Millä tavoin riidellään perheissä, joissa ei ikinä huudeta?

Millä tavoin riidellään perheissä, joissa ei ikinä huudeta?

Vai eikö sellaisissa perheissä ikinä riidellä?

Tuli vaan mieleen kun luin tota räiskyvät huutajat vs. hiljaiset hyssyttelijät -ketjua...

Mietin myös sitä, että onko äänen korottaminen sama asia kuin huutaminen.

Mielipiteitä?

Ap tarkentaa alkuperäistä kysymystä:

Riitelyllä tarkoitan siis _erimielisyyksiä_ perheessä. Joo, siis eihän lasten kanssa varsinaisesti riidellä, mutta varmasti joskus tulee jotain "sanomista". Mikä on raja äänen korottamisella ja huutamisella näissä tilanteissa?

Heitän myös lisäkysymyksen:

Onko ok kuitenkin huutaa miehelle? Mitä jos lapset kuulevat? Pienillä padoillahan on usein suuret korvat... Eikö siinä juuri anneta sitä väärää esimerkkiä, mistä täällä on niin paljon paasattu? Koska huutaahan täällä monen mielestä ei saa _missään_ tilanteessa, se on kuulemma epäkypsyyden merkki.

tajuavat kuka käskee ja mitä auktoriteettia totellaan. Lapsille komentamismielessä tulee toki paremminkin huudettua ja se on määritelmältään kaiketi sellaista jossa ei enää pysty keskustelemaan eli ääniala on sen verran kova.



Korotetulla äänellä pystyy asioista vielä keskustelemaan toisen kanssa. Murrosikäisen kanssa se on jo enemmänkin tätä kuin huutamista.



t: 4

Ap tarkentaa alkuperäistä kysymystä:

Riitelyllä tarkoitan siis _erimielisyyksiä_ perheessä. Joo, siis eihän lasten kanssa varsinaisesti riidellä, mutta varmasti joskus tulee jotain "sanomista". Mikä on raja äänen korottamisella ja huutamisella näissä tilanteissa?

Heitän myös lisäkysymyksen:

Onko ok kuitenkin huutaa miehelle? Mitä jos lapset kuulevat? Pienillä padoillahan on usein suuret korvat... Eikö siinä juuri anneta sitä väärää esimerkkiä, mistä täällä on niin paljon paasattu? Koska huutaahan täällä monen mielestä ei saa _missään_ tilanteessa, se on kuulemma epäkypsyyden merkki.

että he näkevät myös sen sopimisen. Eli tunteet on sallittuja.

Mutta en tosiaankaan muista yhtään tapausta jossa olisimme huutaneet toisillemme.

Pussailemme usein ja lasten mielestä se on "yök". Olenkin monta kertaa todennut että parempi kai niin kuin riitely.

t: 4

Minusta on ok huutaa miehellekin vaikka lapset kuulevat. Tärkeää on kuitenkin

että he näkevät myös sen sopimisen. Eli tunteet on sallittuja.

Mutta en tosiaankaan muista yhtään tapausta jossa olisimme huutaneet toisillemme.

Pussailemme usein ja lasten mielestä se on "yök". Olenkin monta kertaa todennut että parempi kai niin kuin riitely.

t: 4

Ihana nelonen! :) Helpottavaa huomata, että täällä on muitakin tavallisia ihmisiä, samanlaisia kuin minä! :) Mulle tuli ihan ihme fiilis tota toista ketjua lukiessa, kun siellä kivitetään kaikki äidit, jotka kehtaa myöntää että perheessä joskus räiskyy, siis huudetaan. Mun mielestä ainoa oikea tapa millä se räiskyminen "nollataan", on just tuo sopiminen, pyydetään anteeksi, rauhoitutaan ja elämä jatkuu.

... syömään!, kun itse teen keittiössä ruokaa ja lapset on omissa huoneissaan yläkerrassa toisella puolella taloa. Riidellessä meillä ei huudeta.



Siis ei äänen desibelit ei nouse. Tiukasti sanotaan lapsille Nyt lopeta tms. kun on tarvetta, mutta se on normaalilla äänenvoimakkuudella. Tapa, jolla hermostuessani sen sanon on mulle äänen hiljaisuudesta huolimatta silti huutamista. Eli musta se huutaminen on enemmän siitä miten asia sanotaan kuin se itse äänen voimakkuus. Mä kavahdan kovasti molempia ja yritän välttää sitä, että puhuisin "kovalla tavalla" lapsille. Juontaa juurensa varmasti omaan lapsuuteen, vanhemmat riiteli ja mä kärsin hirveästi siitä, koska musta tuntui, että jotenkin mun olisi pitänyt se pystyä lopettamaan.



Miehen kanssa jos "riidellään" - siis lähinnä, jos jompikumpi loukkaantuu jostain, niin lähinnä se vaikuttaa niin, että vältellään kaikenlaista muuta kuin pakollista keskustelua toisen kanssa tai pihistään ja puhistaan itseksemme ja toinen yrittää pysyä poissa toisen tieltä. Ei olla vielä oltu eri mieltä asioista niin, että pelkkä tavallinen puhe ei olisi riittänyt.