itsesyytökset siitä ettei ollut hoitanut isän lääkeasioita paremmin.
Veljeni pyysivät myös käymään sopimassa kirkkoherranvirastossa siunaaman papin kanssa miten itse tilaisuus voisi mennä.En tarkalleen tiedä paljonko veljeni-hyvätuloiset-maksoivat sossun väliin.Sukuhautaan hankkivat kuitenkin uudet päällystetyt kirjaimet ja sain äidiltäni kuulla kuinka kallista se oli.Isänikin oli eronnut jo vuosia sitten.En halua veljilleni mitään kustannuksia hautaamisestani ja kaikesta vähiten äidilleni ,ja ex-miehelleni kaikista kaikkein vähiten.Haluan että minua muistettaisiin rakkaudella eikä vuosia kestävällä sukulaisten kiirastulella tai että lapseni saisivat nähdä hautajaisissa takakireitä ilmeitä.tällästä tää touhu on minulla.Ja siinä vauheesa kun makaan morfiinipumpun seurana haluan vain rakastaa ja pitää omaisiani kädestä kiinni ilman rahahuolia.Terapiaahan tämä on minulle ja suuri helpotus.Voin sanoa että kyllä omaisille riittää puuhaa ja surutyötä tarpeeksi asunnon myymisestä, ja sitä paitsi ex-mieheni ei mitään terapiaa tarvitse.ei hän jää minua suremaan vaan meidän lapset sen homman tekevät niin siksi haluan keventää ex-mieheni taakkaa että hän jaksaa paremmin tukea ja olla enemmän läsnä lapsillemme kun minä olen kuollut.eikös ole ihan fiksusti aateltu,hei?
Kuinka kamalaa joutua miettimää tuollaisia asioita ja tietää että lapset jäävät ilman äitiä. NYYYYHH
Alue: Aihe vapaa
Jokaiseen päivään olen asennoitunut jo useamman vuoden niin että se voisi olla se viimeinen päivä lasteni elämässä---Joka ilta lähetän heille tekstiviestit missä toivotan hyvää yötä ja kerron että ;ovat rakkaita.
Halaamme lähes päivittäin ja ei ole asiaa mistä ei voisi puhua...paitsi omien kuolemantuntemuksien kertominen ei minusta ole aiheellista vielä nyt kun olen suht voimissani.Lapset ovat tottuneet siihen että äiti on usein väsynyt,mutta iloitsevat kanssani silloin kun minulla menee paremmin.
Itseltäni ei jää sellainen olo että lapseni olivat jäänet jostain paitsi,olemme rakastaneet,riidelleet ja myös osaamme pyytää ja antaa anteeksi.
Voiko parempia eväitä olla:) tosiaan jokaisen päivän elän niinkuin viimeisen,
en paremminkaan osaa:)